lauantai 3. toukokuuta 2014

Lauantai-iltapäivä valkoisessa talossa

Pitkästä aikaa totta tosiaan...:)
Shanghain reissu oli (jonka jälkeen en enää saanut aikaiseksi kirjoittaa) oli fantastinen. Ja olisi oikeasti oman kertomuksen arvoinen...
Mutta kun Hurtigruteniakaan ei olla vielä kierretty loppuun:). Sen vuoksi ei miehenikään saanut lahjaksi sitä kuvakirjaa minkä oli päättänyt hänen synttärilahjakseen tehdä. Uusi tavoite: Joulu...

Helmikuussa muutimme takaisin valkoiseen taloon ja olen niin nauttinut! Maisterihommatkin ovat melkein unohtuneet ja hain lykkäystä koko touhuun, joka ei sinänsä kai ole mitenkään erikoista. Sain vastauksen etiikkakomitealta, että suurin osa maisteritöistä lykkääntyy. Olen hommaillut kaikkea mahdollista täällä kotona, tehnyt välillä paljon töitä sairaalassa  jne.

Pääsiäiseksi saimme todella rakkaan ystävämme perheineen vieraaksi, ja koska viime vuonna ostamamme ihastuttava ruokailuryhmä jäi Tornitaloon remontin vangiksi (pitkä kertomus) ajattelimme ostaa terasille uuden sohvaryhmän.
Olen siihen niin niin tyytyväinen:


Pääsiäisen aikaanhan ja viikko sen jälkeen täällä oli huippulämmintä, +20-25 astetta auringossa joten olemme todella jo saaneet nauttia terassikeleistä. Ja nytkin vaikka on viileämpää istun joka päivä jossain vaiheessa auringossa jolloin tarkenee hyvin.
Onni on kai oma iso terassi:)...sitä tulen kaipaamaan nyt maanantaina kun lähden kolmeksi viikoksi Osloon. Mutta: onneksi siellä on oma Stenparken vain parin minuutin päässä.

Winstoninkin mielestä muuten tämä sohvaryhmä on ihan OK. Sehän on täällä Valkoisessa talossa ulkona oikeastaan koko ajan...varsinkin jos on aurinkoista. Välillä katselen ikkunasta ja ovi-ikkunoista mitä se touhuaa...
Yhtenä aamuna huomasin että uudet terassituolitkin houkuttaa:
Pikkuinen oli kai melkein nukahtanut tuoliin. Joskus sitä antaisi mitä tahansa jotta saisi tietää mitä Winstonin päässä liikkuu kun se tuolla ulkona vaeltelee...useinhan se istuu ihan hiljaa portin takana ja tuijottaa ohikulkijoita ja vahtii kissoja. Se ei siis hauku...tuijottaa vain.
Se haukkuu ainoastaan kun se haluaa takaisin sisälle. Ja jos ei ihan heti kuule/ kerkeä avaamaan niin Winston on ihan selkeästi loukkaantunut. Tuhahtelee vain ohimennessään.

Muuten: Kello oli tässä kuvanottovaiheessa vasta jotain kahdeksan aamulla joten tyynyjäkään ei oltu vielä tuoleihin keretty nostella takaisin. Nehän pitää joka ilta nostaa talteen sateiden ja KISSOJEN varalta. Meidän naapurustossa on paljon kissoja ja ne eivät arastele pissailla meidän puutarhapehmusteille...Ja öisin ei ole edes Winston pitämässä jöötä pihapiirissä.

A on Tukholmassa hakemassa uusia (antiikki) lamppuja Tornitaloon ja tulee kotiin ihan millä hetkellä tahansa. Tornitalossa on kolme asuntoa ihan viittä vaille valmiita ja toivomme vuokraavamme ne kesän jälkeen. Ihan just (tätä kirjoittaessani) sain viestin vanhalta kolleegalta : OI miten hieno nainen hienoissa asunnoissa...Ja arvasin että meistä vappuna tehty artikkeli on jo julkaistu. Meille ei tätä ko. lehteä tule, mutta suostuimme nyt antamaan artikkelin lehteen, jonka levikki kattaa koko meidän läänin ( vastaa kai Keskipohjanmaata). Se toimittaja halusi meistäkin kuvan mutta koska A tiukasti kieltäytyi minä suostuin...Varmaan oonkin kovin hieno, haha:) , mutta jos ei lehti edes tule itselle niin mitäs väliä:))? Joskus olis tietenkin kiva lukea se juttu...
Tornitalo vappuna...olin Winstonin kanssa kävelyllä artikkelinteon jälkeen.
Vappuna leivoin myös pitkästä pitkästä aikaa munkkeja...
ja koristelin pääsiäisen ja vapun kunniaksi ikkunat värikkäillä lampuilla:

Näissä keväisissä tunnelmissa toivotan oikein hyvää lauantai-iltaa---nautitaan joka hetkestä. Tämä kevät/ varhaiskesä on minun lempi vuodenaikani. 
Luonto puhkeaa kukkaan, ja yhdessä sen kanssa mieli ja sielu ovat täynnä odotusta.

7 kommenttia:

  1. Kiva, että päätit taas päivittää blogiasi.
    Tosi kaunis tuo sohvaryhmä terassillanne.

    Kevät on tosiaan niin täynnä odotusta, toiveita.

    t. Hanna

    VastaaPoista
  2. Täällä odotetaan seuraavaa paussiasi ;)
    t. Hanna

    VastaaPoista
  3. Voi että mulla on oikeesti Ikävä Winstonia.
    Hänessä on jotain käsittämätöntä persoonallisuutta, ei koirissa
    yleinsä ole sitä tuolla tavalla...
    Oliko A täällä kotikaupungissa...olin näkevinäni pyörän ja ajattelin että olikohan sukulaisissa:)?

    Terkkuja kaikille, minä porskutan kohti maisterin tutkintoa vauhdilla. Uusi ala ja uusi unelma<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirka...Winston on kyllä meidänkin mielestä huippupersoona. A ei ole kyllä käynyt Kokkolassa, kohta kahteen vuoteen kai..ollaan nyt just täällä Oslossa pakkaamassa, lähdetään muutaman tunnin päästä Egyptiin. Aika Ihanaa...

      Poista
    2. Ja tsemppiä opiskeluun, minä olen vähän paussannut, mutta olis kyllä tarkoitus jatkaa heti kun aikaa tulee vähän enemmän.

      Poista
  4. Veljeni valaisi asiaa että oli isännän oma ja Honda :) Ota noista pyöristä nyt selvää :)
    Ihanaa lomaa

    mirka

    VastaaPoista