tiistai 26. tammikuuta 2016

Ehkä vielä joskus

Viime viikon torstaina oli kulunut vuosi siitä kun jouduimme luopumaan Winstonista ja sen jälkeen kesästä syksyyn meillä kävi melkein vain vieraissa pieni Lillemor-pentu. 
Vielä emme ole valmiita ottamaan uutta koiraa, ehkä vielä joskus. Syy miksi haluaisimme uuden koiran on että ne jotka meillä on olleet ovat olleet niin ihania ja rakastettavia. Syy miksi emme halua on sama. Se luopuminen tekee niin kipeää.

Se ei kuitenkaan estä haaveilemasta: aika usein löydän itseni katselemassa koirien kuvia. Katselen niitä ja ajattelen voiko ihanampaa olla olemassakaan...Omien koirienkin kuvia myös katselen, mutta se tekee vielä kipeää.

 Myynnissä olevia pentuja:




Nämä muistuttavat Lillemorista...jos se olisi saanut kasvaa aikuiseksi.


Olemme miettineet että jos joskus vielä otamme koiran, otamme kaksi. Niin paljon iloa Impalasta ja WInstonista oli toisilleen. Ja samasta koirien välisestä ystävyydestä kertovat seuraavatkin kuvat:



Jos joskus saamme lapsenlapsia toivoisin ehdottomasti että he saisivat jo lapsena kokea sen ainutlaatuisen yhteyden koiran (eläimen) ja ihmisen  välillä:


Meillä silloin tällöin hoidossa oleva suloinen koira.
 Se on saanut periä Lillemorin v.vihreän strassikaulapannan.

Meillä on kotona mm. yksi koiransohva/sänky (tilasin Hollannista
jota Lillemor ei koskaan kerennyt edes käyttää. 
Ehkä vielä joskus saamme siihen uuden tuhisijan. Nyt se on tyhjä, muovitkin vielä paikallaan.

Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni,
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

Näin koiramaisissa ajatuksissa tammikuisena tiistai-iltana...

5 kommenttia:

  1. Lämmin halaus! <3
    Hanna

    VastaaPoista
  2. Pitipä vielä sanoa, että teillä on söpö hoitokoira.
    Toivottavasti vielä joskus tuossa pedissä makoilee ja nauttii teidän pikkuisenne, kuka se sitten onkaan.
    Meidän hoitokoiramme on tulossa maaliskuussa.

    t. Hanna

    VastaaPoista
  3. Voi ei, mitä tapahtui? Luulin, että elät niin kiireistä koiranpentuarkea, ettet sen takia ehdi päivittää blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lillemorilla todettiin niin paha munuaisvika että se oli pakko lopettaa, olisi varmaan kuollut muutamassa tunnissa ilman sitäkin mutta kituen...:(. Olen kirjoittanut siitä enemmän vuosikatsauksessani. Aluksi elinkin kiireistä koiranpentu/kirjoitusarkea. Sitten tuli kai jonkinlainen lamaannus...yhtäkkiä ei ollutkaan kirjoittamista. Muttei Lillemoriakaan. Kun lähetin gradun tarkistukseen, olin ottanut pikkuisen syliin ja sanoin että nyt minulla on kaikki maailman aika sinulle...

      Poista
    2. Otan osaa. Valtavan surullista. Luinkin sitten vanhoja päivityksiäsi ja asia selvisi.

      Onnea vielä maisterintutkinnosta! Opiskelusta ei taida päästä eroon kun sen on kerran aloittanut, sinullakin näkyy taas olevan uusia hankkeita.

      Poista