Hetkiä Winstonin elämästä

Eilen talletin Winstonin tammikuisen torstain...melkein kokonaan.
Päivä alkaa luonnollisesti aamukävelyllä ihan hiljaisessa Majorstuenissa.
Minua kiehtoo nuo aamuisin vielä suljetut kahvilat:

Bolivar on yksi lempikahviloistani.

(Meidän kadulla).

 

Nämä ikkunan takaa näkyvät lasitkin ovat niin kauniita:

 Winstonin mielenkiinto on taas kiinnittynyt ihan muihin juttuihin, alemmalle vai vain erilaiselle tasolle?

Sitten tulemme kotiin ja alkaa aamurutiinit. Winston odottaa nätisti eteisessä:

Tassujen ja ryppyjen pesu. Antibiootit furunkuloosin. Silmätipat. Ja korvien puhdistus ja korvatipat.
Ja näiden juttujen jälkeen on palkinto eli hammastikku:

Ja luonnollisesti päiväunet, joiden alkaminen häiriintyy koska minä soitan äidilleni.

Winstonin pitää aina salakuunnella:

Kun se kuulee että sen nimi mainitaan, se nousee oikein pystyyn että kuulee paremmin.
Äitini kysyi että eikö se Winston tule jo vaatimaan että lopettaisit?
Jos nimittäin istun sohvalla ja olen puhelimessa se tulee hetken päästä syliin istumaan ja panee posken mun poskea vasten. On huomannut että sillätavalla tuo ärsyttävä pälpätys kyllä loppuu.
Hetki vielä huokailtiin äidin kanssa Winstonin fiksuutta (ja aavistuksen omapäistä persoonallisuutta).

No, loppui se puhelu aikanaan ja Winston nukahti lempipaikalleen sohvan nurkkaan:

Hyvä oli että vähän nukkui koska keskipäivällä mieheni tuli hakemaan meidät ja menimme eläinlääkäriin:

Siellä Winston ensimmäiseksi tarkisti oliko tullut jotain ihania uutuuksia markkinoille.

Mutta, oikeasti Winston ei saa noita kuivaruokia syödä. Sille tehtiin viime vuonna laaja allergiatutkimus, joka mm. osoitti että pikkuherra on mm. kaiken mallisille kuovamuonille allerginen. Sen olimme kyllä jo huomanneet ja vaihtaneet pakastettuihin lihavalmisteisiin.

Allergiat sitten osittain aiheuttavat että Winstonille tulee noita tulehduksia, mm. tassuihin ja korviin.

Muutenhan turkki on hyvässä kunnossa - 

(Winstonin veliparka on täynnä kutiavaa psoriaksen tyyppistä ihottumaa).

Mutta nyt emme tulleet furunkuloosin takia - sitä hoitaa oma eläinlääkärimme ihan meidän lähellä, vaan:

 Winstonilla on ollut viime kesästä silmäongelmia, ja meidän "oma lääkäri  " sanoi että silmät pitää melko varmasti leikata. Ripset jonkin verran hankaavat silmiä.
Sitä minä olin jännittänyt niin valtavasti, koska Winstonin nukuttaminen olisi todella suuri riski.
Silmälääkäri teki tarkat silmänpohjatutkimukset ja sitten tehtiin:

Niitähän minä teen paljon töissäni kun diagnosoimme lasten reumasairauksia. Winstonille se tehtiin muusta syystä. Ja sillä on liian kuivat silmät, mikä voi syynä pahentuneeseen silmätilanteeseen. Lääkäri sanoi että ainakaan vielä ei tarvitse leikata - se on viimeinen vaihtoehto. Mutta WInston joutuu käyttämään silmätippoja (5 kertaa päivässä) koko loppuelämänsä ajan...

Lisäksi antibioottikuuri silmiin jatkuu.

Minulle uutinen oli kuitenkin suuri helpotus ja hymy irtosi helposti. 

Winston ei ole muuten perheen ainoa silmävikainen, minäkin tarvitsisin uudet lasit. Eikä pelkästään sen takia että linssit ovat kulahtaneet...tarkkasilmäinen vois sen kuvasta huomata:)).

Tässä vielä odotellaan jotain ja Winston rupee hermostumaan, ja - läähättämään. Mieheni joka pitelee ja rauhoittelee Winstonia oli niin ihana kun hän oikein puhalsi kylmää ilmaa koiruuden päälle.
En viitsi kuvaa kuitenkaan ilman lupaa julkaista, vaikka hän ei kyllä taida muistakaan että minulla on blogi:). Ihmetteli kun taas yhtäkkiä otan niin paljon kuvia - se on muuten yksi ERITTÄIN hyvä syy pitää blogia.
Ilman sitä en nimittäin ota juuri ollenkaan kuvia.

Hienosti Winston kuitenkin taas oli eläinlääkärissä, 

sehän tykkää siitä touhusta tosi paljon ellei veny tosi pitkään.

Onneksi näin.

Vajaan kahden viikon päästä menemme kontrolliin ja samalla kerralla tapaamme erään Euroopan johtavimmista ihospesialisteista, tohtori Baddakyn.

Ulkona Winston saikin todella mieluisan "palkinnon":

Jalkapallohetken. 

Katsokaa tuota "nälkäistä" ilmettä: JIPPII jalkapalloa!!

 Ja kyllä se pelasi, pomppi ja riemuitsi, vaikka näissä kuvissa nyt lähinnä seisoo. Lopulta meidän pitää vain aina lopettaa hauskanpito, kun huomaamme ettei Winston enää jaksa vaikka tahtoa olis.

Kotiin päästyämme pikkuystäväämme vähän tympäs.
Se olis varmaan halunnut olla kauemminkin autossa.

Mutta kyllä se sitten sieltä tuli.

Ja monet jutut alkoivat taas.

Nukuskelu, leikit kotona, kävelyt, herkkuhetket, puheluiden salakuuntelu jne.

Että tällainen päivä Winstonilla oli eilen.

Toivomme että saamme nauttia vielä monia satoja mukavia päiviä tuon pienen sankarimme kanssa. 

Se on meille niin rakas.

Oikein hyvää perjantaita sinullekin ja nautinnollista viikonloppua.

Minulla se kuluu töiden parissa:)

Virtuaalihalauksin, 

Milli