perjantai 31. tammikuuta 2014

Hurtigruten, osa 1 /Tromssa

Olen tekemässä kuvakirjaa viikostamme Hurtigrutenilla viime marrakuussa. Tuon maailman kauneimman merireitin kokeminen on ollut pitkäaikainen toive, unelma. Sama kuin valehtelematta 90% Norjassa asuvista. Jokainen, jolle kerroin matkasta täällä, sanoi: Wau...se on minunkin unelmani. Olen aina sanonut että joskus vielä haluan Hurtigrutenille...mutta kun se on niin kallis.
On kai se, mutta sekin on priorisointikysymys. Meillä oli kuitenkin tuon unelman toteuttamiseen juuri nyt antoi lisäpotkua se, että rakas T on siellä nyt toista vuotta kadettina. Halusimme nähdä hänet työn touhussa, ja Hurtigruten myös antaa alennusta miehistön perheenjäsenille.

Hurtigruten on pala Norjaa, sen historiaa ja kulttuuria. Siinä on jotain ainutlaatuista jota ei oikein osaa selittää, vaan se pitää kokea. Siellä on ihan kuin omassa maailmassa...kaikki muu unohtuu. Se ei ole mikään "huvitteluristeily", vaan sinne tullaan ihastelemaan ja ihmettelemään luontoa.
Minä itkin...siis oikeasti itkin kun tuo ainutlaatuinen viikko oli ohi.

Ja nyt siis katselen valokuvia, valitsen ja suunnittelen kuvakirjaa matkasta. Annan sen miehelleni synttärilahjaksi (huhtikuussa). Jeps...tämä pysyy salaisuutena:9.
Ajattelin, että teen tänne samalla myös pienen matkakertomuksen.

Eli...nyt reissuun.
Lensimme aikaisin aamulla Tromssaan. Tässä vielä pilvien päällä:
 Jo lentokoneesta ihastelimme Pohjois-Norjan jylhää kauneutta.

Tässä on Tromssan silta. Tromssan kaupunkihan sijaitsee saarella. T kertoi että merimiehet kutsuvat tuota siltaa helvetin sillaksi...sen jälkeen alkaa vain pimeys ja myrskyt. Muutenhan Tromssaa joskus  kutsutaan Jäämeren portiksi tai Pohjolan Pariisiksi.
Pariisi tai ei, mutta me vietimme tehokkaan päivän Tromssassa ja ostimme miehelleni kaikenlaista vaatepuolta ja kahdet kengätkin. Ei sen vuoksi että Oslosta ei olisi löytynyt samoja juttuja, vaan koska aikaa ei ole löytynyt :).
Kirkko keskustassa.
Tromssan keskusta on oikein kiva, olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin mutta silloin oli kesä. Nyt oli alkamassa kaamos. Koko päivän oli hämärää ja kello 14.30 oli jo miltei pimeää.
Käveleskelimme ja katselimme kaikkea...ja minä keskityin kai lähinnä hysteerisenä siihen etten kaadu.
Oli tosi liukasta.
Yhtäkkiä kuului iso, matala törähdys...katsoimme merelle päin:
Hurtigruten oli saapumassa satamaan!
Juuri tuo Hurtigrutenin torven törähdys on osa Norjaa. Se kaikui juhlallisesti vuoristoisessa kaupungissa. Työkaverini kertoivat että vanha kansa saattaa säätää kellonsa sen mukaan, tai se voi toimia  merkkinä siitä, että nyt juodaan päiväkahvit. Hurtigruten on satamassa.
Tässä me näimme ensimmäisen vilahduksen tuosta laivastamme, Finnmarkenista.
T oli luonnollisesti meitä vastassa kun kirjauduimme sisään (siellähän on ikäänkuin hotellin aula).
Ihastelimme laivan kauneutta ja huonettamme. T oli järjestänyt meille puolisviitin
Otimme mukaan hyttiin ison kasan erilaisia esitteitä ym. mitä viikon aikana voisi nähdä ja kokea.
Siitä ja muustakin toisena päivänä...nyt minun on palattava kouluhommiin.

