Usko rakkauteen

Olen ikuinen romantikko ja lempisarjoihini ja kirjoihini kuuluvat kaikki vanhat ja vanhoista ajoista kertovat...
Sain joululahjaksi iki-ihanan Downtown Abbeyn ensimmäiset sesongit. Tiedän että tulen jälkijunassa mutten koskaan seuraa mitään sarjaa silloin kun se oikeasti tulee TV:stä, en vain saa sitä mitenkään elämääni sovitettua. (Emme osaa vieläkään nauhoittaa TV:stä, haha--- taitaa olla kyllä priorisointikysymys).
Anyway, näin omana hääpäivänäni (18 vuotta) haluan esitellä yhden minulle mieleenpainuneen kohtauksen Downtown Abbeysta.

Siinä kartanon tytär Mary keskustelee rakkaudesta ja avioliitosta kamarineitonsa Annan kanssa.
Mary oikeasti rakastaa Matthewta mutta on nyt tapaillut toista miestä, joka kosi häntä ja kertoi siitä Annalle:

Ja Anna jatkaa vuorenvarmasti, niinkuin vain todellisen rakkauden kokenut ihminen voi sanoa:

Keskustelu jatkuu näiden kahden naisen välillä:

Mary tietää, että hänkin rakasti Matthewta yhtä paljon. Mutta ettei enää usko heidän yhteiselämäänsä.

Haluaa sen vuoksi ajatella järjellä:

Jos on varma omasta rakkaudestaan vastaa kuten Anna, joka on rakastanut Batesiin. 

Bates on erinäisistä syistä kuitenkin  jättänyt Downtown Abbeyn ja Annan, 

mutta sekään ei horjuta Annan mielipidettä:

Minunkin tapauksessani se tarkoittaa sitä.
Ja olen kiitollinen siitä että saan olla naimisissa sen minulle parhaan kanssa.
Rakastaa ja olla rakastettu sellaisena kuin on...kummankaan ei edes tarvitse esittää olevansa jotain muuta, täydellisyydestä puhumattakaan.
Monet työkaverini pitävät sitä melkein kuin ihmeenä että päivittäin saan mieheltäni jonkun kauniin tekstiviestin tai puhelun jossa hän kertoo kuinka rakas ja tärkeä minä hänelle olen. He sanovat että se palauttaa heidänkin uskoaan aitoon rakkauteen.
Meille on suurinta juhlaa vain mahdollisuus olla yhdessä - se mitä teemme tai missä olemme on sen rinnalla oikeastaan vähemmän tärkeää.

Hääpäivän romanttisissa tunnelmissa,
Milli