Elokuvissa on taikaa

Käytiin eilen iltapäivällä elokuvissa koko pikkuperheen kokoonpanolla. Mehän asumme pienen kävelymatkan päässä Colosseum-elokuvateatterista jossa on maailman suurin THX-sali. Se on kokemus!

Kävimme katsomassa elokuvan Revenant (katsoin suomennuksen joka voisi olla rauhaton sielu/ kostaja. Tykkäämme Leonardo di Capriosta näyttelijänä ja hän on jälleen kerran ehdolla saamaan parhaan miesosan Oscarin. Toivomme että hän saisi sen, olisi ansainnut.

No; elokuva oli tositapahtumista inspiroitunut. Näin kertoo Finnkino siitä:

Tositapahtumien inspiroima The Revenant on mukaansatempaava ja tunteikas elokuvakokemus, joka kertoo yhden miehen eloonjäämiskamppailusta ja ihmismielen uskomattomasta voimasta.

Tutkimusmatkalla Amerikan kartoittamattomassa erämaassa legendaarinen matkaaja Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) joutuu karhun raatelemaksi ja hänen oma metsästystiiminsä jättää hänet kuoleman omaksi. Selviytyäkseen Glassin on kestettävä uskomattomia vastoinkäymisiä ja ystävänsä John Fitzgeraldin (Tom Hardy) petos. Sisun ja perheensä rakkauden voimalla Glassin täytyy kulkea läpi ankaran talven periksiantamatta elääkseen ja löytääkseen pelastuksen. The Revenantin on ohjannut ja käsikirjoittanut palkittu elokuvantekijä, Oscar-voittaja Alejandro González Iñárritu (Birdman, Babel)


Filmi herätti ajatuksia ja teki mieli tutkia kuinka paljon siinä tarinassa oli totta.

Kohtuullisen paljon, mutta paljon on kirjoittajan fantasiaakin käytetty. Se on tietenkin luvallista. Hugh Glassin elämästä voi lukea esim täältä.


Elokuvissa käyminen on vain niin kivaa, hetken on ihan uudessa maailmassa. Kun kävelimme sinne viiden aikaan (menimme aikaiseen näytökseen mun työvuoron takia) oli Oslossa ihan keväinen ilta. Tiedätkö sellainen kun aurinko laskee sellaisena keltapunaisena, lumet 95% sulaneet..., vesi tippui räystäiltä, aika lämmin ja "ïllansuun valoisaa".


- Nyt minun pitää paneutua osaston aamutoimiin...verikokeiden ottoa, lääkkeitä ym. Minulla on yksi vauva tuossa vaunuissa mun vieressä nukkumassakin.

Kokemuksia ruoasta

Nyt meillä on toinen viikko menossa Godt Levert - lähetyksistä. Ja olemme huipputyytyväisiä. Tänään söimme tulista makkararisottoa. Siihen tuli valtavasti vihanneksia ja mm. 1/2 chiliä josta tulisuus.

Ja tämä, kuten muutkin reseptit ovat osottautuneet niin hyviksi. Tämä on sellaista arkipäivän luksusta, ja samalla tulee syötyä terveellisesti.

Meillehän tulee tuollainen Duo-lähetys joka on tarkoitettu kahdelle hengelle, mutta siitä riittää aivan reilusti kolmelle ellei neljällekin. Ellei T käy meillä syömässä saa mieheni ruoka-annoksen töihin mukaan.
Huomenna teen kirpakkaa arkilohta:

Joten tätä jatketaan ainakin toistaiseksi ja suosittelen kokeilemaan jos tällainen systeemi paikkakunnallasi on. Tässä ei ole mitää sitoutumista vaan tiistaisin saa päättää haluaako seuraavan viikon lähetyksen.

Olemme saaneet uudet tietokoneet Riksille joten pitkästä aikaa pystyn kirjoittamaan blogia töissä. Varmaan vuoteen en saanut sitä edes auki.
Tapaamisiin!

