Mietteitä vuodelta 2015

Innostuin kirjoittamaan tällaisen vuosikatsauksen johon törmäsin netissä.  Vastasin melkein kaikkiin kysymyksiin vaikka osa oli vähän hölmöjäkin...

1) Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Leikkautin silmäni. Sitä en ole tehnyt aikaisemmin ja toivon mukaan silmät toimii hyvin yhden leikkauksen jälkeen. Minulle siis vaihdettiin linssit. Se on ollut aivan uskomaton helpotus: en koskaan oikein oppinut käyttämään silmälaseja enkä löytänyt mallia joka ei olisi painanut. Minulla on vieläkin pienet merkit nenänvarressa lasien jäljliltä.
Töissä opin tekemään dialyysin kaikilla laitteilla sekä manuaalisesti.  

2) Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En muista mitä lupauksia olen tehnyt, mutta jos oli jotain terveelliseen syömiseen liittyvää niin en ole pitänyt. 

Muistan kyllä tein muutaman isomman tavoitteen ja niihin olen/ olemme päässeet. 
Eli möimme valkoisen talon ja muutimme sieltä. Kirjoitin gradun valmiiksi. Ostimme uuden auton. 

3) Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Ja olisi jäänyt sinne? En usko. Oikeastaan aika hätkähdyttävää että näinkö tosiaan on? Työni on jatkuvaa uusien ihmisien kohtaamista, ja osa heistä luonnollisesti tekee suuremman vaikutuksen elämääni, se on selvä. Mutta pääasiassa vanhoilla mennään: perheellä, vanhoilla ystävillä ja tutuilla. 

Täytyy kuitenkin mainita että olen saanut pari uutta työkaveria joista tykkään erityisen paljon ja siitä olen toki iloinen. Ja oikeastaan nuo uudet asukkaat jotka muuttivat Tornitaloon ovat tulleet pysyviksi "vaikuttajiksi"...

4) Menetitkö ketään läheistäsi?

Menetin. Kipeä, kipeä luopumisien vuosi.
Meillä on niin ikävä. 
Siitä olen onnellinen ettei näiden rakkaiden tarvinnut olla yksin. Aina oli joku meistä kotona.

Maailman kaunein koira 

5) Missä maissa vierailit? 

Mun piti oikein tarkistaa että ollaanko me vierailtu missään "ulkomailla" viime vuonna; ja ei olla Pohjolan ulkopuolella. Ei olla yksinkertaisesti keretty tai jaksettu.
Olen töissä Oslossa, viikonloput ja vapaa-ajat muutenkin Ruotsissa joten en laske näitä maita kuin asuinpaikakseni. Suomessa kävin kolme kertaa ja nuo Suomen reissuthan vie suuren osan loma-ajasta ym.

Joulun välipäivinä kävimme kyllä Krakovassa;  sehän kyllä tuli vielä viime vuoden puolelle. Lisää kuvia reissusta tulossa...

Krakovan torin laidalta.

6) Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

No tietenkin sellaista ihmekroppaa joka sallis kaiken syönnin ja ainoastaan liikalaihuuden ja  ylikunnon kanssa pitäis taistella. Enpä oikein tiedä saanko sitä minään vuonna...

7) Mitkä päivämäärät kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta vuodesta?

Keskiviikko 21.1. ja lauantai 3.10. jolloin jouduimme luopumaan rakkaistamme.
Perjantai 24.4. jolloin luovutimme Valkoisen talon avaimet ja kirjoitimme viimeiset kauppakirjat. Yksi vaihe elämästämme ohi.
Tiistai 15.9. jolloin lähetin gradun sensuuriin.
Tiistai 29.9... yksi kiva perhejuttu.
30.12. Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 60 vuotta. Heillä on niin ihastuttava suhde että aina siellä käytyämme huokaamme toisillemme: toivottavasti meilläkin on tuollaista sitten kun olemme tuossa iässä. Esikuvia siis.

8) Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Henkilökohtaisesti tuo gradu. Se oli painanut mua niin paljon että oli upeaa saada se pois kuvioista: 

9) Mikä oli suurin pettymyksesi?
Että en ole treenannut yhtään, se on henkilökohtainen pettymykseni. 

Sydän tarvitsee treeniä...

10) Sairastitko tai loukkaannuitko?
Kyllä jonkin verran taistelin korkean verenpaineen kanssa. Muuten sairastin pitkästä aikaa flunssan syksyllä, mutta se meni tosin ohi aika nopeasti. 

11) Mikä oli paras ostoksesi?
Lillemor. Surusta huolimatta emme haluaisi antaa kokemusta pois.

