Mutta vähän myöhempään kuin alkuperäinen suunnitelma poppoomme pääsi kuin pääsikin lähtemään vuoristoon. Se tunne on aina yhtä helpottunut...kun siis oikeasti on tien päällä.
Auto tupaten täyteen lastattuna--- ruokaa, lahjat, vuodevaatteet, pyyhkeet, juhlallisemmat vaatteet, oleskeluvaatteet, hiihtovaatteet, Winstonin kamat (Kyllä. Winstonilla on oma laukku. Aika isokin vielä.)...you name it. Uskomatonta miten paljon tarvii pakata kolmea päivää varten!
Varsinkin kun kyseessä on joulu. Juhlista jaloin.
Illansuussa saavuimme mökillemme.
Hämmästyimme lumen määrää...kaksi tuntia sitten jätimme plussa-asteisen sateisen Oslon ja nyt olimme saapuneet lumiseen joulumaahan. Pakkastakin oli -12, joka ei kyllä tuntunut yhtään kylmälle...
Ja mökkimmekin oli todella kiva:
Täällä vietimme muistorikkaan, ihanan joulun.
Nautimme todella täysin siemauksin yhdessäolosta.
Se jo sinänsä on suurta, saada olla monta päivää rakkaimpiensa kanssa.
Nyt olemme jo saapuneet Osloon.
Täälläkin kerkesimme vielä viettää illan yhdessä,
mutta nyt on jo niin haikea mieli...
Tänään toiset nimittäin lähtevät Ruotsiin (ja T su edelleen Suomessa käymään).
Minä en koulu- ja työjutuiltani, enkä osittain Winstoninkaan vuoksi pääse lähtemään.
Sydän on kuitenkin ennenkaikkea täynnä kiitollisuutta siitä
mitä saimme kokea yhdessä noiden joulupäivien aikana.
Koska teen isompaa kuvakirjaa perheemme erilaisista jouluista laitan tänne blogiinkin vielä joulutunnelmaisia postauksia (kuvakirjan teon lomassa) vielä monta kertaa.
Joten näin toivotan oikein hyvää lauantaita...
voi olla että tulen uudelleenkin piipahtamaan blogiin päivän aikana.
Milli ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti