tiistai 12. tammikuuta 2016

Tiistai-illan mietteitä opiskelusta

Vuoden toinen viikko on jo hurahtanut käyntiin. Olen tässä yövuorojen välissä kotona...ja olenkin vain ollut. Onneksi oli eilistä ruokaakin jäljellä jota pystyi lämmittämään :). Ja nyt sitten kahvipaussi.

Torstaina mulla on yksi tärkeä kokous ja se pyörii vähän taka-alalla. Pitäis ehkä valmistautua jollain tavalla mutta toisaalta ei. Minua on nimittäin pyydetty hakemaan stipendiaattia korkeakoulusta (nimi muuttuu yliopistoksi varmaan tänä vuonna) vaikken ole yhtään suunnitellut mtään lisäkoulutusta itselleni. Sen verran kuitenkin kiinnostaa että menen kuuntelemaan mitä heillä on tarjottavana.
Niin väsynyt olin loppuvaiheessa tuohon graduun että sanoin miehelleni monta kertaa että: Jos minä joskus vielä alan haikailemaan jotain koulujuttua, lisäopiskelua sun on pakko olla TOSI kovana ja sanoa ihan suoraan: EI!
Viime viikolla sitten kerroin kirjeestä jonka sain jne. ja kysyin mitä minun kannattais tehdä. (Sairaalan vastaavantapaiselle tarjoukselle minun oli ollut helppo sanoa ei koska se ei kiinnostanut yhtään. ) Mieheni sanoi  EI. Minä olen luvannut muistuttaa sinua kuinka raskasta se on ja sinä et halua enää uhrata yhtään vuotta elämästäsi opiskeluun ja huonoon omaantuntoon.
Minä sitten tähän: Miksi sinä nyt noin sanot? 
Haha. Ei ole helppo aina tietää mikä olisi oikea vastaus vaikka on saanut ohjeistuksen:)

Loppujen lopuksi aina lojaali mieheni on sanonut tukevansa minua mitä päätänkin. Oikeasti se on kova paikka koko perheelle jos päätän jatkaa opiskeluja.
Ehtona on se että saan täyden stipendin. Joudun kyllä tekemään ehkä 50% öitä siinä sivussa koska olen sitoutunut olemaan Riksillä tietyn ajan töissä maisteristipendin (20% palkasta) vuoksi. Stipendi antais mulle ihan erilaisen vapauden keskittyä opiskeluun.







Että tällaisia pohdintoja täällä...ulkona on -6. Eilenillalla kävelin töihin, taidan kävellä tänäänkin. Ostin viikonloppuna alennusmyynnistä Fjällrävenin talvitakin, sillä kyllä tarkenee kun ostin vielä sen verran reilun että mahtuu paksukin villapaita alle. (En siis ostanut suoraan "vuoriketulta" vaan urheiluvaatekaupasta.)
Fjällräven on mielestäni niin kiva merkki.
Klassinen, hyvälaatuinen ja ajaton.









Ps. Minä muuten jatkan kuvien lajittelemista yms. ja samalla tykkää muutella tämän blogin ulkonäköä.  Ihan vain koska se on niin kivaa. Jos joku ihmettelee kun se ei päivääkään ole ihan sama:)

2 kommenttia:

  1. Hieno takki. Huppu on niin tärkeä!!

    Kiva, kun muuttelet blogin ulkoasua. Se on vain virkistävää.

    Sinulla on iso ratkaisu edessä. Onko tämä sen upean gradun satoa?
    Tuollainen täysi stipendi on iso asia, mutta silloinkin todella täytyy haluta opiskella, jotta jaksaa.
    Muistan sinua!

    t. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo, kyllä tää yhteenotto koululta on sen gradun satoa :), koulun mielestä olisin todelle tilegnet (passeli?) tuollaiseen juttuun. Motivaatio täytyy kyllä varmasti olla...aika ei yksistään riitä. En voi väittää että tämä olisi jokin superunelma, jonka toteuttamisessa haluan ehdottomasti olla mukana. Otankin aika rauhassa koko jutun...katsotaan meiningillä. Sehän EI jatkossa riitä. Toisaalta mua niin houkuttaa tämäkin elämä ilman kirjallista työtä joka kummittelee AINA taustalla. Se on aika ihanaa...

      Poista