tiistai 26. tammikuuta 2016

Ehkä vielä joskus

Viime viikon torstaina oli kulunut vuosi siitä kun jouduimme luopumaan Winstonista ja sen jälkeen kesästä syksyyn meillä kävi melkein vain vieraissa pieni Lillemor-pentu. 
Vielä emme ole valmiita ottamaan uutta koiraa, ehkä vielä joskus. Syy miksi haluaisimme uuden koiran on että ne jotka meillä on olleet ovat olleet niin ihania ja rakastettavia. Syy miksi emme halua on sama. Se luopuminen tekee niin kipeää.

Se ei kuitenkaan estä haaveilemasta: aika usein löydän itseni katselemassa koirien kuvia. Katselen niitä ja ajattelen voiko ihanampaa olla olemassakaan...Omien koirienkin kuvia myös katselen, mutta se tekee vielä kipeää.

 Myynnissä olevia pentuja:




Nämä muistuttavat Lillemorista...jos se olisi saanut kasvaa aikuiseksi.


Olemme miettineet että jos joskus vielä otamme koiran, otamme kaksi. Niin paljon iloa Impalasta ja WInstonista oli toisilleen. Ja samasta koirien välisestä ystävyydestä kertovat seuraavatkin kuvat:



Jos joskus saamme lapsenlapsia toivoisin ehdottomasti että he saisivat jo lapsena kokea sen ainutlaatuisen yhteyden koiran (eläimen) ja ihmisen  välillä:


Meillä silloin tällöin hoidossa oleva suloinen koira.
 Se on saanut periä Lillemorin v.vihreän strassikaulapannan.

Meillä on kotona mm. yksi koiransohva/sänky (tilasin Hollannista
jota Lillemor ei koskaan kerennyt edes käyttää. 
Ehkä vielä joskus saamme siihen uuden tuhisijan. Nyt se on tyhjä, muovitkin vielä paikallaan.

Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni,
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

Näin koiramaisissa ajatuksissa tammikuisena tiistai-iltana...

perjantai 22. tammikuuta 2016

Merimiehen äiti

T on ollut jo muutaman vuoden töissä ( 1.perämies) maailman kauneimmalla merireitillä. Olen usein pyytänyt kuvaa sieltä mutta hän ei ole innokas sellaiseen.
Nyt oli laivan omat sivut jakaneet muutaman kuvan hänestä kun hän vaihtoi toiselle laivalle
(sama firma, eli Hurtigruten) ja minä vihdoin sain kuvia. Olen niin ylpeä hänestä.
Uljaasti ja täysin purjein on elämän merelle uskallettava mennä, sillä kootuin purjein satamassa lepäävä laiva on kuin surullinen sivustakatsoja elämän suurissa seikkailuissa.
Kuuntele tuulia, kunnioita ennen meriä kulkeneita ja muista, että sumussa on hätä vain, jos kurssi ei ole kunnossa.


Lähetän jonain päivänä,
lapseni elämään
kuin yksinäisen laivan merelle.
Ompelen purjeet
parhaan taitoni mukaan.
Neuvon väylät,
oikean ja väärän
kaikella rakkaudella
ja parhaan taitoni mukaan
- mutta tuulelle en voi mitään.

  Olet niin rakas!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Pakkolomalla

Olin viime yön töissä 24 tuntisen verenpainemittarin kanssa. Olin tuntenut että verenpaineet on koholla ja toivoin lääkitystä. Sitähän ei noin vain saa. Mutta mittauksen jälkeen sain ja pakkoloman myös. Eli viikon sairasloman ja määräyksen kävellä ripeästi vähintään puoli tuntia joka päivä.
Oli vähällä etten joutunut sairaalaan tiputukseen. En viitsi edes paineitani kertoa koska ne oli niin korkeat. Sen verran voi sanoa ettei alapaine laskenut alle sadan edes unen aikana.

Minullahan oli ennen...vielä pari vuotta sitten matalat paineet. Nyt kun ajattelen alkoivat paineet nousemaan samoihin aikoihin kun sain vaihdevuosioireita.

Lueskelin netistä:

Kuumat aallot, hikoilupuuskat ja sydämentykytykset viis veisaavat vuorokaudenajasta. Vaihdevuosioireet herättävät ja valvottavat naista, ja vaikeuttavat seuraavaa päivää.
Katkonainen uni vaarantaa myös naisen terveyden.
– Huonounisella elimistön hormonitoiminta muuttuu, verenpaine nousee ja elopaino samoin, kertoo lääketieteen tohtori, dosentti Päivi Polo Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
– Insuliiniaineenvaihdunta ja elimistön puolustuskyky kärsivät, joten vaara sairastua aikuistyypin diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa. Päiväväsymys voi myös heikentää tarkkaavaisuutta ja aiheuttaa siten tapaturmia.

