Hoitotieteen maisteriksi Norjassa

Varoitus! Tämä on pitkä, (aika) kuiva juttu ellei ole juuri tästä aiheesta kiinnostunut. 

Aloin opiskelemaan kliinistä sairaanhoitotiedettä syksyllä 2012...kun tuntui että olis ihan tarpeellista saada vielä joku nimike missä lukee hoitaja, hoito tms. heh. Ennestään olen päivähoitaja, mielenterveyshoitaja, AMK-sairaanhoitaja (lapset ja nuoret), lasten erikoissairaanhoitaja ( Ruotsi),

 kliininen spesialisti erikoissairaanhoidossa (lastenklinikka, Riks). 

Ja ihan alunperin minusta ei edes pitänyt tulla hoitajaa...että näin voi elämä naista kuljettaa:).

Joka tapauksessa halusin tehdä taas jotain, opiskella jotain. Olen kai sellainen luonne ja sellaisesta perheestäkin:). Ajattelen, että opiskeleminen on aika kivaa, etuoikeus. Mietin kyllä  ensin jotain ihan uutta alaakin, mutta päätin sitten käyttää hyödyksi tähänastisia opintoja ja työkokemusta. 

Täällä Oslossa olis voinut valita moniakin erilaisia linjoja. Hain sekä Oslon Yliopistoon pelkälle sairaanhoitotieteen linjalle, pääsin ja ajattelinkin aloittaa siellä. Mutta sitten kuulin että opetussairaanhoitaja vanhalta osastoltani (tosi mukava) aloittaa Oslon Korkeakoulussa opiskelemaan kliinistä sairaanhoitotiedettä, ja meinasi että se ehkä on hieman käytännönläheisempää. (Sitä en kyllä enää usko:)) Mutta olin hakenut sinnekin - ja valitsin sitten hänen houkuttelemana sen linjan. Korkeakoulussa oli kyllä myös mielestäni paremmin järjestetty systeemi työn ohessa opiskeleville. Ja niinhän monet/suurin osa sairaanhoitotiedettä opiskelevat ovat...työssäkäyviä.

Minun piti ensin opiskella puoliaikaisesti, jolloin koko prosessi olisi vienyt 4 vuotta: kaksi vuotta teoriaa/pakollisia opintoviikkoja, yhteensä 60 opintopistettä/viikkoa, ja sitten 2 vuotta graduntekemiseen, joka myös on 60 pistettä/viikkoa. Yhteensä 120 opintoviikkoa.

Kun sitten näin opintosuunnitelman vaihdoin heti kokopäiväiseksi opiskelijaksi...se toinen vaihtoehto oli mielestäni epäloogisesti pätkitty.

Kesällä -12 olin hakenut ja saanutkin pienen stipendin sairaalalta: 20 % palkallista opiskeluvapaata...ensin kahdelle vuodelle ja sitten hakisin lisää. Ja vuoden sitoutumisaika valmistumisen jälkeen. Päätin pärjätä 20 % :lla, mutta täytyy sanoa että se ensimmäinen syksy oli todella kova! Meillä oli ihan valtavasti kaikenlaisia pakollisia palautustehtäviä, sekä ryhmissä että itsenäisesti. Opiskelimme mm. hoitotieteen keskeisiä fenomeeneja, sairaanhoitotiedettä, valitsin syventymiskurssiksi etiikan, josta meillä oli jopa lyhyehkö tarkkailuharjoittelujakso. 

Kaiken lisäksi olin syksyllä, koulun jo alettua 3 viikkoa Espanjassa töissä ja vaikka olin niin ajatellut lukea siellä niin eihän siitä mitään tullut:). Töissä ei luonnollisesti ole aikaa sellaiseen, mutta ei se ollut helppoa vapaa-ajallakaan:

 Paitsi  rantajuttuja tein paljon reissuja vuoristoon:

Calpen huipulla

Kivaahan siellä oli, mutta nuo menetetyt 3 viikkoa tuntui! Minulla ei kotiin tullessani ollut juurikaan vapaa-aikaa, jos aioin keretä kaikki ajoissa. Kaikkea en yrityksestä huolimatta kerennyt oikein hyvin...ja jouduin tekemään kaksi ekaa koetta huonosti valmistautuneena. Töissäkin oli nimitäin todella kiire! 

Ensimmäisen kotitentin tein esim. viiden kiireisen yövuoron jälkeen. Tiedän, ei mitään järkeä! 

Olin niin poikki sen ensimmäisen päivän etten saanut kirjoitettua mitään. 

Kotitentti muuten tarkoittaa sitä että saa kurssiin liittyvän aiheen,

 josta kirjoitetaan määrätyn pituinen kirjallinen tutkimus

määrätyssä ajassa (2-6 päivää riippuen pituudesta/ opintopistemäärästä). 

Tehtävä on sitten osittain pakolliseen kirjallisuuteen, osittain omiin hakuihin perustuva. 

