Hurtigruten, osa 1 /Tromssa

Olen tekemässä kuvakirjaa viikostamme Hurtigrutenilla viime marrakuussa. Tuon maailman kauneimman merireitin kokeminen on ollut pitkäaikainen toive, unelma. Sama kuin valehtelematta 90% Norjassa asuvista. Jokainen, jolle kerroin matkasta täällä, sanoi: Wau...se on minunkin unelmani. Olen aina sanonut että joskus vielä haluan Hurtigrutenille...mutta kun se on niin kallis.
On kai se, mutta sekin on priorisointikysymys. Meillä oli kuitenkin tuon unelman toteuttamiseen juuri nyt antoi lisäpotkua se, että rakas T on siellä nyt toista vuotta kadettina. Halusimme nähdä hänet työn touhussa, ja Hurtigruten myös antaa alennusta miehistön perheenjäsenille.

Hurtigruten on pala Norjaa, sen historiaa ja kulttuuria. Siinä on jotain ainutlaatuista jota ei oikein osaa selittää, vaan se pitää kokea. Siellä on ihan kuin omassa maailmassa...kaikki muu unohtuu. Se ei ole mikään "huvitteluristeily", vaan sinne tullaan ihastelemaan ja ihmettelemään luontoa.
Minä itkin...siis oikeasti itkin kun tuo ainutlaatuinen viikko oli ohi.

Ja nyt siis katselen valokuvia, valitsen ja suunnittelen kuvakirjaa matkasta. Annan sen miehelleni synttärilahjaksi (huhtikuussa). Jeps...tämä pysyy salaisuutena:9.
Ajattelin, että teen tänne samalla myös pienen matkakertomuksen.

Eli...nyt reissuun.
Lensimme aikaisin aamulla Tromssaan. Tässä vielä pilvien päällä:

 Jo lentokoneesta ihastelimme Pohjois-Norjan jylhää kauneutta.

Tässä on Tromssan silta. Tromssan kaupunkihan sijaitsee saarella. T kertoi että merimiehet kutsuvat tuota siltaa helvetin sillaksi...sen jälkeen alkaa vain pimeys ja myrskyt. Muutenhan Tromssaa joskus  kutsutaan Jäämeren portiksi tai Pohjolan Pariisiksi.

Pariisi tai ei, mutta me vietimme tehokkaan päivän Tromssassa ja ostimme miehelleni kaikenlaista vaatepuolta ja kahdet kengätkin. Ei sen vuoksi että Oslosta ei olisi löytynyt samoja juttuja, vaan koska aikaa ei ole löytynyt :).

Kirkko keskustassa.

Tromssan keskusta on oikein kiva, olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin mutta silloin oli kesä. Nyt oli alkamassa kaamos. Koko päivän oli hämärää ja kello 14.30 oli jo miltei pimeää.
Käveleskelimme ja katselimme kaikkea...ja minä keskityin kai lähinnä hysteerisenä siihen etten kaadu.
Oli tosi liukasta.
Yhtäkkiä kuului iso, matala törähdys...katsoimme merelle päin:
Hurtigruten oli saapumassa satamaan!
Juuri tuo Hurtigrutenin torven törähdys on osa Norjaa. Se kaikui juhlallisesti vuoristoisessa kaupungissa. Työkaverini kertoivat että vanha kansa saattaa säätää kellonsa sen mukaan, tai se voi toimia  merkkinä siitä, että nyt juodaan päiväkahvit. Hurtigruten on satamassa.

Tässä me näimme ensimmäisen vilahduksen tuosta laivastamme, Finnmarkenista.
T oli luonnollisesti meitä vastassa kun kirjauduimme sisään (siellähän on ikäänkuin hotellin aula).
Ihastelimme laivan kauneutta ja huonettamme. T oli järjestänyt meille puolisviitin
Otimme mukaan hyttiin ison kasan erilaisia esitteitä ym. mitä viikon aikana voisi nähdä ja kokea.
Siitä ja muustakin toisena päivänä...nyt minun on palattava kouluhommiin.

Oikein mukavaa viikonloppua -  tapaamisiin.