Hurtigruten osa 4/ Kirkkoniemi

Seuraavana aamuna lähestyimme  Kirkenesiä, joka on Hurtigruten "päätesatama" pohjoisessa.
Meitä muuten hemmoteltiin joka aamu toinen toistaan kauniimmilla auringonnousuilla vaikkei aurinkoa muuten juuri päivän mittaan nähnytkään.
Ja ne maisemat. Ne ovat niin Uskomattoman kauniit!

Kirkenes on suomeksi Kirkkoniemi ja siellä asuukin aika paljon suomalaisia.
Ja se sijaitsee ihan Venäjän rajan tuntumassa.
Päivän retki olikin sitten raja-asemalle.

Tässä turistit ovat tulossa laivasta, ja jakautuvat linja-autoihin kielen mukaan. Mehän oltiin AINOAT pohjoismaalaiset matkustajat, joten olimme joko englanninkielisessä bussissa ja jos se oli aika täynnä menimme saksankieliseen. Miehenihän puhuu sujuvaa (erittäin hyvää) saksaa. Minäkin olen sitä opiskellut mutta osaaminen on sitten sitä ja tätä. Nyt Norjassa asuessani olen huomannut että saksaakin on helpompi ymmärtää, mutta ei se nyt kyllä oikeesti hienosti mene. Kuiskuteltiin sitten vähän mieheni kanssa kun kaikki muut nauroivat antoisasti ja minä vain ihmettelin...Minä joka niin tykkäisin nauraa:).

 Taivas ihan leiskui auringonnoususta kun olimme nousemassa busseihin. Ikäänkuin se haluaisi sanoa pohjoisen ihmisille: en ole unohtanut enkä unohda teitä!

Pari kuvaa otettu matkalla rajalle...bussin ikkunasta.
Jälleen saimme kuulla todella mielenkiintoisia tarinoita Kirkkoniemestä. Sen historiasta, kulttuurista jne. Aika paljon sodasta. Toisen maailmansodan aikana nimittäin Kirkkoniemi tuhoutui lähes kokonaan, sinne tehtiin mm. monta sataa pommituslentoa. Sitä miehittivät (ja tuhosivat) sekä saksalaiset että neuvostoliittolaiset.
(Tuossa ylläolevassa kuvassa on muuten iso järvi.)

Tosi hyvä ja mukava oppaamme. Aito pohjoisen poika, asunut joskus Saksassa ja naimisissa saksalaisen kanssa.

 Maisemaa rajalta.

Siellä rajalla ei oikeasti ollut mitään muuta kuin tuo kyltti.
Ja pienen pieni (muutama neliö) matkamuistomyymälä.
Sekä WC:

Oli aika kylmä.....tää on muuten se villatakki jonka ostin Nordkapista.
Siinä on tuulenpitävä vuori joten sitä voi pitää ulkotakkina.

A:lla on muuten selässä uusi, huippukiva vintagetyylinen reppu, mikä ostettiin myös Tromssasta. Hän oli sen jo jostain lehdestä aiemmin pongannut, ja tiesi mitä haki._

Sitten matka jatkui ja me ohitimme suuria suuria rautakaivoksia joiden lähelle ei saanut edes ulkopuoliset ajaa. Siellä tehdään koeporauksia...Nuo kuvassa eivät siis tällä kertaa ole luonnonvuoristoa vaan kaivauksia.
Minun mielestä kaikki tuollainen on aina niin jännittävää ja salaperäistä...siis kun ei saa ajaa alueelle tms.

 Tässä vaiheessa aurinko on jo laskemassa vaikkei reissu kestänyt paria tuntia kauempaa...

Osa meidän bussilaisia. Suurin osa laivalaisista oli +60...ja todella paljon amerikkalaisia. Juuri tässä kuvassa oli sveitsiläinen pariskunta joka oli nuorempi. Ikähaarukka johtuu varmasti osaltaan suht` kovasta hinnasta (ja siitä ettei mielenkiinnon kohteena lomalla ole hurvittelu, vaan luontoelämykset... haha). Tuo suluissa ollut on kyllä varmasti tottakin. Olimme viikon laivalla emmekä nähneet Yhtään ainoaa edes lievästi juovuksissa olevaa ihmistä.

Matka jatkui sellaiselle näköalapaikalle josta näki hyvin Kirkkoniemen:

Ja Hurtigrutenin Finnmarkenin, meidän laivamme. On se niin uljaan näköinen tuossa aitonorjalaisessa maisemassa. Jotka saitte meiltä joulukortin, tunnistatte ehkä kuvan. Teetin siitä postimerkkejä.

Te ette voi uskoa kuinka me tykättiin joka hetkestä vaikka olikin aika vilpoinen...tuulikin ihan suht napakasti.

Yritin saada kuvan näistä systeemeistä,
 joilla pyydystetään kuningasrapuja. 

Sitten olikin taas aika jatkaa matkaa. A juoksi sataman lähellä olevaan kauppaan ostamaan joitain juttuja joita tarvitsimme. Aikaa oli tosi vähän...harvoin olen ollut yhtä hermona. Kerkeääkö hän takaisin...? Milloin minun kannattaa mennä pidättelemään laivaa? 

 Kuvia satamasta...

Ja niin hieno Finnmarken, johon onneksi kerettiin. A tuli 2 minuuttia ennen lähtöä.

Tämä ilta ei päättynyt minun osalta niin rattoisasti ja hyvän ruoan merkeissä kuin edellinen.

Tulin nimittäin merisairaaksi ensimmäisen kerran elämässäni:

Vihreä väri on tarkoitettu kuvaamaan sitä miten huonovointinen olin. Merenkäyntihän on useinkin aika kovaa tuolla pohjoisessa. 

Mieheni joutui menemään yksin syömään kolmen aterian illallisen...mutta se ei kuulemma ollut mikään erikoinen. En siis jäänyt mistään paitsi. Taisi kyllä rakkaus puhua?...kun kaikkina muina iltoina ruoka oli ihan ensiluokkaista.