Muuttoa ja muutoksia

Me ollaan sitten lähdetty Valkoisesta talosta. Jotenkin on haikea mieli tietenkin kun ovet viimeisen kerran pani lukkoon. Samalla se oli helpotus, eihän me kahta asuinpaikkaa samalla paikkakunnalla voida pitää. Elämä sisältää paljon luopumisia...
Tässä on yks kuva (kaikki kuvat on otetu puhelimella:)) huhtikuun alussa, kun paljon on jo tyhjennetty ja jos katsoo tarkkaan yläkerran ikkunaa niin näkee että siellä on uusi remontti käynnissä. Perhe, joka muutti taloon huhtikuun lopussa sai kaksostytöt helmikuussa ja tarvitsivat yhden makuuhuonen lisää. He saivat luvan alkaa remontin teon ennen varsinaista muuttoa.
Iloitsen siitä kun talo ja puutarha täyttyy lasten äänistä.

Paljon hyviä hetkiä tässä talossa vietimme. Kiitos niistä.
Nyt on seuraavan perheen aika tehdä muistonsa tässä talossa.

Me pakattiin ja kuskattiin sitten muuttokuorma poikineen!! HUH-HUH!! Mm. Tornitalolle,  jonka tuleva kirjasto on Täynnä tavaraa. (lisäksi A:n vuokraama tallitila).

Sattui myös niin sopivasti että meillä tyhjeni yksi asunto Tornitalossa juuri huhtikuun alkupuolella ja vasta kesäkuun alussa muuttaa seuraava perhe sinne. Olemme sitten ottaneet sinne sen verran tavaroita että elämme niillä nämä muutamat viikot kun olemme Ruotsissa.
Asunnossa tulee usein sellainen New Yorkin ullakkoasunto-fiilis, varsinkin makuuhuoneessa.
Se on aivan ihana...

 Meillä on puutarhakalusteet sisällä tässä väliaikaiskodissa...

Makkarista

Pieni konttorinurkkauskin meidän piti värkätä, kun kaikenlaista paperihommaa on molemmilla.
Ja, ei. En ole valmistunut maisteriksi kun en ole mitään kirjoittanutkaan. Kertakaikkiaan ei aika ole riittänyt...olen töissäkin tehnyt varmasti yli 100% koko kevään. Mutta nyt on Pakko- alkaa kaikki hermostumaan muhun, haha:). Pitäis kuulemma priorisoida erilailla? :D.

Meidän tulevaa asuntoa Tornitalossa nyt sitten vielä tehdään. Yksi kylpyhuone ammeella on viittä vaille valmis, keittiö kodinkoneineen on tilattu, ja kyllä se siitä.
Tornitalo on fantastinen asua - ei vähiten ympäristönsä vuoksi. Siellä on NIIN hiljaista, luonnonäänet vain kuuluu. Valtavasti linnunlaulua aamusta iltaan.
Asukkaatkin ovat todella mukavia jne.

                      Rappukäytävän ikkunasta otettu kuva ilta-auringosta vappuiltana...

Tornitalon toiselta puolelta...kuvan olis tietenkin voinut suoristaa mutta olkoon. 

 Tuo portti me ollaan teetetty, itseasiassa niitä on kolme. Toinen joka myös on iso ja sitten pieni joka saa johtaa metsään kävelypolulle. Ne eivät ole vielä paikallaan kun emme ole vielä kerenneet aidantekoon/tilaukseen asti. Emmekä ehdikään vähään aikaan.

Minusta on pikkuhiljaa tullut melkein viherpeukalo :).  Tai ainakin koko ajan haluaisin ostaa uusia kukkia ulos ja suunnittelen puutarhaa. Aika hyvin olen saanut kukat elämään vaikka pendlaankin, välillä muistutan työmiehiä että he kastelisivat niitä jos olen kauemmin pois. 

