Mulla on suuri dilemma juuri nyt.
Mun pitäis kirjoittaa, kirjoittaa. Ja EI tätä blogia, tämä on harrastus, vaan sitä maisterityötä. Mulla on 8 tuntia haastattelumateriaalia mikä pitää litteroida. Uffa meg...se tarkoittaa noin 80-100 tuntia kirjoittamista. Sen jälkeen - en edes ajattele.
Joka tapauksessa keksin koko ajan jotain mitä pitäis tehdä ennenkuin tosissaan aloitan.
Mm. vaihdoin uudet petivaatteet, eikä siina sinänsä ei ole mitään ihmeellistä koska teen sen pari kertaa viikossa. Pakko vaihtaa usein koska pikku-Winstonhan nukkuu meidän kanssamme:)). (Välissä).
Mutta silti puhtaat petivaatteet on aina niin ihanat...ja mielestäni on ihan hienoa kun ne on vähän ryppyiset...suoraan pesun jäljiltä.
Anyway, meidän edellinen peitto oli valkoinen eli käytännössä ihan käyttökelvoton. Winstonin ei tarvinnut kuin käydä huoneessa kääntymässä kun se olisi pitänyt jo pestä. Siis peitto, ei Winston:).
Nyt ostin samantapaisen kuin entinen (kuviotikattu) mutta kauniin beessin sävyn. Uskon että se toimii paljon paremmin.
Muuten, jos tänne eksyy joku joka on joskus litteroinut maisterityötä varten (kvalitatiivinen) niin huikkaa. Olis niin kiva kuulla suomalaisesta syteemistä...
Minun ohjaajani (hoitotieteen professori) on väitellyt Suomessa - Katie Eriksson oli hänen ohjaajansa.
Mutta, nyt minä aloitan hommat. Ja vaikka mitä muuta tupsahtais mieleen, pysyn lujana.
Kun minä päätän jotain niin se pitää. Kunnes päätän toisin:).
Hyvää illanjatkoa!
Milli
Kiva makuuhuone ja ihanat ikkunat.
VastaaPoistaAsuinseutunne on kaunis.
Ne tähtikuvatkin, joita postasit aikaisemmin.
Rapsutuksia Winstonille!
t. Hanna
Kiitos!
PoistaSe mitä kuvasta ei näy, on se että sänky on korkeammalla kuin muu asunto: eli meidän makkarin sisällä on rappusia. Ensin kolme pientä, joista noustaan huoneeseen ja sitten 2 koko "huoneen" levyistä joist noistaan sänkyyn. Se on tosi kivan näköistä vaikka johtuukin vain siitä että huone on rampin päälle rakennettu varasto jota tämän pikkukämpän asukkaat ovat kai aina käyttäneet makkarina... Mutta suurinta osaa huoneesta ei voi laskea varsinaiseksi asuinpinta-alaksi, jolla seikalla taas Oslossa ei ole juuri mitään merkitystä.
Yöpöydäthän on Anskun tekemät, hän on siis itse hitsannut etc. Rapsutukset menee perille...
On kyllä ihana uusi sängynpeitto :).
VastaaPoistaSamassa jamassa ollaan mäkin keksin kaikkea muuta kuin gradun kirjoittamist,. Ja mullakin on litterointia edessä :(. Mä jopa olen ottanut töistä vapaaks, että saan tosissani paneutua. mut silti on välillä niin kivireen vetämistä.
Tsemppiä sinne! Yritetään vaikka ei saa edes jäätelöä syödä, joka ehkä antais energiaa ;).
Kiitti Outi!
PoistaMahtava kuulla että olet samassa jamassa! Ei millään pahalla:). Mun mielestä oli juitenkin helpompi viime vuosi kun oli kokeita ja tehtäviä päivämäärineen. Näköjään tuota itsekuria on niin vaikea löytää. Olen pikkuisen liian paljon töissäkin, nyt tammikuussa paljon öissä. Huono juttu on se, että ei sitä heti yövuorojen jälkeenkään ole heti ihan skarppina. Siitäkin puhuttiin eilen yhden kollegan kanssa, joka kuitenkin tekee 30% vähemmän töitä ja on melkein 20 vuotta nuorempi.
Minusta ainakin tuntuu että 20 vuotta sitten jaksoin helpommin; voi kyllä olla että aika kultaa muistot:) ??
Tsemppiä Ode, kyllä me nyt vain tää puserretaan. Harmittaa kun se Hakalan Juhan maisterihautomo lopetettiin - siellähän me oltais voitu tehdä nää loppuun yhdessä...
Joo kyllä me puserretaan :). Olen yrittänyt "raahautua" yliopistolle, jotta ei ole mitään ns. häiriötekijöitä (pyykit, aamu herääminen vähän myöhään, syöminen :D, joku ohjelma, jota katsoa), kirjoittamista hankaloittamassa. Tänään keskiviikkona jäin kotiin, ja nukuin heti myöhempään, mutta olen päättänyt, että toisesta päästä sit jatketaan. Jotain olen saanut kirjoitettua. Koen, että analysointi on todella vaikeaa :(. En osaa sitä. Meidän Mikahan sai gradun tehtyä viime keväänä (aloitti opinnot 20- vuotta sit.) Hän sai Juhan ohjaamaan, ja Juhan avustuksella sai valmiiksi.
VastaaPoista