Oikein mukavaa viikonloppua -  tapaamisiin.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Yöhoitaja

Nämä seuraavat kuvat etc. ovat yhden todella nerokkaan, taitavan ja palkitun norjalaisen bloggarin Tegnehannen käsialaa. Hän on ihan huippu!
Tästä pääsette alkuperäiseen juttuun joka julkaistiin Aftenpostenissa viikonloppuna.
Hanne on sairaanhoitaja ja ollut nyt töissä puoli vuotta, ja työnkuvaan kuuluu myös silloin tällöin yövuorot. Ja niistä Hanne ei tykkää...
ei olekaan niin coolia kuin lukiolaisena olla valveilla vuorokausi putkeen.
Elimistökin protestoi.

(Minä en kyllä ihan ymmärrä seuraavien kuvien kaavoja,
mutta en minä ymmärrä läheskään kaikkea muutakaan. 
Varsinkaan jos jotenkikaan viittaa kemiaan... fysiikkaan tms. Mun aivoissa tapahtuu lamaannus...
Joten se ei ole mikään mittari, jos niin sanotaan.)

Kahvia tulee kyllä joinakin öinä juotua hervottoman paljon.



ja kaikki  tämä "filminä". Jotain outoa siis elimistössä tapahtuu, sen verran minäkin tajuan.
Eli yksinkertaisesti siitä syystä että meidät on tarkoitettu öisin lepoon, voi useimmiten unohtaa ne suunnitelmat "kaikesta siitä" mitä ei päivävuorossa ole kerennyt tehdä.
Se on kyllä usein niin tosi...se energiataso ja keskittymiskyky ei ole aina ihan satasessa:).

Minähän olen tehnyt enimmäkseen yövuoroja jo yli kymmenen vuotta.
Ihan oma valinta, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Esim. Winstonin kannalta se on tosi hyvä...sen ei tarvitse olla juuri ollenkaan yksin. Ja minä rakastan niitä pitkiä vapaita. Ja jollain oudolla tavalla yövuorojen tunnelmaa.

Silloin kun en "muka" opiskele, niin minulla on usein käsityö mukana...se auttaa pysymään hereillä jos on rauhallinen yö. Mutta aina ei onnistu mikään...on vain niin väsynyt ja huonovointinen:(. Ja vatsakipuinen...vatsahan voi turvotakin ihan jalkapalloksi.

Joskus voi yövuorolainen käyttäytyäkin erilailla kuin päivällä. Vaikka kyselemällä, juttelemalla pikkuisen outoja.
Oletko joskus pieraissut suihkussa?
Tuntuu kuin olis suljettu kaasukamariin.
Hannen mielestä yövuorossa jutellaankin lähinnä "outoja"?
Luulen että hän halusi vain karrikoida todellisuutta, koska mielestäni yövuorolaisten kanssa juurikin tulee juteltua ihan kaikenlaista. Joistakin tulee hyviä ystäviä (niin paljonhan työkavereiden kanssa aikaa viettää). Ja nuo ystävyydet eivät aina katso ikää eikä muutenkaan elämäntilannetta.
Syvällisiäkin jutellaan öisin ehkä enemmän kuin päivisin...  
Mietin että jos Jumala on olemassa niin ollaankohan
me hänen versionsa simsistä?
Tähän selvennykseksi niille, jotka ovat yhtä pihalla kuin minä. SIMS on jonkinlainen virtuaalimaailma jossa pelaajalla on omia simejä (virtuaali-ihmisiä) joiden elämää hallitsee ja ohjailee. 

Yöllä on herkemmällä mielellä kuin muuten.
Tässä Hanne oli laskenut väärin tiputusnopeuden ja otti sen raskaasti.
(Minun on "pakko" kirjoittaa huomioni: Meillä pitää aina saada työkaverin allekirjoitus kaikkeen mitä teemme; annamme lääkkeitä tms. Jopa tippanopeus pitää hyväksyttää. Vähentää inhimillisten erehdysten vaaraa).
Hanne, eikö tämän tipan pitäisi mennä puolessa tunnissa?
Joo?

Mutta ei silloin tule nopeudeksi 50,
vaan 200 ml tunnissa kun sulla on 100 ml liuosta, niinku.... 