Vieläkin muistan elävästi sen tunteen ja kasvavan paniikin eka tentin aikana.

 Tein koko tehtävän sitten tosi lyhyessä ajassa.

Ja se oli aika vaikeakin:

Ta utgangspunkt i fenomenet som du/dere har analysert i studieoppgave 1, 

og belys det ut fra både kvantitative og kvalitative forskningsartikler.

Plasser fenomenet i en klinisk kontekst, for eksempel relatert til en pasientgruppe, 

og gjør en videre analyse i forhold til teorien om ‘suffering’ slik den er presentert av Morse (2011).

Drøft mulig implementering av de viktigste forskningsresultatene i klinikken.

Monilla norjalaisilla on jotain maisterituttuja jotka voivat auttaa ja antaa vinkkejä sisältöön ja kieleen. 

Aivan, mm. kieliapua norjalaisille jotka kirjoittavat norjaksi:). 

Kielen kauneus, oikeus, tieteellisyys ja sujuvuus ovat kuitenkin asioita joita painotetaan ihan valtavasti. Minä en tunne (tiedän vain) täällä  hoitotieteen maistereita, enkä loppujen lopuksi kerennyt edes itse lukea tuota ekaa tenttiä kokonaisuudessaan paperilta saati että joku muu olisi lukenut sen. 

Olin ihan varma että saan hylätyn. 

IHAN VARMA!

Itsetuntoni kohosi kun sainkin ihan OK arvosanan, jopa paremman kuin luokan keskiarvo.

  Tarkistajat ( niitä on 2, ja toinen on toisesta yliopistosta, tav. Oslon yliopistosta) eivät tiedä kuka tehtävän on kirjoittanut.  Käytämme ennen koetta saamaamme arvottua kandidaattinumeroa nimen sijasta näissä kokeissa, jotka palautetaan koululle paperiversiona. 

Tehtävät ajetaan tarvittaessa sellaisen ohjelman läpi,

 joka paljastaa jos on plagiointia valmiista teksteistä; kirjoista, artikkeleista tms.

Silloin koe ja opiskelija hylätään.

Ajattelin, että kyllä tästä sittenkin selvitään. Ja yhdestä tentistä päätinkin sitten ottaa täydet pisteet:).

Minulle tulee joskus sellainen tarve, että kokeilen että pystynkö:=.

Viime kevätkin oli sitten rehellisesti sanottuna aika kova,

 mutta varsinkin minulle oli se kuitenkin 2 kk pidempi kuin syyslukukausi. 

Se päättyi isoon kotitenttiin joka oli 30 opintopisteen arvoinen. 

Kun olimme palauttaneet sen koululle, oli tunne uskomattoman hieno!

Lähdin koululta suoraan Portugaliin 3 läheisimmän opiskelukaverini kanssa:

Olimme täällä, pienestä kalastajakylästä kasvaneessa pikkukaupungissa. 

Loma oli oikein rentouttava...ihan sellaista perussettiä taas pikkusiskoa lainatakseni:O.

Hyvää ruokaa, aurinkoa -vaikkei tosi hellettä ollutkaan vaikka oli jo kesäkuun alku-, rantareissuja.

Minä makoilin aika paljon altaalla ja ihailin kirkontornia...

... ja seurasin yhden lokkiperheen elämää.

Se oli aika suloista kun niillä oli poikaset ja kaikki elivät ja touhusivat siellä katolla.

Iltaisin kävivät altaassa uimassakin:).

Minä ja lokit.

Enkä tujottanut, katselin vain:). 

Mutta minusta tuntui että lokit välillä ihmetteli mua.

Meillä on yleensäkin tosi kiva luokka, joka kannustaa ja tsemppaa tarvittaessa.

Gradun tekeminen on vain niin itsenäistä...ja uskon, 

että sen palauttaminen joskus on tosi hieno tunne joten sinne päin mennään. 

Täälläkin, ihan kuin Suomessakin gradut jäävät lojumaan, tekemättä jne.

Aika moni meidänkin kurssilta on tippunut...

Minulla on tuo stipendi ja haastattelemieni vanhempien odotukset,

 jotka antavat vielä sen viimeisen töytäisyn,

niin että puolitiehen ei jätetä.

Yks juttu vielä: gradun pituus on täällä noin 100 sivua

+/- 20 %. 

Monet meidän professoreista ovat väitelleet maisteritutkinnon jälkeen hoitotieteen tohtoreiksi Suomessa

lähinnä ihailemansa hoitoteoreetikko Katie Erikssonin takia. 

Mm. minun ohjaajani - hän käy vieläkin silloin tällöin Vaasassa ja Turussa. 

Luennoimassa ja opponenttina...

Jos tulee mieleen jotain kysyttävää niin huikkaa niin yritän vastata.

Minä joudun nyt lopettamaan täällä blogissa kuikuilun ja jatkamaan litterointia.

Mutta palaillaan taas...

Mukavaa lauantai-iltaa!!

Milli