Ehkä vielä joskus

Viime viikon torstaina oli kulunut vuosi siitä kun jouduimme luopumaan Winstonista ja sen jälkeen kesästä syksyyn meillä kävi melkein vain vieraissa pieni Lillemor-pentu. 

Vielä emme ole valmiita ottamaan uutta koiraa, ehkä vielä joskus. Syy miksi haluaisimme uuden koiran on että ne jotka meillä on olleet ovat olleet niin ihania ja rakastettavia. Syy miksi emme halua on sama. Se luopuminen tekee niin kipeää.

Se ei kuitenkaan estä haaveilemasta: aika usein löydän itseni katselemassa koirien kuvia. Katselen niitä ja ajattelen voiko ihanampaa olla olemassakaan...Omien koirienkin kuvia myös katselen, mutta se tekee vielä kipeää.

 Myynnissä olevia pentuja:

Nämä muistuttavat Lillemorista...jos se olisi saanut kasvaa aikuiseksi.

Olemme miettineet että jos joskus vielä otamme koiran, otamme kaksi. Niin paljon iloa Impalasta ja WInstonista oli toisilleen. Ja samasta koirien välisestä ystävyydestä kertovat seuraavatkin kuvat:

Jos joskus saamme lapsenlapsia toivoisin ehdottomasti että he saisivat jo lapsena kokea sen ainutlaatuisen yhteyden koiran (eläimen) ja ihmisen  välillä:

Meillä silloin tällöin hoidossa oleva suloinen koira.

 Se on saanut periä Lillemorin v.vihreän strassikaulapannan.

Meillä on kotona mm. yksi koiransohva/sänky (tilasin Hollannista) 

jota Lillemor ei koskaan kerennyt edes käyttää. 

Ehkä vielä joskus saamme siihen uuden tuhisijan. Nyt se on tyhjä, muovitkin vielä paikallaan.

Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni,
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

Näin koiramaisissa ajatuksissa tammikuisena tiistai-iltana...

Merimiehen äiti

T on ollut jo muutaman vuoden töissä ( 1.perämies) maailman kauneimmalla merireitillä. Olen usein pyytänyt kuvaa sieltä mutta hän ei ole innokas sellaiseen.

Nyt oli laivan omat sivut jakaneet muutaman kuvan hänestä kun hän vaihtoi toiselle laivalle

(sama firma, eli Hurtigruten) ja minä vihdoin sain kuvia. Olen niin ylpeä hänestä.

Uljaasti ja täysin purjein on elämän merelle uskallettava mennä, sillä kootuin purjein satamassa lepäävä laiva on kuin surullinen sivustakatsoja elämän suurissa seikkailuissa.

Kuuntele tuulia, kunnioita ennen meriä kulkeneita ja muista, että sumussa on hätä vain, jos kurssi ei ole kunnossa.

Lähetän jonain päivänä,
lapseni elämään
kuin yksinäisen laivan merelle.
Ompelen purjeet
parhaan taitoni mukaan.
Neuvon väylät,
oikean ja väärän
kaikella rakkaudella
ja parhaan taitoni mukaan
- mutta tuulelle en voi mitään.

  Olet niin rakas!

Pakkolomalla

Olin viime yön töissä 24 tuntisen verenpainemittarin kanssa. Olin tuntenut että verenpaineet on koholla ja toivoin lääkitystä. Sitähän ei noin vain saa. Mutta mittauksen jälkeen sain ja pakkoloman myös. Eli viikon sairasloman ja määräyksen kävellä ripeästi vähintään puoli tuntia joka päivä.
Oli vähällä etten joutunut sairaalaan tiputukseen. En viitsi edes paineitani kertoa koska ne oli niin korkeat. Sen verran voi sanoa ettei alapaine laskenut alle sadan edes unen aikana.

Minullahan oli ennen...vielä pari vuotta sitten matalat paineet. Nyt kun ajattelen alkoivat paineet nousemaan samoihin aikoihin kun sain vaihdevuosioireita.