Verenpaine tarkkailuun

Vähemmän suolaa, lisää liikuntaa ja kilot kuriin. Siinä parhaat keinot verenpaineen hallintaan. Tärkeää on myös tiedostaa kohonneen verenpaineen riskit sekä mitata paine vuosittain, sillä korkeakaan verenpaine ei välttämättä oirehdi.
Verenpaine tarkkailuun
Kohonneesta verenpaineesta kärsii arviolta noin puolitoista miljoonaa suomalaista, mutta vain puolet heistä tietää sen. Vielä pienempi joukko oivaltaa, että vaiva on vakava: pahimmillaan korkea verenpaine johtaa kuolemaan.
– Kohonnut verenpaine altistaa erilaisille sydän- ja verisuonitautitapahtumille, kuten sydän- ja aivoinfarktille sekä aivoverenvuodolle. Kohonnut verenpaine on myös tärkein yksittäinen aivohalvauksen hoidettavissa oleva vaaratekijä, varoittaa dosentti, sisätautien erikoislääkäri Ilkka Kantola.
Sekin on monelle yllätys, että lievästikin kohonneesta verenpaineesta on haittaa. Se voi lisätä suomalaisessa väestössä sydän- ja verisuonitautivaaraa merkittävästi.
Ilkka Kantola uskoo, että jos laihtuminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun verenpaine on vasta lähtenyt nousuun, voidaan jopa päästä eroon verenpainelääkkeistä. Ja karistipa ihminen kiloja missä vaiheessa hyvänsä, merkitsee se joka tapauksessa helpompihoitoista verenpainetta. Tämä tarkoittaa, että yleensä lääkitystä voidaan vähentää.
– Myös normaalipainoisen tai laihan ihmisen verenpaine voi olla koholla. Tämä voi johtua epäterveellisistä elintavoista, perimästä tai elimellisistä syistä. Lisäksi ikääntyminen nostaa verenpainetta, koska se jäykistää yhtä lailla laihan kuin lihavankin valtimoiden seinämää, mikä nostaa pikku hiljaa yläpainetta. Tämän takia olisi tärkeää, että kaikki – kokoon katsomatta – tietäisivät verenpainearvonsa ja tuntisivat suosituslukemat.
Kantolan mielestä verenpaine tulisi mitata kerran vuodessa 15-vuotiaasta lähtien. Jos suvussa on kohonnutta verenpainetta, mittaamisen voisi aloittaa vieläkin aikaisemmin.
Oireet epämääräisiä
Yksi mittaus ei kerro totuutta, sillä esimerkiksi jännitys saattaa nostaa verenpaineen huippulukemiin. Lääkärin tekemä mittaus voi näyttää jopa huomattavasti kohonneesta verenpaineesta kielivää lukemaa 190/110 mmHg, mutta kun paine mitataan ilman jännitystekijöitä kotona, saadaan lukemaksi ihanteellinen arvo 120/70 mmHg. Tämän takia vasta neljän hoitajan tekemän kaksoismittauksen jälkeen voidaan ratkaista, tarvitseeko potilas mahdollisesti lääkehoitoa.
Verenpaine tulisi mitata säännöllisesti, vaikka ihminen tuntisi olonsa kaikin puolin terveeksi. Kohonnut verenpaine ei nimittäin juurikaan oirehdi. Lisäksi oireet ovat hyvin epämääräisiä. Esimerkiksi huono olo, huimaus ja päänsärky voivat johtua kohonneesta verenpaineesta, mutta yhtä hyvin ne voivat olla muiden sairauksien oireita, tai ne voivat liittyä stressiin tai väsymykseen.
– Kova jyskyttävä päänsärky on kuitenkin aina hälyttävä oire, jonka takia kannattaisi hakeutua lääkärin tutkittavaksi, neuvoo Kantola.
Yhtä tärkeää kuin verenpaineen mittaaminen on paineen pitäminen kurissa. Se onnistuu usein kotikonstein. Suolan käytön vähentäminen voi laskea verenpainetta yhtä paljon kuin yksi verenpainelääke eli suurimmillaan 10/5 mmHg. Se tehostaa myös verenpainelääkityksen vaikutusta.
Säännöllinen kestävyysliikunta alentaa verenpainetta. Parhaita lajeja ovat aerobiset liikuntamuodot, kuten reipas kävely, pyöräily, hiihto tai erilaiset pallopelit. Olennaisinta on löytää itselleen mieluisa liikuntalaji, josta nauttii ja jota harjoittaa mielellään. Kokeilemalla eri vaihtoehtoja onnistuu varmimmin. Ihanteellisinta olisi liikkua kerralla 30-60 minuuttia ainakin 2-3 kertaa viikossa, mutta aluksi vähempikin riittää – yksikin askel on tyhjää parempi.
Jos kotikonstit eivät riitä pitämään verenpainetta kurissa tai laskemaan sitä suositustasolle, tarvitaan avuksi lääkehoitoa. Siihen turvaudutaan aina, kun verenpaine ylittää 160/100 mmHg, vaikka ihminen olisi muuten täysin terve. Lääkehoito räätälöidään yksilöllisesti potilaan mukaan. Usein hoitoon käytetään kahta tai kolmea lääkettä, sillä vain kolmasosa potilaista pääsee tavoitetasapainoon yhden lääkkeen avulla. Yleensä lääkityksellä ollaan loppuelämä. Sen lopettamista voidaan harkita ainoastaan silloin, kun elintapamuutokset onnistuvat hyvin ja verenpaine pysyy tavoitelukemissa vähintään vuoden ajan.
Asiantuntijana dosentti, sisätautien erikoislääkäri Ilkka Kantola, Turun yliopistollinen keskussairaala
Teksti: Maarit Vuoristo

