Jos taas ajatellaan "kuoria, rakennuksia" jossa sydämet fyysisesti sykkii, niin minulle kovin rakas paikka on Valkoinen talo, joka on nyt ollut vuokrattuna reilun vuoden. Sinä aikana olemme asuneet pääasiassa Oslon asunnossa. (Kesän olin Tornitalossa vaikkei se olekaan valmis).
Helmikuun alussa otamme takaisin valkoisen taloon, tarvitsemme ja pidämme sen vapaa-ajan kotinamme ainakin niin kauan kunnes Tornitalo on valmis...
Iloitsen ihan valtavasti ja mieli kumpuaa ideoita ja haaveita.
Sydämeni valtaa erityinen levollisuus, kun avaan nuo talon pariovet ja astun talon sisään
Ensi kesänäkään en haluaisi varmaan olla missään muualla kuin pikkukaupungissamme...niin ajattelin viimekin kesänä asuessani keskeneräisessä Tornitalossa.
Siellä on kaikki mitä kesältä kaipaan, säästä riippumatta.
Jotain pieniä muutoksiakin aiomme talossa tehdä,
isot saavat odottaa kunnes tiedämme mitä talolle lopullisesti teemme.
Thuijat ovat muuten aikoja sitten kasvaneet korkeammaksi kuin tuo puuaita, viime kesänä tasoitettiin ensimmäisen kerran latvat. Korkeutta pensaille jätettiin 190 cm. Ja thuija-aita on niin tiheä että pihalle eikä terassille näe enää mitään:).
Ps. Niille jotka eivät tiedä niin valkoinen talo nimitys on pikkukaupunkimme asukkaiden antama.
Itse kutsuimme taloa ensin kadunnimellä,
mutta kun muut puhuivat valkoisesta talosta se tarttui meillekin, ja tuntuu nyt ihan omalle.
Näissä tunnelmissa yritän taas saada unen...
Milli
Teidän valkoinen talonne näyttää niin idylliseltä, ettei voikaan ymmärtää, miksi haluaisit olla jossain muualla. Ja kuitenkin tiedän hyvin, millaista on kun on muitakin mukavia paikkoja... meillä on edelleen se maallemuuttoaie vireillä, mutta en tiedä, tuleeko siitä ikinä mitään. Kaikki käy niin hitaasti ja tuntuu välillä, että elämä jää elämättä, ollaan jonkinlaisessa odotushuoneessa koko ajan.
VastaaPoistaAina kesällä olen ihan varma, että haluan asua maalla. Ja talvella taas, että on kaupungissakin puolensa. Toistaiseksi asumme kuitenkin sekä maalla että kaupungissa eikä kummassakaan paikassa ole valmista.
Niinhän mekin asutaan, sekä kaupungissa että tuossa pikkukaupungissa joka meille on kuin maaseutu tavallaan. Kaikki ikäänkuin pysähtyy siellä. Olen samaa mieltä että molemmissa on omat hyvät puolensa. Ja meidän molempien töiden kannalta suurkaupungilla on paljon enemmän mahdollisuuksia tarjottavana, jota ei voi aliarvioida. Työ on kuitenkin niin suuri osa hyvinvointia. Mutta kesällä minua ei saa valkoisesta talosta taas minnekkään:), paitsi että Suomen reissun toki teemme jossain vaiheessa.
PoistaTämä on aina yhtä viehättävä ja herättää ihania ajatuksia. :)
VastaaPoistat. Hanna
Se on ihanaa, että on mahdollisuus juuri tuommoiseen, että on se työpaikan koti ja sit on vapaa-ajan koti. Ja valkoinen talo on niin idyllinen. Minulla tulee mieleen jotku kirjat jota olen pienenä lukenut. Jännittää, ettäm iten ihana tornitalosta sit tulee.
VastaaPoistaKiitos teille! Meidänkin mielestä on ihanaa, kun saa ajella tuonne pikkukaupunkiin...Jotenkin lakut latautuu vaikka monesti siellä on kaikenlaista tekemistä.
VastaaPoistaOlen niin onnessani kun "saamme" talon takaisin että kaikki kouluhommat kärsii. Etsin ikkunoiden suojakalvoja, tarvitsemme muutamaan ikkunaan ja olenkin löytänyt joitakin mieleisiä - voin näyttää kun kerkeän. Ja alakerrassahan meillä on betonilattia, joista varsinkin keittiön osuus vaatis maalausta tms. Ehkä laatat? Tai nyt keksin että maalattais se ruudulliseksi, ei ehkä musta-valkoiseksi vaan harmaa-valkoiseksi...En tiedä. A meinaa että se on kinkkinen lattia siihen hommaan keittiösaarekkeen takia, ja koska se on vähän erilaista betonia sen lattian pinta. Mietitään...ja just näitä eikä jotain teorioita, litterointia tai analyysia. Että näillä mennään, ihan kuin yhteinen nuoruuden ystävämme aina sanoo. Sun pitää tulla kattomaan Tornitaloa ---kyllähän meitäkin se vähän jännittää, haha:).