Lueskelin netistä:

Kuumat aallot, hikoilupuuskat ja sydämentykytykset viis veisaavat vuorokaudenajasta. Vaihdevuosioireet herättävät ja valvottavat naista, ja vaikeuttavat seuraavaa päivää.
Katkonainen uni vaarantaa myös naisen terveyden.

– Huonounisella elimistön hormonitoiminta muuttuu, verenpaine nousee ja elopaino samoin, kertoo lääketieteen tohtori, dosentti Päivi Polo Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

– Insuliiniaineenvaihdunta ja elimistön puolustuskyky kärsivät, joten vaara sairastua aikuistyypin diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa. Päiväväsymys voi myös heikentää tarkkaavaisuutta ja aiheuttaa siten tapaturmia.

Ja lisää: 

Verenpaine tarkkailuun

Vähemmän suolaa, lisää liikuntaa ja kilot kuriin. Siinä parhaat keinot verenpaineen hallintaan. Tärkeää on myös tiedostaa kohonneen verenpaineen riskit sekä mitata paine vuosittain, sillä korkeakaan verenpaine ei välttämättä oirehdi.

Kohonneesta verenpaineesta kärsii arviolta noin puolitoista miljoonaa suomalaista, mutta vain puolet heistä tietää sen. Vielä pienempi joukko oivaltaa, että vaiva on vakava: pahimmillaan korkea verenpaine johtaa kuolemaan.

– Kohonnut verenpaine altistaa erilaisille sydän- ja verisuonitautitapahtumille, kuten sydän- ja aivoinfarktille sekä aivoverenvuodolle. Kohonnut verenpaine on myös tärkein yksittäinen aivohalvauksen hoidettavissa oleva vaaratekijä, varoittaa dosentti, sisätautien erikoislääkäri Ilkka Kantola.

Sekin on monelle yllätys, että lievästikin kohonneesta verenpaineesta on haittaa. Se voi lisätä suomalaisessa väestössä sydän- ja verisuonitautivaaraa merkittävästi.

Ilkka Kantola uskoo, että jos laihtuminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun verenpaine on vasta lähtenyt nousuun, voidaan jopa päästä eroon verenpainelääkkeistä. Ja karistipa ihminen kiloja missä vaiheessa hyvänsä, merkitsee se joka tapauksessa helpompihoitoista verenpainetta. Tämä tarkoittaa, että yleensä lääkitystä voidaan vähentää.

– Myös normaalipainoisen tai laihan ihmisen verenpaine voi olla koholla. Tämä voi johtua epäterveellisistä elintavoista, perimästä tai elimellisistä syistä. Lisäksi ikääntyminen nostaa verenpainetta, koska se jäykistää yhtä lailla laihan kuin lihavankin valtimoiden seinämää, mikä nostaa pikku hiljaa yläpainetta. Tämän takia olisi tärkeää, että kaikki – kokoon katsomatta – tietäisivät verenpainearvonsa ja tuntisivat suosituslukemat.
Kantolan mielestä verenpaine tulisi mitata kerran vuodessa 15-vuotiaasta lähtien. Jos suvussa on kohonnutta verenpainetta, mittaamisen voisi aloittaa vieläkin aikaisemmin.

Oireet epämääräisiä

Yksi mittaus ei kerro totuutta, sillä esimerkiksi jännitys saattaa nostaa verenpaineen huippulukemiin. Lääkärin tekemä mittaus voi näyttää jopa huomattavasti kohonneesta verenpaineesta kielivää lukemaa 190/110 mmHg, mutta kun paine mitataan ilman jännitystekijöitä kotona, saadaan lukemaksi ihanteellinen arvo 120/70 mmHg. Tämän takia vasta neljän hoitajan tekemän kaksoismittauksen jälkeen voidaan ratkaista, tarvitseeko potilas mahdollisesti lääkehoitoa.

Verenpaine tulisi mitata säännöllisesti, vaikka ihminen tuntisi olonsa kaikin puolin terveeksi. Kohonnut verenpaine ei nimittäin juurikaan oirehdi. Lisäksi oireet ovat hyvin epämääräisiä. Esimerkiksi huono olo, huimaus ja päänsärky voivat johtua kohonneesta verenpaineesta, mutta yhtä hyvin ne voivat olla muiden sairauksien oireita, tai ne voivat liittyä stressiin tai väsymykseen.

– Kova jyskyttävä päänsärky on kuitenkin aina hälyttävä oire, jonka takia kannattaisi hakeutua lääkärin tutkittavaksi, neuvoo Kantola.

Yhtä tärkeää kuin verenpaineen mittaaminen on paineen pitäminen kurissa. Se onnistuu usein kotikonstein. Suolan käytön vähentäminen voi laskea verenpainetta yhtä paljon kuin yksi verenpainelääke eli suurimmillaan 10/5 mmHg. Se tehostaa myös verenpainelääkityksen vaikutusta.

Säännöllinen kestävyysliikunta alentaa verenpainetta. Parhaita lajeja ovat aerobiset liikuntamuodot, kuten reipas kävely, pyöräily, hiihto tai erilaiset pallopelit. Olennaisinta on löytää itselleen mieluisa liikuntalaji, josta nauttii ja jota harjoittaa mielellään. Kokeilemalla eri vaihtoehtoja onnistuu varmimmin. Ihanteellisinta olisi liikkua kerralla 30-60 minuuttia ainakin 2-3 kertaa viikossa, mutta aluksi vähempikin riittää – yksikin askel on tyhjää parempi.

Jos kotikonstit eivät riitä pitämään verenpainetta kurissa tai laskemaan sitä suositustasolle, tarvitaan avuksi lääkehoitoa. Siihen turvaudutaan aina, kun verenpaine ylittää 160/100 mmHg, vaikka ihminen olisi muuten täysin terve. Lääkehoito räätälöidään yksilöllisesti potilaan mukaan. Usein hoitoon käytetään kahta tai kolmea lääkettä, sillä vain kolmasosa potilaista pääsee tavoitetasapainoon yhden lääkkeen avulla. Yleensä lääkityksellä ollaan loppuelämä. Sen lopettamista voidaan harkita ainoastaan silloin, kun elintapamuutokset onnistuvat hyvin ja verenpaine pysyy tavoitelukemissa vähintään vuoden ajan.

Asiantuntijana dosentti, sisätautien erikoislääkäri Ilkka Kantola, Turun yliopistollinen keskussairaala

Teksti: Maarit Vuoristo

Mitä matalampi, sitä parempi

Verenpaine tarkoittaa suurimmissa valtimoissa olevaa painetta. Se pitää veren liikkeessä ja sitä ylläpitää sydän. Verenpaineen arvo vaihtelee sydämen pumppauksen tahdissa. Suurimmillaan se on sydämen puristaessa verta valtimoihin. Tätä kutsutaan systoliseksi paineeksi eli yläpaineeksi. Alimmillaan paine on supistusten välissä, jolloin sydän lepää. Paineen pienintä arvoa kutsutaan diastoliseksi paineeksi eli alapaineeksi.

Tavallisesti verenpaine laskee jokaisella pitkällään ollessa. On poikkeavaa, jos laskua ei tapahdu. Se saattaa viitata elimelliseen verenpaineen syyhyn, uniapneaan tai autonomisen hermoston häiriöön. Yöllistä huimausta esimerkiksi vessaan mennessä kokevat ne, joilla paine on muutenkin matala, ja ne joilla verisuonen seinämä on jäykkä tai jotka käyttävät jotakin pulssin nousua estävää lääkettä, kuten beetasalpaajaa. Verenpaine voi myös laskea pitkään paikallaan seistessä. Seurauksena saattaa olla pyörtyminen.