Mitä matalampi, sitä parempi

Verenpaine tarkoittaa suurimmissa valtimoissa olevaa painetta. Se pitää veren liikkeessä ja sitä ylläpitää sydän. Verenpaineen arvo vaihtelee sydämen pumppauksen tahdissa. Suurimmillaan se on sydämen puristaessa verta valtimoihin. Tätä kutsutaan systoliseksi paineeksi eli yläpaineeksi. Alimmillaan paine on supistusten välissä, jolloin sydän lepää. Paineen pienintä arvoa kutsutaan diastoliseksi paineeksi eli alapaineeksi.
Tavallisesti verenpaine laskee jokaisella pitkällään ollessa. On poikkeavaa, jos laskua ei tapahdu. Se saattaa viitata elimelliseen verenpaineen syyhyn, uniapneaan tai autonomisen hermoston häiriöön. Yöllistä huimausta esimerkiksi vessaan mennessä kokevat ne, joilla paine on muutenkin matala, ja ne joilla verisuonen seinämä on jäykkä tai jotka käyttävät jotakin pulssin nousua estävää lääkettä, kuten beetasalpaajaa. Verenpaine voi myös laskea pitkään paikallaan seistessä. Seurauksena saattaa olla pyörtyminen.

Verenpaineen luokittelu

Ihanteellinen: 120/80 mmHg
Normaali: 130/85 mmHg
Tyydyttävä: 130-139/85-89 mmHg
Lievästi kohonnut: 140-159/90-99 mmHg
Kohtalaisesti kohonnut: 160-179/100-109 mmHg
Huomattavasti kohonnut: 179/109 tai yli sen mmHg

Hyvää kotiruokaa helpommin...

Yhtenä tavoitteena tälle vuodelle oli syödä terveellisemmin. Siinä auttaa minulla kunnon ruoan syöminen kiireisenäkin aikana. Eilenillalla tehdessäni lasagnea mietin miten ruoanlaitto on itseasiassa aika pieni homma kun kaikki tarvikkeet olisivat kotona. Aikaisemmin olin saanut jälleen kerran tarjouksen palvelusta joka toimittaa ruokatarpeet ja reseptit kotiin. Olin vain ajatellut että no...onko tuo nyt jo melkein "laiskuutta". Sitten tuli mieheni kotiin ja oli juuri jutellut pariskunnan kanssa jotka kehuivat ko. palvelun. Ja siltä istumalta tilasimme meillekin.
ELI: joka maanantai-ilta meille tuodaan ruokatarpeet ja reseptit kolmeen ruokalajiin (tämän voi vaihdella tarpeen mukaan). Lisäksi tilasin hedelmäkorin. Fantastista! Nyt syömme vaihtelevaa, itsetehtyä, terveellistä ruokaa joka arkipäivä. Ja välipaloiksi hedelmiä. Siinä on erilaisia vaihtoehtoja ja minä tilasin Roede-ruoan, se on vähän vastaava kuin painonvartijat-konsepti. Eli kaikkea voi syödä mutta kohtuudella. Ensi viikolla syömme: Etelämaalaista kalapataa, kanawokia ja kalkkunaa pitaleivässä. (Kerron sitten lisää miten toimi). Nämä kolme ateriaa riittävät meille Oslon viikoksi.