Hetken päästä voi mieliala ollakin sitten jo ihan toinen:
Hahhaha...paras kaksi tomaattia- vitsi , jonka olen kuullut!!
Yövuorohuumori ja mille silloin nauretaan on kyllä joskus tosi erikoista. Se voi olla niin kuivaa ettei kukaan muu ymmärrä. Joinakin yönä olemme esim. löytäneet mielestämme maailman huvittavimman Youtub -filmin, nauraneet sille melkein pissat housussa. Ja sitten haluamme tarjota aamuvuorolaisille todella hauskan päivänalun, nauruhan pidentää ikää.
Ei anna mene kotiin, ei. Haha:).

Sitten, riippuen osastosta vaihtelee työtehtävien määrä aika paljonkin. Ennen meille tuli päivystyspotilaita ympäri vuorokauden. Ja usein juuri kun oli itse kaikkein väsynein...
(Kello 3-5 on minulle se pahin aika...silloin usein teen kaikenlaista että "unohtaisin" sen).
Tässä Hannen esittämä kaavio työmäärän ja väsymystilan korrelaatiosta:):
Ja sehän on niin että lääkärit yrittävät nukkua öisin. Eivätkä luonnollisesti toivo että heitä "häiritään" turhaan. Mutta tilanteita tulee, jolloin lääkärille on soitettava. 
Hanne kirjoittaa että se ei varmaan ole kovinkaan monelle muulle ongelma, mutta hän joka kärsii tilasta: "äärimmäisen suuri kunnioitus auktoriteetteja kohtaan" katsoisi mieluummin pornofilmin isovanhemmistaan kuin ottaisi tuon puhelun. 
(Naurua). 
Tässä vaiheessa on kello jo niin paljon että aivotoiminnasta ei ole paljon mitään jäljellä: 
Mikä on verenpaine?
Ee...tarkistan.

  
Ja...ei, se on hieno. Hyvä jalkapallo.
Minullahan on äärimmäisen suuri kunniotus auktoriteetteja kohtaan muuttunut normaaliksi kunniotukseksi työkaveria kohtaan. Suurin osa lääkäreistä tajuaa etteivät voi tehdä hyvää työtä ilman sairaanhoitajia ja vice versa.

Ja sitten tullaan siihen parhaimpaan osaan koko yövuoroilijan elämästä. Kuten Hanne kirjoittaa ei tarvitse kokeilla heroiinia tunteakseen huumaavan olotilan. Se on se, kun huippuväsyneenä, ehkä kerran jo kotimatkalla puoliksi nukahtaneena viimein rojahtaa omaan sänkyyn.
Nukahtaminen yövuoron jälkeen onkin ainoa huume jota minäkin elämässä tarvin.
Kuten parin tunnin päästä...

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Rustiikkinen kranssi

Löysin yhtenä päivänä erään sisustuskaupan alennuskorista rustiikkisen, aika ison risukranssin:
Sehän on niin viehättävä ihan sellaisenaan.

Tai koristeltuna vaikka vuodenajan/juhlapyhän mukaan.
Nyt tein koristelut parissa sekunnissa, mutta...
tähän tapaan:


Käyttämäni koristeet (käsintehdyt puutähdet ja kangasristi) ovat lahjoja läheisiltä. Siksikin erityisen rakkaita.

Tällaista taukoilua näin talvisena sunnuntaina. Ja nyt on sitten taas tämäkin viikko lopuillaan ja mieheni tulee ihan millä hetkellä tahansa "Ruotsin reissulta" kotiin; se on aina kuin pieni juhla. Vaikka tapahtuukin joka viikko. Joihinkin asioihin ei vain kyllästy koskaan.
Kuten rakkaiden saapumiseen.
Eikö totta?
(Tuota sanontaa käytetään muuten ihan valtavasti norjan kielessä: Ikke sant?)

Hyvää sunnuntai-iltaa toivottaen
Milli 

lauantai 25. tammikuuta 2014

Passionate about coffee and lamps...