Elämän pieniä iloja onkin pelargonia joka kukkii talvehtimisen jälkeen:

Ikävä Winstonia on päivittäinen matkakumppani. Yhtäkkiä se vain tulee ja valtaa koko mielen. Olimme päättäneet että meille ei enää koskaan tule koiraa, kuka kestäisi enää yhtään menetystä? 

Sitten aloin/aloimme puhumaan että on niin tyhjää kun ei ole koiran tassun ääniä, nukun huonosti yövuorojen välissä kun ei ole tuhisevaa koiraystävää jne jne. Koti ei tuntunut samalta ilman koiraa.

Ja niinpä meille tulee kuin tuleekin uusi koira! Ei tule bulldogia koska niin pelkäämme sairauksia ja sitä huolta mitä se meille ja koiralle aiheuttaa...vaikka ne muuten ovat ihan erityisen lähellä meidän sydäntä.  Entisiä rakkaitammehan tämä uusi koira ei korvaakaan, mutta koemme kuin se olisi Taivaan tervehdys Impalalta ja Winstonilta meille. Ja ihan oma persoonansa.

Harkittuani (olen saanut aikalailla itse päättää rodun) ja tutkittuani päädyin Shih Apsoon, eli 

Shih Tzun ja Lhasa Apson ristetykseen. Pieneen temppelikoiraan, jotka rotuna ovat satoja vuosia vanhoja - munkkien koiria Tiibetistä. Nuo maininut rodut  ovat aikalailla samannäköisiä pieniä pitkäturkkisia koiria molemmat ja niiden ristetys on kovin suosittu Ruotsissa. 

Toivomme tervettä, pitkäikäistä koiraystävää...ja päädyimme siksi pieneen/ tavallaan sekarotuiseen, koska emme ole kiinnostuneita näyttelyistä ym. Mieheni veljellä oli pieni sekarotuinen joka eli 19 vuotiaaksi. (Eihän se sanottua tietenkään ole.)

Näin sitten ilmoituksessa tämän kuvan ja olin myyty:

Se on ihankuin Winstonin ja Impalan sekoitus pentuna. Aikuisena toki ihan erinäköinen ja kokoinen, mutta minä vain koin että tämä on meidän koira. 

Pikkuisen tyttökoiran nimeksi olemme jo antaneet Lillemor.

Hän on syntynyt 3.4. ja painoi syntyessään 200g.

27.4. hän painoi 700 g.

Saamme hakea hänet kotiin kesäkuun alussa.

Lisäkuvia Lillemorista, kasvattaja sanoi että sitä on vaikea kuvata koska se on niin villi...

Olemme nyt onnellisia asiasta vaikka samalla myös haikeita, vaikea selittää. 

Lillemor tulee olemaan niin pikkuinen että minun on yksinkin helppo ottaa se junaan mukaan jne. 

Siitä ei myöskään lähde karvaa, vaan turkki vaatii säännöllistä harjausta ja hoitoa. 

Pidän sen lyhyehkönä, vaikka A sanoi että kasvatetaan se nyt ainakin kerran ihan pitkäksi niinkuin näyttelykoirilla. Saa nähdä :).

Tornitalossa asuu kaksi huippusuloista tyttöä, noin 10-vuotiasta jotka rakastavat koiria ja rakastivat Winstonia ihan yli kaiken. Luulen että hekin tulevat iloiseksi kun saavat tutustua Lillemoriin. 

Ja Lillemor kun se saa leikkiä lasten kanssa, 

kasvattajalla on nimittäin lapsia ja Lillemor tykkää heistä tosi paljon.  

Että tämmöistä tänne. Aika kuluu NIIN nopeasti että me emme ihan oikeasti pysy perässä! Haluaisin pysäyttää ajan juuri nyt. Kevät on minun lempivuodenaikani...se on niin ihana. 

Kaikki kukkii taas,  ja illoissa on ihan oma taikansa. Eikö kaikki tunne sen?

Tulee jotenkin nuoruuskin mieleen. 

Oman elämän kevät. 

Näin keväisin terveisin, 

Milli