Viikonloppuisin Ruotsissa laitamme sitten ihan omia ruokia joista yleensä jää vielä maanantaiksi. Teen usein niin paljon että laitan annoksia pakasteeseenkin. Niinpä mieheni söi viime viikonloppua poronkäristystä jonka lämmitti pakasteesta. Oli ollut hyvää :).
Onkohan Suomessa vastaavaa palvelua? Täällä on nimittäin useampiakin.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Syntynyt tutkijaksi?

Minäkö? Näin sanoivat koululla palaverissa. Sanoin että kyllä minä olen mielestäni enemmänkin käytännön työn tekijä ja viihdynkin siellä "lattialla"...

Yritin katsoa onko mulla mitään kuvaa koneella jossa olisin töissä. Sitten muistin että lähetin miehelleni kuvaterveisen pe-la vastaisena yönä. Olin aika väsynyt, klo on varmaan jotain 03, ja olen fastvaktina. (Valvon yhtä lasta hänen omassa huoneessaan enkä saa lähteä sieltä ilman että joku tulee tilalle). Ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta pidän siis työstäni...
Keskellä yötä...
Sitten minut parhaiten tunteva professori pyysi minut kertomaan edellisestä työvuorostani ja mitä ajatuksia se minussa oli herättänyt. Kerroin. Ja minähän ajattelen. Paljon, mietin ja pohdin ratkaisuja. Olen aina ollut sellainen, pienestä tytöstä kyseenalaistin asioita jotka toiset hyväksyivät tuosta vain. 


Hyvä Jumala, anna minulle voimaa tyytyä tyynesti asioihin, joita en voi muuttaa. Anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, jotka voi ja täytyy muuttaa. Ja anna minulle viisautta erottaa, mitkä kuuluvat kumpaankin näistä ryhmistä.
— Ralph Waldo Emerson

Kun poikani pääsi ylioppilaaksi niin eräs ystäväni piti pienen puheen. Hän sanoi aina muistavansa yhden keskustelun jonka nuorena äitinä (21 v) olin hänen kanssaan käynyt. Olin kertonut että viikonloppuaamuisin, kun minulla ja pojallani ei ole mihinkään kiire menemme aamupalan jälkeen takaisin makoilemaan ja juttelemaan. Ja yhtenä aamuna sitten 2-vuotiaani puuron jälkeen itse sanoi: Ja nyt mennään pohditkelemaan! Ja hänkin kertoi noina aamuhetkinä omista mietteistään: Miksi pyöränrenkaissa on niin paljon lunta talvella jne. Näitä me sitten yhdessä ratkaistiin ja mietittiin.


Oppikaa ajattelemaan, ennen kuin kirjoitatte.
— Nicolas Boileau

Ajattelija hänestäkin on tullut. Olen aina painottanut että älä koskaan ota mitään totuutena tuosta vain vaan mieti ja tutki itse. Hän on suorittanutkin monta kurssia filosofiaa yliopistossa vaikka valitsikin meriuran.

No, takaisin minuun. Kun olin kertonut yöstäni ja ajatuksistani niin entinen ohjaanani sanoin: Tätä minä tarkoitin. Hän on syntynyt tutkijaksi! Yhden toisen asian tiedänkin: luen ja kirjoitan nopeasti. Varmaan jotain hyötyä noiden kaikkien krimien ja muiden kirjojen ahmimisesta. Nykyäänhän kuuntelen enemmän kuin luen...sitä kun pystyy harrastamaan ihan milloin vain.
Vinkki:
https://www.storytel.no. Minulla on tuolta Storyteliltä norjalainen versio, ruotsalainenkin on. Suomalaisista vastaavista en tiedä---?

Kävimme sitten läpi hakemusta (jota en ole vieläkään kirjoittanut, huh!) ja käytäntöä jos saan stipendiaatin. Toisin sanoen jos ryhmä saa: en hae yksin. Voisin hyvin päästä Vaasaan ainakin muutamaksi kuukaudeksi opiskelemaan.

Ja saada sieltä sivuohjaajan. Joten Suomen reissuja tulisi enemmänkin. Se olisi mukavaa!