Verenpaineen luokittelu

Ihanteellinen: 120/80 mmHg
Normaali: 130/85 mmHg
Tyydyttävä: 130-139/85-89 mmHg
Lievästi kohonnut: 140-159/90-99 mmHg
Kohtalaisesti kohonnut: 160-179/100-109 mmHg
Huomattavasti kohonnut: 179/109 tai yli sen mmHg

Hyvää kotiruokaa helpommin...

Yhtenä tavoitteena tälle vuodelle oli syödä terveellisemmin. Siinä auttaa minulla kunnon ruoan syöminen kiireisenäkin aikana. Eilenillalla tehdessäni lasagnea mietin miten ruoanlaitto on itseasiassa aika pieni homma kun kaikki tarvikkeet olisivat kotona. Aikaisemmin olin saanut jälleen kerran tarjouksen palvelusta joka toimittaa ruokatarpeet ja reseptit kotiin. Olin vain ajatellut että no...onko tuo nyt jo melkein "laiskuutta". Sitten tuli mieheni kotiin ja oli juuri jutellut pariskunnan kanssa jotka kehuivat ko. palvelun. Ja siltä istumalta tilasimme meillekin.

ELI: joka maanantai-ilta meille tuodaan ruokatarpeet ja reseptit kolmeen ruokalajiin (tämän voi vaihdella tarpeen mukaan). Lisäksi tilasin hedelmäkorin. Fantastista! Nyt syömme vaihtelevaa, itsetehtyä, terveellistä ruokaa joka arkipäivä. Ja välipaloiksi hedelmiä. Siinä on erilaisia vaihtoehtoja ja minä tilasin Roede-ruoan, se on vähän vastaava kuin painonvartijat-konsepti. Eli kaikkea voi syödä mutta kohtuudella. Ensi viikolla syömme: Etelämaalaista kalapataa, kanawokia ja kalkkunaa pitaleivässä. (Kerron sitten lisää miten toimi). Nämä kolme ateriaa riittävät meille Oslon viikoksi.

Viikonloppuisin Ruotsissa laitamme sitten ihan omia ruokia joista yleensä jää vielä maanantaiksi. Teen usein niin paljon että laitan annoksia pakasteeseenkin. Niinpä mieheni söi viime viikonloppua poronkäristystä jonka lämmitti pakasteesta. Oli ollut hyvää :).
Onkohan Suomessa vastaavaa palvelua? Täällä on nimittäin useampiakin.

Syntynyt tutkijaksi?

Minäkö? Näin sanoivat koululla palaverissa. Sanoin että kyllä minä olen mielestäni enemmänkin käytännön työn tekijä ja viihdynkin siellä "lattialla"...

Yritin katsoa onko mulla mitään kuvaa koneella jossa olisin töissä. Sitten muistin että lähetin miehelleni kuvaterveisen pe-la vastaisena yönä. Olin aika väsynyt, klo on varmaan jotain 03, ja olen fastvaktina. (Valvon yhtä lasta hänen omassa huoneessaan enkä saa lähteä sieltä ilman että joku tulee tilalle). Ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta pidän siis työstäni...

Keskellä yötä...

Sitten minut parhaiten tunteva professori pyysi minut kertomaan edellisestä työvuorostani ja mitä ajatuksia se minussa oli herättänyt. Kerroin. Ja minähän ajattelen. Paljon, mietin ja pohdin ratkaisuja. Olen aina ollut sellainen, pienestä tytöstä kyseenalaistin asioita jotka toiset hyväksyivät tuosta vain. 

Hyvä Jumala, anna minulle voimaa tyytyä tyynesti asioihin, joita en voi muuttaa. Anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, jotka voi ja täytyy muuttaa. Ja anna minulle viisautta erottaa, mitkä kuuluvat kumpaankin näistä ryhmistä.