Vaikka kyllä minä taidan vielä enemmän olla ylipäätään intohimoinen paussailija:).
Kävin sitten kahvipaussilla gradukavereiden kanssa...se on niin kivaa, koska paitsi että saa vinkkejä niin ne myös ymmärtää tosi hyvin missä vaiheessa prosessia nyt olen. Ja tuntee kaikki samat ihmiset kuin minä (siis koululta, haha). 
Minä olen kyllä melkein intohimoinen kahviloiden perään. Niistä saa usein inspiraatiota sisustukseen ja kaikkeen. Samoin rakastan kirjakauppoja, ja olisikin aivan ihana yhdistää nuo kaksi elementtiä!
Tässäkin kahvilassa on kaikenlaisia kivoja elementtejä sisustuksessa, joita en voinut alkaa kuvaamaan. Niin kaikissa tämän ketjun kahviloissa...niissä muuten käytetään paljon kirjoja:).
Kuvat netistä googlaamalla:



Mutta, jokatapauksessa tunnelma tässä kahvilassa on miellyttävä: trendikäs ja samalla kodikas. Siellä om mm. yhdistetty erilaisia lamppuja samaan tilaan aika rohkeasti...pitääkin viedä mieheni sinne joskus. Hänellehän lamput ja valaistus (muutenkin sisustus) on suuri intohimo. 

Hän onkin muuten juuri nyt ajamassa Tukholmasta kotiin. Hän löysi pitkän etsimisen jälkeen todella kauniin, aidon vanhan kristallikruunun jonka kävi tänään hakemassa. Vanhempi rouva, joka lampun möi, oli ostanut sen 40 vuotta sitten antiikkihuutokaupasta- hän oli todellinen kristallikruunuekspertti.
Lamppu on kuulemma vielä kauniimpi IRL kuin kuvissa, ja arvaatka mitä: rouvalla on toinen samanlainen! Mutta se on kesähuvilalla Tukholman saaristossa (tiedän, kuulostaa ihanalle) joten sen saisi vasta toukokuun alussa. Mieheni oli sanonut että hän hakee sen sitten...joten meillä on molempiin eteishalleihin samanlaiset lamput! Ihan huippujuttu. 
Lattiathan niissä on jo valmiit...niin niin kauniit harmaavalkoiset Marrakech- laatat. Melkein samanlaiset kuin Tornitalon sisääntulossa/siis ulkona. Ja ne laatat ovat alkuperäiset eli yli 100 vuotta vanhat!

Takaisin kahvilaan:
No, söin sitten salaatin, ja siinä jutun jatkuessa ja naurun yltyessä (ei ole pelkästään kuivaa olla opiskelija) teki mieli jälkiruokakahvia. Ja kaikki tuollainen kuin herkkulakko unohtui taivaan tuuliin...
Tuon kupin/tekstin nähdessäni...niin pakkohan siitä oli kuva ottaa blogin nimenkin takia!
Nyt minä paneudun (ainakin melkein)intohimoisesti litteroinnin pariin...
Täytyy tunnustaa että se jäi eilen liian vähille:D.

Uusi päivä, uusi mahdollisuus.

Näihin tunnelmiin...
Milli

perjantai 24. tammikuuta 2014

Tammikuisen viikon tohinoita ja onnea

Pitäis tammikuun olla sellainen hidas kuukausi. Että ihminen yhdessä luonnon kanssa jollain tavalla vain lepäis. 
Minä ainakin huomaan tarvitsevani enemmän unta, mutta kovin nopeasti aika tammikuussakin menee.
Ja tuntuu että koko ajan olis jotain tekemistäkin:).
Tässä joitakin välähdyksiä...

Kävimme keskiviikkona Winstonin kanssa tapaamassa Babette Baddaky nimistä eläinlääkäriä.
Hän on eläinlääketieteen tohtori ja erikoistunut ihosairauksiin. 
Hän on tuon Baddaky-klinikan johtaja, ja käy joka toinen viikko Pet-Vet ketjun sairaalassa Oslossa. Aivan huippusympaattinen ja pätevä lääkäri. Kallis kyllä...ihan tuollaisia summia en itseeni käyttäis, haha:).
Mutta tunnin hän sitten meidän kanssa juttelikin ja teki hoitosuunnitelman Winstonille. Winston saa syödä vain lammas-riisi ruokaa seuraavat 8 viikkoa. Ei edes hammastikkuja tai yhtä ainutta maksakarkkia saa antaa tuona aikana. Sen vuoksi paistamme lampaanlihasta omatekoisia "karkkeja" Winstonille. Niihinkin saimme "reseptin".
Ja mukaan lähti taas melkoiset määrät purnukoita, pesulappuja ym...