Mutta: hakemusprosessi voi viedä vaikka vuodenkin! Sitä en tiennyt. (Onneksi se voi kestää niin kauan.) Ja voi tulla monta eitä ennenkuin tulee kenties positiivinen vastaus.
Minun ohjaanani oli hakenut kolme kertaa stipendiä ennenkuin sai. Ja nyt hän on professori. Eli jatkan tätä hakemusprosessia. Edelleen rennolla mielellä koska juuri nyt olen tyytyväinen elämääni ja työhöni ihan tällaisena kuin se on.
Ja kohta taas töihin... Mukavaa vaikkakin kylmää tammikuista sunnuntai-iltaa. (Täällä on -11 tällä hetkellä ja se on jo ihan kamalan kylmä.)
Tapaamisiin...

perjantai 15. tammikuuta 2016

Talvi muumilaaksossakin

Törmäsin netissä Suomea matkailukohteena mainostavalla sivulla niin ihanaan kuvaan muumilaaksosta. Se haltioittaa aikuisenkin mielikuvituksen.

Tähän teemaan sopiikin minun uusi "taulunkoristelu" osastolla. 
Talvi. Lumi. Hiihto.
Kos? Mikä sana vastais suomessa...se on ikäänkuin synonyymi ruotsinkielen mys.
Viihtyisiä hetkiä...sanotaanko niin:)
Jos jollakin on parempi täysin suomalainen sanaehdotus niin otan mielellään vastaan. 

En ole kyllä vielä kerennyt hiihtämään ja nytkin olen koko viikonlopun töissä. Meidän talon asukkaat ovat käyneet jo pitkään hiihtämässä...poliiseilla on käytävässä voitelupöytä. Silloin kun ei vielä ollut tarpeeksi lunta kävivät Torsbyn hiihtotunnelissa. Siellä voi hiihtää vuoden ympäri. 
Jos joskus oikein hiihtokärpänen iskis...

Siihen asti oikein viihtyisää viikonloppua. 
Minä lähden kaksoisvuoroon sairaalaan:)

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Kalenterivinkki nuutinpäivänä

Tänään on siis nuutinpäivä jolloin joulu perinteiden mukaan pakataan pois. (Meillä varmaan osa jouluvaloista saa palaa edelleenkin, ovat vain niin kauniita. Jossain päin Suomea kulkee Nuuttipukkeja...vähän niinkuin pääsiäisajan virpomista. En ole koskaan itse nähnyt.

Nuutinpäivän kunniaksi kuva mun joulumaalauksista Lastenklinkalta. Aku Ankka oli alunperin kesämaalaus mutta nopeasti vain muutin sen joulukuvaksi. (Huom. aurinkolasit, haha).
Olaf on toivottu kuva - hirveen suosittuja nuo Frozen-filmin hahmot. Vieläkään en ole katsonut filmiä, mutta noita hahmoja olen maalannut vaikka kuinka paljon. Maalailen nimittäin usein "palkinnoksi" lapsille vaikka jonkun tutkimuksen jälkeen. Joskus ihan muutenkin vain...

      Tuo hiirikuva on tältä vuodelta. Tuo taulu on sellainen tavallinen piirtotaulu? johon me kirjoitetaan joka päivä niiden nimet jotka ovat vuoroissa. Minä koristelen sitä. Joulunaikaan teen tällaisen kalenterin...(päivämäärän saa tietenkin muuttaa).  Se on muuten ihan tosi hyvä ja selkeä joulukalenteri, kannattais olla kotonakin. Helppo, helpompi toteuttaa.

Samaahan voi käyttää muuhunkin...9 päivää etelänmatkaan, 16 päivää syntymäpäivään, kesälomaan jne. 
Useinhan se odottaminen on vähintään puoli iloa. Taidan tehdä meillekin. 
Olen maalannut kuvat peiteväreillä; kun ottaa paljon maalia pysyy ihan ok ja on kuitenkin helppo pestä pois. 

Jouluun on vielä yli 300 päivää joten sitä ei kannata vielä alkaa laskemaan. Olen koristellut taulunkin jo uudestaan. Otanpa kuvan siitä yöllä. (Menen siis töihin).
Hyvää nuutinpäivän iltaa...

tiistai 12. tammikuuta 2016

Tiistai-illan mietteitä opiskelusta

Vuoden toinen viikko on jo hurahtanut käyntiin. Olen tässä yövuorojen välissä kotona...ja olenkin vain ollut. Onneksi oli eilistä ruokaakin jäljellä jota pystyi lämmittämään :). Ja nyt sitten kahvipaussi.