Loppuvuodesta ostimme myös uuden auton, plug-in-hybridin. Meidän oli myös uusien tullisääntöjen vuoksi ihan pakko ostaa norjalaisrekisteröity privaattiauto. Autoon olen todella tyytyväinen - kaupunkiajot kulkee pelkällä sähköllä mutta myös pitkiä matkoja voi ajaa huoletta hybridin vuoksi. Silloinkin se kuluttaa vähemmän bensaa, joten ajokustannukset ovat kohtuullisemmat ja samalla auto on ympäristöystävällinen.  Me ajamme todella paljon ja silloin se vaikuttaa. 

12) Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
ISIS-järjestön toiminta pöyristyttää kerta toisensa jälkeen.

13) Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
EI tarvitse paljon miettiä: taloon ja asuntoon. Remonttiin, lainoihin ym.

14) Mistä ihan todella, todella innostuit?
Ei minään uutena asiana mutta syksyllä minulla oli taas ihan neulomismania ja olin todella tuotteliaskin. 
Syksyllä valmistui Tornitalon kylpyhuone. Siellä on XL-kokoinen kylpyamme (tilasimme sen mittojen mukaan) ja mahdumme siihen yhdessä kylpymään: 

Siitä olen innostunut tosi paljon: juttelemme ja rentoudumme. Jälkeenpäin olo on kuin olisi käynyt saunassa, läpi asti puhdas, lämmin ja raukea.

15) Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta vuodesta?
Se on varmasti joku noista Vain elämää ohjelman kappaleista. Me tykätään niin katsoa sitä ohjelmaa, se edustaa meille Suomea parhaimmillaan. Ja tämä sesonki oli ihan huippu. Jälleen kerran. Anssi Kela oli ehkä minun suosikkini ja tämä kappale "Avara luonto" muistuttaa kyllä syksystä 2015 kun mieheni kanssa sohvalle käpertyinä matkasimme perjantaisin hetkeksi Suomeen.

16) Viime vuoteen verrattuna, oletko...

    A) onnellisempi vai onnettomampi:
     Oh-hoh mikä kysymys...Jokainen vuosi kun sisältää sekä  onnen että surun päiviä.
     Niin tämäkin vuosi. 

     B) laihempi vai lihavampi: 
     Varmaan suunnilleen samoissa, pikkupullee :).
     C) rikkaampi vai köyhempi: 
     Rahoille on aina selvä osoite niin kauan kuin Tornitaloa remontoidaan.
     Uusia kokemuksia rikkaampi olen tänäkin vuonna edelliseen verrattuna.

17) Mitä olisit toivonut tehneesi enemmän?
Treenannut, pitänyt kunnostani huolta. Huomaan että se ei todellakaan ole hyvä 

18) Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Ehkä töitä. Niitä olen tehnyt 140% eli yhtään enempää ei työsuojelulainkaan puitteissa olis saanut tehdä. Opiskelun ja muuttojen ohessa. Joten liian piippuun olen välillä itseni vetänyt. Toisaalta olen iloinen että olen jaksanut.

19) Miten vietit juhannusta? Entä juhannusta?

Juhannuksena olin kai? töissä Oslossa, siellä se on ihan tavallinen päivä. En ole mikään "juhannusjuhlija"...se saa yleensä tulla ja mennä aika lailla suunnittelematta...

Juhannus 2014

Joulu on minulle tärkeä aika, johon liittyy tärkeänä osana adventtiaika 

joululauluineen ja kynttilöineen; ihana kuukausi. 

Varsinaista joulua vietimme kahdestaan mieheni kanssa Ruotsissa.

Joulualuspäivät järjestimme tiloja...ja remontoimme Tornitaloa.

Aatonaattona meille tuli valtavasti lattia- ja seinälaattoja ja kun olimme kantaneet ne sisälle jäsenissä tuntui. Nukahdimme tosi aikaisin :). Jouluaattoaamuna kuitenkin rauhoituimme ihan vain olemaan...kyllä ne työt jaksaa odottaa. 
Mutta väsyneitä olimme...varmaan kaikki touhuaminen kostaantui kun antoi luvan vain olla. Nukuimme paljon ja olimme pyjamat päällä koko päivän. Nautimme hetken stressittömyydestä.
Kaiken kaikkiaan jälleen kerran ihana joulu. 

Tällaisen kuvan lähetin sukulaisille aattoaamuna:

Joulupäivänä lähdimme jo ajamaan Osloon koska lento Krakovaan oli jo kello 9 Tapaninpäivänä.
Vietämme joulua vielä toisen kerran sunnuntaina 3.1. kun T:llakin oli mahdollisuus tulla käymään. Vasta silloin avaamme lahjat... 

