Me Naisissa oli kiva artikkeli edustamastani ihmistyypistä: JOMOILIJA. Sen on kirjoittanut Viivi Aaltovesi. Eli allaoleva teksti on kopio:
Tämä viikonloppu menee ihan vain jomoillessa, kiitos kysymästä!
Tämä viikonloppu menee ihan vain jomoillessa, kiitos kysymästä!
Fear of missing out voi olla erityisen raastavaa, jos on nuori, päivystää aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja on elämänvaiheessa, jossa tuntee painetta verkostoitua ja kiertää kekkereitä.
Mutta ollaanpa ihan rehellisiä: suurin osa meistä köllöttää kotisohvalla aivan täysin tyytyväisinä sillä aikaa, kun jotkut tuhlaavat aikaansa seisoskelemalla epämukavissa kengissä paikoissa, joissa musiikki soi ihan liian kovalla ja itseään täytyy yrittää viihdyttää small talkkaamalla tuntemattomien kanssa huutaen.
On sitä ennenkin osattu jomoilla... |
Mitä aiot tehdä viikonloppuna?
Mitäpä minä, taidan ihan vain jomoilla kotona.
Sama täällä!
Tiettävästi JOMO-termi on ensimmäisen kerran nähty newyorkilaisen Anil Dashin blogissa.
Anil kirjoittaa blogipostauksessaan, että New Yorkissa jää väistämättä paitsi monenlaisesta, sillä kaupungissa tapahtuu niin paljon. Tämäkin on muuten syy, jonka takia jomoilu sopii erittäin hyvin Suomeen: maamme on täynnä paikkoja, joissa on vaikea jäädä paitsi mistään, koska mitään ei tapahdu.
Varsinkin lapsensa syntymän jälkeen Anil kirjoittaa huomanneensa, että aina paitsi jääminen ei ole ollenkaan huono juttu.
– Kun tulee vanhaksi ja ihanan tyytyväisen tylsäksi kuten minä, pysyy kotona, koska on vauvan iltatoimi- ja nukkumaanmenoaikaan mieluummin siellä kuin missään muualla, hän kuvailee.
– Juuri se on paitsi jäämisen iloa.
Kunnon jomoiluun ei onneksi tarvita vauvaa. Ihan vain koti, jossa köllötellä pitkän päivän tai viikon päätteeksi, riittää voittamaan kuumimmatkin riennot ja hehkeimmätkin somepäivitykset.