Passionate about coffee and lamps...

Vaikka kyllä minä taidan vielä enemmän olla ylipäätään intohimoinen paussailija:).

Kävin sitten kahvipaussilla gradukavereiden kanssa...se on niin kivaa, koska paitsi että saa vinkkejä niin ne myös ymmärtää tosi hyvin missä vaiheessa prosessia nyt olen. Ja tuntee kaikki samat ihmiset kuin minä (siis koululta, haha). 

Minä olen kyllä melkein intohimoinen kahviloiden perään. Niistä saa usein inspiraatiota sisustukseen ja kaikkeen. Samoin rakastan kirjakauppoja, ja olisikin aivan ihana yhdistää nuo kaksi elementtiä!

Tässäkin kahvilassa on kaikenlaisia kivoja elementtejä sisustuksessa, joita en voinut alkaa kuvaamaan. Niin kaikissa tämän ketjun kahviloissa...niissä muuten käytetään paljon kirjoja:).

Kuvat netistä googlaamalla:

Mutta, jokatapauksessa tunnelma tässä kahvilassa on miellyttävä: trendikäs ja samalla kodikas. Siellä om mm. yhdistetty erilaisia lamppuja samaan tilaan aika rohkeasti...pitääkin viedä mieheni sinne joskus. Hänellehän lamput ja valaistus (muutenkin sisustus) on suuri intohimo. 

Hän onkin muuten juuri nyt ajamassa Tukholmasta kotiin. Hän löysi pitkän etsimisen jälkeen todella kauniin, aidon vanhan kristallikruunun jonka kävi tänään hakemassa. Vanhempi rouva, joka lampun möi, oli ostanut sen 40 vuotta sitten antiikkihuutokaupasta- hän oli todellinen kristallikruunuekspertti.

Lamppu on kuulemma vielä kauniimpi IRL kuin kuvissa, ja arvaatka mitä: rouvalla on toinen samanlainen! Mutta se on kesähuvilalla Tukholman saaristossa (tiedän, kuulostaa ihanalle) joten sen saisi vasta toukokuun alussa. Mieheni oli sanonut että hän hakee sen sitten...joten meillä on molempiin eteishalleihin samanlaiset lamput! Ihan huippujuttu. 

Lattiathan niissä on jo valmiit...niin niin kauniit harmaavalkoiset Marrakech- laatat. Melkein samanlaiset kuin Tornitalon sisääntulossa/siis ulkona. Ja ne laatat ovat alkuperäiset eli yli 100 vuotta vanhat!

Takaisin kahvilaan:

No, söin sitten salaatin, ja siinä jutun jatkuessa ja naurun yltyessä (ei ole pelkästään kuivaa olla opiskelija) teki mieli jälkiruokakahvia. Ja kaikki tuollainen kuin herkkulakko unohtui taivaan tuuliin...

Tuon kupin/tekstin nähdessäni...niin pakkohan siitä oli kuva ottaa blogin nimenkin takia!

Nyt minä paneudun (ainakin melkein)intohimoisesti litteroinnin pariin...

Täytyy tunnustaa että se jäi eilen liian vähille:D.

Uusi päivä, uusi mahdollisuus.

Näihin tunnelmiin...

Milli