Ruususen unta

Aamuhetki yövuoron jälkeen.
Tänään en ollut niin väsynyt että olisin puoliksi nukahtanut jo trikkiin.
Ei, vaan juttelin hetken vieraan ja mieheni kanssa.
Mutta ihan kohta menen untuvapeittojen alle viileään (kylmähköön) makuuhuoneeseen.
Nukkumaan.
Ruusujen viereen.

Nyt vielä sohvalla nukkuva Winston havahtuu hetken päästä ja kömpii perässä.
Tulee ehkä kainaloon (juu..u) tai käpertyy jalkopäähän.
Tuhisee tyytyväisenä ja levittää lämpöään.
Silittelen sitä hetken.
Sitten minäkin suljen silmäni ruusuisten unien toivossa.
Koskaan ei arvosta nukkumista niin paljon kuin yövuoron jälkeen!

Mutta onhan heräämisessäkin oma taikansa, sitä ei käy kieltäminen:
Herääminen on aina paras hetki vuorokaudesta. 
Olitpa kuinka väsynyt tahansa, tunnet sisimmässäsi,
että mitä tahansa voi tapahtua.
Vaikka mitään erikoista ei tapahtuisikaan, 
se ei haittaa pennin vertaa.
Mahdollisuus on olemassa. 
Se riittää.

Ja on ruusun arvoinen.

Oikein hyvää päivänjatkoa sinulle joka täällä piipahdit. Mitä tahansa voi  tänäänkin tapahtua...

Zzzzzzzzz....Milli