Torstaina mulla on yksi tärkeä kokous ja se pyörii vähän taka-alalla. Pitäis ehkä valmistautua jollain tavalla mutta toisaalta ei. Minua on nimittäin pyydetty hakemaan stipendiaattia korkeakoulusta (nimi muuttuu yliopistoksi varmaan tänä vuonna) vaikken ole yhtään suunnitellut mtään lisäkoulutusta itselleni. Sen verran kuitenkin kiinnostaa että menen kuuntelemaan mitä heillä on tarjottavana.
Niin väsynyt olin loppuvaiheessa tuohon graduun että sanoin miehelleni monta kertaa että: Jos minä joskus vielä alan haikailemaan jotain koulujuttua, lisäopiskelua sun on pakko olla TOSI kovana ja sanoa ihan suoraan: EI!
Viime viikolla sitten kerroin kirjeestä jonka sain jne. ja kysyin mitä minun kannattais tehdä. (Sairaalan vastaavantapaiselle tarjoukselle minun oli ollut helppo sanoa ei koska se ei kiinnostanut yhtään. ) Mieheni sanoi  EI. Minä olen luvannut muistuttaa sinua kuinka raskasta se on ja sinä et halua enää uhrata yhtään vuotta elämästäsi opiskeluun ja huonoon omaantuntoon.
Minä sitten tähän: Miksi sinä nyt noin sanot? 
Haha. Ei ole helppo aina tietää mikä olisi oikea vastaus vaikka on saanut ohjeistuksen:)

Loppujen lopuksi aina lojaali mieheni on sanonut tukevansa minua mitä päätänkin. Oikeasti se on kova paikka koko perheelle jos päätän jatkaa opiskeluja.
Ehtona on se että saan täyden stipendin. Joudun kyllä tekemään ehkä 50% öitä siinä sivussa koska olen sitoutunut olemaan Riksillä tietyn ajan töissä maisteristipendin (20% palkasta) vuoksi. Stipendi antais mulle ihan erilaisen vapauden keskittyä opiskeluun.







Että tällaisia pohdintoja täällä...ulkona on -6. Eilenillalla kävelin töihin, taidan kävellä tänäänkin. Ostin viikonloppuna alennusmyynnistä Fjällrävenin talvitakin, sillä kyllä tarkenee kun ostin vielä sen verran reilun että mahtuu paksukin villapaita alle. (En siis ostanut suoraan "vuoriketulta" vaan urheiluvaatekaupasta.)
Fjällräven on mielestäni niin kiva merkki.
Klassinen, hyvälaatuinen ja ajaton.









Ps. Minä muuten jatkan kuvien lajittelemista yms. ja samalla tykkää muutella tämän blogin ulkonäköä.  Ihan vain koska se on niin kivaa. Jos joku ihmettelee kun se ei päivääkään ole ihan sama:)

lauantai 9. tammikuuta 2016

Juutalaiskorttelit Krakovassa

Tämä on nyt viimeinen postaukseni Krakovasta.
Puolalaisen ystäväni kanssa kävimme vielä Krakovan juutalaiskortteleissa; ghetoissa joiksi niitä myös kutsutaan.

Olimme jo aikaisemmin käyneet sellaisella sähköautolla kiertelemässä Krakovan ympäriinsä, ja myös näillä alueilla. Se menee kuitenkin niin nopeasti ettei niin paljon kerkeä hahmottaa kuin kävelykierroksella.
Aluksi näimme Helena Rubisteinin syntymäkodin:






       

Alueella oli todella paljon 
kivoja kahviloita ja ravintoloita.
Tämä oli vanhaan talliin tehty.



Tämän pienen kahvilan seinät olivat täynnä
vanhoja valokuvia.
Se herätti paljon ajatuksia...keitä olivat nämä ihmiset? Mikä oli heidän historiansa?
 Kävelyä ja jutustelua...siitä on hyvä kaupunkiloma tehty.


 Näimme lohikäärmeen vielä pimeälläkin.



Itse en saanut hyvää kuvaa kun se syöksyi tulta joten lainasin netistä.




Suosittelen Krakovaa kaupukilomakohteena. 
Mekin menemme vielä uudelleen, sillä emme mm. kerenneet lainkaan käydä suolakaivoksilla, joka on yksi Puolan kuuluisimmista nähtävyyksistä:
WIELICZKA SALT MINE

Krakovassa on erittäin helppo löytää asiantunteva opas. Niitä on kaupungillakin, mutta sen lisäksi turistitoimistot auttavat. Meidän oppaan olivat puolalaiset ystävämme hankkineet. Matkatoimistot välittävät myös erilaisia kierroksia ja ensi kerralla haluaisin osallistua seuravaan kierrokseen, vaikka juutalaiskortteleissa olemmekin jo kierrelleet:

Tällä kertaa jätämme Puolan ja Krakovan...mutta sinne siis palaamme vielä :).
Samalla kun kirjoittelen tätä yritän pelastaa vanhalta koneelta valokuvia. Ei oikein tahdo onnistua. Sen vuoksi talletan kuvia mm. tänne blogiin ja sen lisäksi alan nyt tekemään albumeita ja valokuvakirjoja. Ne ovat niin paljon kivempia kuin valokuvat koneella...

perjantai 8. tammikuuta 2016

Talvinen perjantaiaamu



Yöllä oli tullut lunta tänne Osloonkin ihan mukavasti ja näin kauniit olivat "minun rappuseni" tänä aamuna kun kävelin Stenparkenin kautta kotiin viimeisestä yövuorosta.
Nyt olemme jo Tornitalossa, IKEA-reissun jälkeen. Täällä on vielä paljon enemmän lunta kuin Oslossa, pakkasta noin -6 C, eli aika ihana talvisää.
Täällä on ollut kylmempääkin, -12-13 C. Tornitalo ei reagoi lämmönvaihteluihin kovin nopeasti joten kovilla pakkasilla täällä sisälläkin on viileää. Sen vuoksi ensi talveksi olis ihana saada kauniit vanhat, kamiinat.
Niiden ympärillä tarkenis aina...
Tämä kamiina esimerkiksi on parhaillaan myynnissä.

Vuoden ensimmäinen yötyöviikko takana. Ja hyvinhän se meni, ja ensimmäisen huippuväsyneen yön jälkeen olin "Back in business"
niinkuin eräs työkaverni lausahti.
Näillä eväillä viikonlopun viettoon :).



keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Wavelin kukkulalla Krakovassa

Olimme todella tehokkaita muutaman päivän Krakovan vierailun aikana ja kävimme opastetulla kierroksella mm. Wavelin kukkulalla. 

Kierros alkoi kello 10 ja loppui noin kolmen aikaan. Koko ajan käveltiin emmekä olleet kerenneet syödä edes aamupalaa. Voitte kuvitella että lopuksi alkoi meikäläaisten mielenkiinto ja keskittymiskyky hiipua.
Opas kuitenkin kiitteli ja sanoi että harvoin on niin kiinnostuneita turisteja :).
 Tämän kirkon edustalla odottelimme opastamme.
Tien toisella puolella oli taas lohikäärme ja myöhemmin saimmekin kuulla minkä takia lohikäärme liittyy Krakovaan:


"Smok-lohikäärme on Krakovan symboli. Kaupunki syntyi, kun Krak-niminen suutari kukisti seutua terrorisoineen Smokin. Krak puijasi lohikäärmeen syömään rikkiä. Janoonsa Smok joi Veikselistä, kunnes halkesi. Lohikäärmeen kukistanut Krak nai palkinnoksi silloisen kuninkaan tyttären. Hänestä tuli prinssi ja sitten kuningas Krakus, joka perusti Wawelin linnan lohikäärmeen luolan päälle. Linnan ympärille alkoi kasvaa kaupunki.Se nimitettiin kuninkaansa mukaan Krakovaksi." 


Wavelin kukkula on Krakovan suosituin turistinähtävyys ja sinne kannattaa suunnata heti aamusta, sillä joihinkin alueen kohteisiin päästetään päivittäin vain tietty määrä vierailijoita. Wavelin kukkula sijaitsee heti vanhan kaupungin ulkopuolella.
Linnan lohikäärme, joka seitsemän minuutin välein puhaltaa tulta.

Meidän opas, joka oli kyllä todella asiantunteva ja miellyttävä.

Veiksel-joki joka virtaa Puolan (ja Krakovan) halki. Siinä ui paljon joutsenia.
Wavelin kukkulan tärkeimmät nähtävyydet ovat kuninkaanlinna, 
joka on yksi Euroopan suurimpia linnoja. Sen pronssinen pienoismalli:

 Linnan aukiolta:

Linnassa meidän oli mahdollista tutustua sekä edustustiloihin että kuninkaallisten yksityisiin asuintiloihin. Kuvia ei sisältä kuitenkaan saanut ottaa. Mielestäni kudotut seinävaattteet olivat vain niin uskomattomia (niitä isoimpia oli kutonut 12 ihmistä 8-10 vuotta) että en malttanut olla ottamatta. Parista pienestä vain .). 
Heti tuli varttija väliin...ups.  
 Ne salaiset kuvat...nuo puput olivat vain niin suloisia ja niitä oli lähes jokaisessa seinävaatteessa. Muitakin ihania eläimiä. 
Netistä löysin kuvia linnan sisältä ja mm. noista seinävaatteista. Niitä oli tilattu/tehty noin 300, ja vielä oli 136 tallella. (Ei varmaan kuitenkaan myyntiin asti vaikka kuinka pupuista tykkäis).
Oikeasti noita seinävaatteita säilytetään Puolan suurimpana kansallisaarteena.
Tämä huone oli suoraan kuin satukirjasta...voi kuvitella kuninkaan istuvan tuoliin ja kuuntelevan kansalaisten huolia. Ympärillä hoviväkeä, narreja ja juonittelijoita. Ehkä jokin hyvä haltijakin...



