Hiihtämisen iloa vuoristossa

Hei taas!

 Yhtenä tavoitteenammehan oli tänä jouluna hiihtäminen, pitkästä aikaa ja yhdessä. 

Se oikeastaan melkein jännitti:).

Jouluaattona emme kerenneet ladulle, ladut eivät olleet nimittäin valaistuja ja kirkon (alkoi kl 14) jälkeen alkoi jo kunnolla hämärtymään. Mutta...

Joulupäivänä me sitten pääsimme kokeilemaan uusia suksiamme ja elvyttämään ruostuneita hiihtotaitojamme.

...varoitus kuvaryöpystä...

                   Mieheni voiteli kaikkien sukset, laittoi kyllä pitoakin mutta reilusti myös luistoa.
                   Sitä ei ehkä olisi tarvinnut...ilmeni nimittäin että ladutkin olivat vielä aika jäiset:).

Ei se sinänsä haitannut, minua lähinnä huvitti tämä yhdistettynä sulavaan hiihtotyyliini...
voitte arvata että olin erittäin sporttinen näky. En päässyt ylös pienintäkään mäkeä jouhevasti,
ja joka alamäessä kaaduin muutaman kerran.
Nauroin välillä niin että en senkään vuoksi meinannut päästä sukset jaloissa lumesta edes ylös...

Mieheni kannusti ja odotteli kiltisti minua...hänen hiihtotaitonsa eivät vaikuttaneet yhtään ruostuneilta ja välillä hän halusikin mennä omia menojaan.

Liekö harjoittellut salaa?

                                        Sieltä minä tulen, ylväästi kuin lumikunigatar.

Pelkään palelemista joten olin varmuuden vuoksi laittanut tuollaisen tuubikaulurin joka osottautui ensimmäisen 100 metrin jälkeen liian kuumalta valinnalta. Myös pipo tuntui hiostavalta...siksi se on nostettu noin hassusti ylös. Muutenhan olin ostanut itselleni ihan uudet hiihtohousut ja takin...ja ne toimivatkin todella hyvin. Olimme kaikki todella vaikuttuneita että niin "ohuet" vaatteet olivat niin lämpimät...ja todellakin tuulenpitävät (Swix).

Valitsimme tietämättömyyttämme ensimmäisenä hiihtopäivänä erittäin vaativan lenkin joka alkoi ainakin kilometrin mittaisella nousulla ja päättyi 10 km? päästä jonkinasteiseen jäiseen slalommäkeen joka olisi pitänyt laskea alas tavallisilla suksilla...Kiltti ja niin kärsivällinen mieheni yritti tuoda minua alas hiihdonopettajan tapaan (hän on erittäin taitava slalomissa) mutta lopulta jouduin itse antamaan periksi ja kävelin sukset kädessä alas.
Olen tullut niin araksi että kaatumisen pelko melkein lamauttaa kaiken aivotoiminnan, haha. 

Ladut kulkivat ihan mökkialueen vierestä. Se mahdollistaa todella mukavan ski-in, ski-out mökkeilyn. Alueella on käytetty paljon tätä kaunista vanhaa aitamallia,
joka sulautuu kauniisti luontoon.

         Sää oli joulupäivänä aika pilvinen, mutta luonto ja ympäristö siitä huolimatta huikean kaunis.

Tapaninpäivänä oli puolestaan upea sää, auringonpaiste ja pakkasta -10...joka  ei taaskaan tuntunut yhtään kylmältä.
Suksiin ei laitettu nyt luistoa, mutta pitoa sitäkin enemmän. Ja pitihän ne, en saanut alkuun niitä liikkumaan. Ja taas nauratti.

Tällä kertaa onnistuimme valitsemaan "normaalin" hiihtoreitin, jossa ei ollut kilometrin pituisia nousuja/ jyrkkiä laskuja. Enkä kaatunutkaan kuin kerran:). Hyvä minä!

Oikein valitseminen ei välttämättä ole helppoa, 

koska kylttejä erilaisille hiihtoreiteille on todella paljon...

Nordseterillä on toki hyvä palvelukeskus josta olis voinut käydä kysymässä.

Me kokeiltiin onneamme ja tapaninpäivän reittivalinta olikin napakymppi.

                              Luonto oli niin taiaomainen, että välillä piti pysähtyä kuvaamaan.
                                    Muuten vain huokailimme ... olemme kuin postikortissa:

Tällainen on Norjan maastohiihtoparatiisi, Nordseter. Käytännössä se tarkoittaa SATOJA kilometrejä erilaisia hiihtolenkkejä todella kauniissa vuoristomaisemassa. 

Suosittelen!

Se mistä en saanut napattua kuvia oli ne lukuisat koirat joita laduilla näimme. Ne juoksivat joko vapaana tai sitten erityisissä valjaissa. Niin mukavan näköistä touhua ja iloisia koiria.
Arvelimme ettei Winston kuitenkaan ole "hiihtokoira",  mutta sillä on monta muuta lahjakkuutta:).
Ja se odotteli meitä innokkaana kun lampsimme hiihtolenkiltä mökille ja saunomaan.
Sauna, joka kruunaa talvisen ulkoilun.
Rentouttaa sieluun ja ytimeen asti.

Jos et ole pitkään aikaan hiihtänyt anna sille uusi mahdollisuus!
Hiihdellään  rauhassa, tahdin saa nyt määrätä itse kuntonsa mukaan ilman suorituspaineita. Hiihto on nivelystävällinen ja kaikkia lihaksia tasaisesti rasittava liikuntamuoto.

Melkein näyttäis että minunkin menoon on jo toisena päivänä tullut linjakkuutta:). Vai mitä?
Ehkä kuvittelen, mutta ei sekään kyllä mitään haittaa. Heti aion mennä Holmenkollenille hiihtelemään kun latuja on siellä enemmän kuin yksi käytössä. Sitä ainokaista pyritään pitämään päivittäin yllä tekolumen avulla.
Kollenin lumi- ja latutilannetta saa seurata täältä.

Ihanaa päivänjatkoa toivottelee hiihtokärpäsen puraisema

Milli