— Ralph Waldo Emerson

Kun poikani pääsi ylioppilaaksi niin eräs ystäväni piti pienen puheen. Hän sanoi aina muistavansa yhden keskustelun jonka nuorena äitinä (21 v) olin hänen kanssaan käynyt. Olin kertonut että viikonloppuaamuisin, kun minulla ja pojallani ei ole mihinkään kiire menemme aamupalan jälkeen takaisin makoilemaan ja juttelemaan. Ja yhtenä aamuna sitten 2-vuotiaani puuron jälkeen itse sanoi: Ja nyt mennään pohditkelemaan! Ja hänkin kertoi noina aamuhetkinä omista mietteistään: Miksi pyöränrenkaissa on niin paljon lunta talvella jne. Näitä me sitten yhdessä ratkaistiin ja mietittiin.

Oppikaa ajattelemaan, ennen kuin kirjoitatte.

— Nicolas Boileau

Ajattelija hänestäkin on tullut. Olen aina painottanut että älä koskaan ota mitään totuutena tuosta vain vaan mieti ja tutki itse. Hän on suorittanutkin monta kurssia filosofiaa yliopistossa vaikka valitsikin meriuran.

No, takaisin minuun. Kun olin kertonut yöstäni ja ajatuksistani niin entinen ohjaanani sanoin: Tätä minä tarkoitin. Hän on syntynyt tutkijaksi! Yhden toisen asian tiedänkin: luen ja kirjoitan nopeasti. Varmaan jotain hyötyä noiden kaikkien krimien ja muiden kirjojen ahmimisesta. Nykyäänhän kuuntelen enemmän kuin luen...sitä kun pystyy harrastamaan ihan milloin vain.

Vinkki:
https://www.storytel.no. Minulla on tuolta Storyteliltä norjalainen versio, ruotsalainenkin on. Suomalaisista vastaavista en tiedä---?

Kävimme sitten läpi hakemusta (jota en ole vieläkään kirjoittanut, huh!) ja käytäntöä jos saan stipendiaatin. Toisin sanoen jos ryhmä saa: en hae yksin. Voisin hyvin päästä Vaasaan ainakin muutamaksi kuukaudeksi opiskelemaan.

Ja saada sieltä sivuohjaajan. Joten Suomen reissuja tulisi enemmänkin. Se olisi mukavaa!

Mutta: hakemusprosessi voi viedä vaikka vuodenkin! Sitä en tiennyt. (Onneksi se voi kestää niin kauan.) Ja voi tulla monta eitä ennenkuin tulee kenties positiivinen vastaus.
Minun ohjaanani oli hakenut kolme kertaa stipendiä ennenkuin sai. Ja nyt hän on professori. Eli jatkan tätä hakemusprosessia. Edelleen rennolla mielellä koska juuri nyt olen tyytyväinen elämääni ja työhöni ihan tällaisena kuin se on.
Ja kohta taas töihin... Mukavaa vaikkakin kylmää tammikuista sunnuntai-iltaa. (Täällä on -11 tällä hetkellä ja se on jo ihan kamalan kylmä.)
Tapaamisiin...

Talvi muumilaaksossakin

Törmäsin netissä Suomea matkailukohteena mainostavalla sivulla niin ihanaan kuvaan muumilaaksosta. Se haltioittaa aikuisenkin mielikuvituksen.

Tähän teemaan sopiikin minun uusi "taulunkoristelu" osastolla. 

Talvi. Lumi. Hiihto.

Kos? Mikä sana vastais suomessa...se on ikäänkuin synonyymi ruotsinkielen mys.

Viihtyisiä hetkiä...sanotaanko niin:)

Jos jollakin on parempi täysin suomalainen sanaehdotus niin otan mielellään vastaan. 

En ole kyllä vielä kerennyt hiihtämään ja nytkin olen koko viikonlopun töissä. Meidän talon asukkaat ovat käyneet jo pitkään hiihtämässä...poliiseilla on käytävässä voitelupöytä. Silloin kun ei vielä ollut tarpeeksi lunta kävivät Torsbyn hiihtotunnelissa. Siellä voi hiihtää vuoden ympäri. 

Jos joskus oikein hiihtokärpänen iskis...

Siihen asti oikein viihtyisää viikonloppua. 

Minä lähden kaksoisvuoroon sairaalaan:)

Kalenterivinkki nuutinpäivänä

Tänään on siis nuutinpäivä jolloin joulu perinteiden mukaan pakataan pois. (Meillä varmaan osa jouluvaloista saa palaa edelleenkin, ovat vain niin kauniita. Jossain päin Suomea kulkee Nuuttipukkeja...vähän niinkuin pääsiäisajan virpomista. En ole koskaan itse nähnyt.

Nuutinpäivän kunniaksi kuva mun joulumaalauksista Lastenklinkalta. Aku Ankka oli alunperin kesämaalaus mutta nopeasti vain muutin sen joulukuvaksi. (Huom. aurinkolasit, haha).

Olaf on toivottu kuva - hirveen suosittuja nuo Frozen-filmin hahmot. Vieläkään en ole katsonut filmiä, mutta noita hahmoja olen maalannut vaikka kuinka paljon. Maalailen nimittäin usein "palkinnoksi" lapsille vaikka jonkun tutkimuksen jälkeen. Joskus ihan muutenkin vain...

      Tuo hiirikuva on tältä vuodelta. Tuo taulu on sellainen tavallinen piirtotaulu? johon me kirjoitetaan joka päivä niiden nimet jotka ovat vuoroissa. Minä koristelen sitä. Joulunaikaan teen tällaisen kalenterin...(päivämäärän saa tietenkin muuttaa).  Se on muuten ihan tosi hyvä ja selkeä joulukalenteri, kannattais olla kotonakin. Helppo, helpompi toteuttaa.

Samaahan voi käyttää muuhunkin...9 päivää etelänmatkaan, 16 päivää syntymäpäivään, kesälomaan jne. 

Useinhan se odottaminen on vähintään puoli iloa. Taidan tehdä meillekin. 

Olen maalannut kuvat peiteväreillä; kun ottaa paljon maalia pysyy ihan ok ja on kuitenkin helppo pestä pois. 

Jouluun on vielä yli 300 päivää joten sitä ei kannata vielä alkaa laskemaan. Olen koristellut taulunkin jo uudestaan. Otanpa kuvan siitä yöllä. (Menen siis töihin).

Hyvää nuutinpäivän iltaa...

Tiistai-illan mietteitä opiskelusta

Vuoden toinen viikko on jo hurahtanut käyntiin. Olen tässä yövuorojen välissä kotona...ja olenkin vain ollut. Onneksi oli eilistä ruokaakin jäljellä jota pystyi lämmittämään :). Ja nyt sitten kahvipaussi.

Torstaina mulla on yksi tärkeä kokous ja se pyörii vähän taka-alalla. Pitäis ehkä valmistautua jollain tavalla mutta toisaalta ei. Minua on nimittäin pyydetty hakemaan stipendiaattia korkeakoulusta (nimi muuttuu yliopistoksi varmaan tänä vuonna) vaikken ole yhtään suunnitellut mtään lisäkoulutusta itselleni. Sen verran kuitenkin kiinnostaa että menen kuuntelemaan mitä heillä on tarjottavana.

Niin väsynyt olin loppuvaiheessa tuohon graduun että sanoin miehelleni monta kertaa että: Jos minä joskus vielä alan haikailemaan jotain koulujuttua, lisäopiskelua sun on pakko olla TOSI kovana ja sanoa ihan suoraan: EI!
Viime viikolla sitten kerroin kirjeestä jonka sain jne. ja kysyin mitä minun kannattais tehdä. (Sairaalan vastaavantapaiselle tarjoukselle minun oli ollut helppo sanoa ei koska se ei kiinnostanut yhtään. ) Mieheni sanoi  EI. Minä olen luvannut muistuttaa sinua kuinka raskasta se on ja sinä et halua enää uhrata yhtään vuotta elämästäsi opiskeluun ja huonoon omaantuntoon.
Minä sitten tähän: Miksi sinä nyt noin sanot? 
Haha. Ei ole helppo aina tietää mikä olisi oikea vastaus vaikka on saanut ohjeistuksen:)