Wavelin kukkulalla näimme myös Puolan kuuluisimman taulun.
Leonardo da Vincin maalauksen
Nainen ja kärppä:

Linnan alueeseen kuuluu myös kauniit katedraalit ja kryptat:
Niidenkään sisällä ei saanut ottaa kuvia. Oppaalta saimme kuulla kuinka linna sekä kirkontornit ym. rakennelmat ovat saaneet vaikutteita eri aikakausista ja ulkomailta, mm. Italiasta. 


 Yhteen kellotorniin saimme kavuta ja siellä oli mm. todella suuri kello.


 Ja hienot näkymät kaupunkiin:


Paavi Pyhä Paavali Johannes II
Sitten me käveltiin vielä oppaan kanssa takaisin Vanhaan kaupunkiin ja saimme kuulla lisää Puolan usein raskaastakin historiasta. Monta sataa vuotta tuo maa on ollut toisten maiden alaisena. Ihan kuin Suomikin. 
Ihastelimme matkalla kauniita rakennuksia:





Kävimme vielä tutustumassa Krakovan vanhimpaan/kuuluisimpaan yliopistoon.
Se on muuten yksi niin Euroopan ja koko maailmankin vanhimmista  yliopistoista.
Muutenkin Krakova on elävä opiskelukaupnki, siellä on noin 250000 opiskelijaa.
Norjasta on suosittua mennä Puolaan/ Krakovaan opisekelemaan mm. lääketiedettä.
Kuvassa Collegium Maiusin sisäpihaa. 1300-luvulla rakennettu CM on yliopiston vanhin rakennus.
Tätä kuvaa en ole itse ottanut vaan lainannut netistä. Tuo mustan kaivon? kohdalla oli iso siniseksi valaistu ja koristeltu joulukuusi mutten enää jaksanut ottaa edes siitä yhtään kuvaa :). Enkä kamalasti kuunnella mielenkiintoista selostustakaan, sivukorvalla kuulin kuuluisuuksista jotka yliopistossa ovat opiskelleet. Mm. Kopernikus, joka tunnetaan parhaiten esittämästään heliosentrisestä eli aurinkokeskisestä maailmankuvasta, jossa Maa kiertää Aurinkoa eikä päinvastoin. 

Tämän jälkeen tutustuimme vielä Marian kirkkoon torin laidalla,
josta otin ulkokuvia jo ensimmäisenä iltana.

Kirkon erikoisuutena on kaksi jyhkeää tornia, jotka ovat korkeudeltaan ja malliltaan erilaiset. Tarinan mukaan tornit suunnittelivat veljekset, joista lopulta toinen surmasi hienomman tornin rakentaneen veljensä. 

Kirkossa on upea 1400-luvulla Veit Stossin tekemä alttariveistos. Sisällä ei saanut ottaa kuvia joten seuraavat kuvat ovat netistä. 
Alttaritaulussa on kuvattu Uuden testamentin tärkeimmät tapahtumat.



Kun olimme valmiita söimme ne aiemmin mainitsemani gulonkat torin laidalta js menimme yhteen Krakovan vanhimmista (ellei vanhimpaan?) kahviloista  jälkiruoalle:


Kahvila oli aivan fantastinen. Kuin olisi todella astunut vanhaan aikaan.
Hyvä vanhanajan Cafe Latte.
Ja tunnelma melkein satumainen.

Aikalailla meitä väsyttikin, mutta päivä ei ollut vielä ollenkaan ohi. Nyt halusi puolalainen "isäntämme" jatkaa meille kaupungin näyttämistä.
Loppujen lopuksi olimme majapaikasamme vasta vähän ennen puoltayötä. Minulla on sellainen Polar Loopin aktiivisuusranneke ja se näytti: 24210 askelta:
minun henk.kohtainen ennätys!





Väsyneistä jaloista huolimatta kierros oli mielenkiintoinen ja rouva tyytyväinen.
Voin luvata että kahvi ja kakku maistui .