Siitä tulimme iloiseksi kun hän sanoi että siitä huolimatta että Winston on niin allerginen (sehän testattiin viime vuonna juuri ko. klinikalla), on se kuulemma todella hienossa kunnossa oleva englanninbulldoggi.
Babetella on paljon kokemusta juuri tästä rodusta. 
Ja hän meinasi, että Winston näyttäis ihan eriltä ellemme koko ajan olisi tehnyt ennaltaehkäisevää hoitoa. 
Kaikelle emme kuitenkaan voi mitään...ja sitäkin hän painotti monta kertaa.

Tapasimme myös silmäspesialistin joka meinas että Wimpun silmät näyttävät paremmilta.
Hoito jatkuu ennallaan.
Kävi muuten ilmi että Winston on resistentti melkein kaikille antibiooteille, 
joten se saattaa joskus tuottaa ongelman jos se esim. saa kovan infektion:(. 
Kyllä me ollaankin nyt halailtu tuota karvaista ystäväämme ihan erikoisen paljon...

Yötyövuorojen lisäksi olen ollut koululla...
Ihan uusi hoitotieteen oppilaitos.
Me olimme viime  toissasyksynä sen ensimmäiset opiskelijat.
Ihastellut kivoja kahviloita ja kuppiloita:



Niistä jotkut tarjoavat jotain hyvääkin ohikulkevalle...:
Todellakin mmm...minulle aina maistuu!!


Käynyt visiiteillä lempikaupoissani. 
(tässä by Malene Birger Bogstadveienillä)
      Siellä näinkin tosi kiva viikonloppukassin. Minulla on samankuvioinen huivi...
(En ostanut kuitenkaan.)

Lisäksi olen tehnyt yhden haastattelun...silloin olin melkein puoli päivää Thon hotellissa keskustassa:

Torstai-iltana kävin toivottamassa onnea eteenpäin eräälle ystävälle joka muuttaa Kööpenhaminaan.
Olimme porukalla syömässä Lille Asiassa joka on onneksi lähellä meitä.
 (kuva netistä)
Siellä on huippuhyvä ruoka! Suosittelen lämpimästi. 
He tekevät tällaisia huippukauniita annoksia joita koristelevat kukilla ym.
Nämä kuvat ovat kylläkin netistä otettu:


Minä valitsin tällä kertaa thaimaalaista:
Kylling i panang karrisaus med kokosmelk, paprika, sukkererter, grønne bønner, gresskar, søt basilikum og kaffirlimeblader
Oli todella herkullinen annos,  ja vaikken kauan kerennyt ollakaan niin lyhytkin hetki hyvässä seurassa on kullan arvoinen.

Postista (ravintolan vieressä) hain samalla Suomesta tilaamani kirjalähetyksen:
Gradutakuu (Kimmo S.) ...No niin, tästä se nyt lähtee.
 Jon Richardsin: Kuinka fiksu koira sinulla on? (aion testata:))
 ja Tommy Tabermannin Runot 1970-2010 sekä ko. kirjaan kuuluva CD.
Haluan tutustua Tabermannin tuotantoon laajemmin ja tästä kokoelmakirjasta
 löysinkin heti ihastuttavan runon jonka haluan jakaa :

Onni
Lennä, lennä 
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on 
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen. 
                                                 (Veren sokeri, 2008)

Hyvä muistutus tammikuisen(kin) tohinoinnin keskellä...
Minulle tuottaa myös onnea kun saan rastittaa uusia juttuja To Do-listasta. 
En tiedä kyllä sopiiko se tuohon runon ajatukseen ollenkaan? :D.
Mutta minulle se on onni. Rastitettu tehtävä---
Kuten vaikka tänään:
 Noihin lappuihin tulee usein piirreltyä jotain...
Ja välillä niitä tärkeitä pausseja:)
Oikein ihanaa perjantaita ja viikonloppua!

Tapaamisiin taas, 
Milli