Loppujen lopuksi aina lojaali mieheni on sanonut tukevansa minua mitä päätänkin. Oikeasti se on kova paikka koko perheelle jos päätän jatkaa opiskeluja.
Ehtona on se että saan täyden stipendin. Joudun kyllä tekemään ehkä 50% öitä siinä sivussa koska olen sitoutunut olemaan Riksillä tietyn ajan töissä maisteristipendin (20% palkasta) vuoksi. Stipendi antais mulle ihan erilaisen vapauden keskittyä opiskeluun.

Että tällaisia pohdintoja täällä...ulkona on -6. Eilenillalla kävelin töihin, taidan kävellä tänäänkin. Ostin viikonloppuna alennusmyynnistä Fjällrävenin talvitakin, sillä kyllä tarkenee kun ostin vielä sen verran reilun että mahtuu paksukin villapaita alle. (En siis ostanut suoraan "vuoriketulta" vaan urheiluvaatekaupasta.)
Fjällräven on mielestäni niin kiva merkki.
Klassinen, hyvälaatuinen ja ajaton.









Ps. Minä muuten jatkan kuvien lajittelemista yms. ja samalla tykkää muutella tämän blogin ulkonäköä.  Ihan vain koska se on niin kivaa. Jos joku ihmettelee kun se ei päivääkään ole ihan sama:)

Juutalaiskorttelit Krakovassa

Tämä on nyt viimeinen postaukseni Krakovasta.
Puolalaisen ystäväni kanssa kävimme vielä Krakovan juutalaiskortteleissa; ghetoissa joiksi niitä myös kutsutaan.

Olimme jo aikaisemmin käyneet sellaisella sähköautolla kiertelemässä Krakovan ympäriinsä, ja myös näillä alueilla. Se menee kuitenkin niin nopeasti ettei niin paljon kerkeä hahmottaa kuin kävelykierroksella.
Aluksi näimme Helena Rubisteinin syntymäkodin:

       

Alueella oli todella paljon 

kivoja kahviloita ja ravintoloita.

Tämä oli vanhaan talliin tehty.

Tämän pienen kahvilan seinät olivat täynnä
vanhoja valokuvia.
Se herätti paljon ajatuksia...keitä olivat nämä ihmiset? Mikä oli heidän historiansa?

 Kävelyä ja jutustelua...siitä on hyvä kaupunkiloma tehty.

 Näimme lohikäärmeen vielä pimeälläkin.

Itse en saanut hyvää kuvaa kun se syöksyi tulta joten lainasin netistä.




Suosittelen Krakovaa kaupukilomakohteena. 
Mekin menemme vielä uudelleen, sillä emme mm. kerenneet lainkaan käydä suolakaivoksilla, joka on yksi Puolan kuuluisimmista nähtävyyksistä:

WIELICZKA SALT MINE

Krakovassa on erittäin helppo löytää asiantunteva opas. Niitä on kaupungillakin, mutta sen lisäksi turistitoimistot auttavat. Meidän oppaan olivat puolalaiset ystävämme hankkineet. Matkatoimistot välittävät myös erilaisia kierroksia ja ensi kerralla haluaisin osallistua seuravaan kierrokseen, vaikka juutalaiskortteleissa olemmekin jo kierrelleet:

Juutalainen kortteli & Schindlerin lista- kävelykierros.

Tällä kertaa jätämme Puolan ja Krakovan...mutta sinne siis palaamme vielä :).

Samalla kun kirjoittelen tätä yritän pelastaa vanhalta koneelta valokuvia. Ei oikein tahdo onnistua. Sen vuoksi talletan kuvia mm. tänne blogiin ja sen lisäksi alan nyt tekemään albumeita ja valokuvakirjoja. Ne ovat niin paljon kivempia kuin valokuvat koneella...