20) Rakastuitko vuoden aikana?
Minä rakastan perhettäni ♥ yli kaiken ja monesti huomaan ajattelevani kuinka onnekas olen kun saan  jakaa elämäni heidän kanssaan. Rakastuin uuteen koiraan vuoden aikana.
Töissä usein tunnen valtavaa rakkautta pieniä potilaitani kohtaan, ihan niin että sydämestä sattuu. Sanon silloin rakastuneeni...

21) Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
En katso juurikaan tv:tä  enkä voi sanoa että tällä hetkellä olis mitään lempiohjelmaa. Silti tästä tulee pisin vastaus :).
Katson  sarjoja Netflixistä tms. koska se ei sido mihinkään ja episodin voi katsoa milloin se itselle sopii. Tänä vuonna olen mm. katsonut: Game of Thrones, Greys Anatomy (en kokonaan), 

Greys Anatomy

Scandal ja Big Love. 

Scandal/ Olivia Pope

Big Love

Näistä olen siis tykännyt. Game of Thrones me katsottiin mieheni kanssa  ja sarjamaratooni yhdessä on meidän mielestä ihan huippua. Me sanotaan silloin toisillemme että vielä yks episodi...ja keitetään teetä, keskustellaan henkilöistä ja jännitetään tapahtumia. 

Game of Thrones 

Game of Thronessa on paljon sellaistakin mikä ärsytti meitä, vähempikin olis riittänyt. Juoni kuitenkin kiehtoi ja odotetaan uutta sesonkia.
Katsottiin kesällä yhdessä Mr Selfridge- sarja Netflixiltä: aivan suurenmoinen! Samantapainen tavaratalosarja on The Paradise, jota me myös ollaan katsottu yhdessä. Suosittelen. 

The Paradise

Lisäksi me lähes rakastetaan Downtown Abbey-sarjaa: se on muuten mieheni mielestä kaikkien aikojen paras sarja. Siitä katsottiin tämän syksyn aikana viimeinen sesonki. Nyyh...

Downton Abbey

Yksi aika huvittava vaihe meillä oli tänä kesänä (usein viileää ja sateista) dokumenttien katseleminen. Mehän oltiin Oslossa töissä: ei keretty kolmeen kuukauteen edes Ruotsiin käymään ja illalla ennen nukkumaanmenoa katsottiin usein joku dokumentti. Oltiinkin hetki niin viisaita että... Meidän yövieraatkin joutu katselemaan kaikenlaisia dokumentteja koska meillä on Oslossa niin pieni asunto että pakoonkaan ei pääse. Ollaan jälkeenpäin kuultu melkein kuin pilailua tuosta vaiheesta...:D.

22) Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Voin kai sanoa vihaavani ISIStä järjestönä ja kaikkea sitä pahuutta mitä se edustaa ja harjoittaa erityisesti lapsia kohtaan. Muistaakseni en tiennyt koko järjestöstä viime vuonna...?

23) Mikä oli paras lukemasi kirja?
Jag heter inte Miriam . Sain sen lahjaksi hyvältä ystävältäni valmistuttuani maisteriksi. 

Kerron kirjasta myöhemmin lisää...

24) Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Oikeastaan vois sanoa että tuon Vain Elämää- ohjelman kautta löysin mm. Anssi Kelan, olin kuullut nimen mutten koskaan kuunnellut hänen musiikkiaan. Samaa voi sanoa ohjelman muistakin artisteista, niin kiva tutustua niiden musiikkiin ja persoonallisuuksiin. Nyt olen kuunnellut Vain elämää levyä Spotifyn kautta ja sitä kai voi sanoa musiikilliseksi löydöksi kun koskaan ennen en ollut mitään kappaleita näiltä artisteilta. (Enkä edes kuullut Sannista, Ville-Gallesta tai Maija Vilkkumaasta). 

25) Mitä halusit ja sait?
Sain kliinisen hoitotieteen maisterin paperit. Siitä olen todella iloinen ja helpottunut. Se oli mielestäni kova homma...yli 100 sivua norjankielistä hoitotiedetekstiä työn ohessa. Haastatteluthan olin tehnyt jo edellisvuonna...

26) Mikä oli vuoden paras elokuva?

Voi että me ollaan käyty vähän elokuvissa tänä vuonna. Ja muutenkin seurattu todella huonosti mitä uusia leffoja on tullut. Ei ole oikeasti mitään tietoa... James Bond käytiin toki katsomassa ja Mission Impossible. Näistä meidän perheessä jälkimmäinen voitti. 

27) Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Minä täytin 48 vuotta, olin yövuorossa ja leivoin kai pullaa työkavereille että saavat juhlia mua. Joo niin tein... Ja he lauloivat mulle sitten aamulla. Menin yöksi taas töihin niin ei kai siinä sitten hirveesti mitään juhlittu. Mieheni tuli illalla kotiin jättisushiannoksen ja kukkien kanssa...meillä juhlitaan usein asioita sushilla. 

28) Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?
Jos Lillemor olisi ollut terve ja olisi saanut jäädä tänne meidän rakastettavaksi ja antamaan meille niin paljon iloa ja rakkautta. 
Kun vein Lillemorin lauantaiaamuna 3.10. (alla oleva kuva on otettu perjantai-iltana 2.lokakuuta) eläinlääkäriin luulin että olisimme jo iltapäivällä saaneet kotiin pirteämmän koiran...arvelin että se oli sairastunut tavallista pahempaan oksennustautiin joka ei kotikonsteilla parane. Emmekä uskaltaneet odottaa yhtään koska Lillemor oli niin pieni, noin 3 kg. 
Lillemorilla todettiin progressiivinen nefropatia = munuaisen kuorikerroksen rappeuma, josta emme tienneet eikä eläinlääkärimmekään ollut koskaan edes epäillyt. Vaikka olimme aikaisemmilla käynneillä (madotusten, rokotusten ja kerran vatsataudin takia) ihmetellen kertoneet eläinlääkärille että mielestämme Lillemor juo erikoisen paljon ja syö välillä tosi huonosti, ihan kuin se olisi pahoinvoiva. Eläinlääkäri pani sen pentukäytöksen piikkiin kun se muuten oli niin pirteä. 
Vointi romahti lopuksi yhtäkkiä ja vasta silloin tutkimuksissa todettiin että munuaisista ei toiminut kuin 15-20%. Se järkytys oli suunnaton kun kuulin tämän ja näin Lillemorin kunnon joka oli hoidoista huolimatta entisestään heikentynyt eikä mitään ollut tehtävissä. Kaikki neste mitä eläinlääkäriasemalla suonensisäisesti annettiin ajatui sisäelimiin...keuhkoihin, sydämeen jne. Lillemor ei kestänyt sitä.  Luulin että elän painajaista josta herään milloin tahansa...

Pidin tuota rusettipäistä karvaturria sylissäni kun jouduimme luopumaan hänestä. 

Kun luin netistä jälkeenpäin tästä sairaudesta siellä lukee näin (tulokset shih tzu -tutkimuksesta):

Koirat, jotka eivät eläneet vuotta vanhemmiksi voimakkaan munuaisten vajavaisuuden takia, sairastuivat yleensä erittäin nopeasti, joko voimakkaasti oksennellen ja/tai ripulilla. Yhteyttä munuaissairauteen ei osattu heti todeta pennuilla, jotka olivat vain muutamaa päivää aikaisemmin olleet täysin oireettomia. 

Kokemus on ollut niin traumaattinen että en tiedä uskallammeko enää koskaan ottaa omaa koiraa. Me rakastutaan niihin niin täysillä ja sydän hajoaa kun niistä pitää luopua. 

Lillemor ♥ 

29) Mikä piti sinut järjissäsi?

Usko elämään ja siihen että se kuitenkin aina kantaa. Että kaikki järjestyy jotenkin. Keskittyminen positiviisiin puoliin ja asioiden paneminen oikeisiin mittasuhteisiin niin ettei murehdi ihan liikaa. Hyvä suhde omaan perheeseen on valtava voimavara, se että tietää olevansa rakastettu omana itsenään ja että voimme myös surra yhdessä. 

30) Ketä julkkista himoitsit eniten?
No en kyllä ketään se on ihan varma. Hassu kysymys tai sitten olen vain niin tylsä :).

Mutta; Minä olen ikuinen Mr. Darcy- fani jonka monet tietääkin. Mieheni ja koko lähipiirini. Koskaan ei varmaan valkokankaalle enää astu Mr. Darcyn eikä sarjan Ylpeys ja ennakkoluulo voittajaa. Tykkään kyllä yhtä paljon Elisabeth Bennetistä eli Mr. Darcyn vastanäyttelijästä. 

Tom Cruisesta olen myös aina tykännyt. Coctailista lähtien:  

Ja toinen niin romanttinen kohtaaminen valkokankaalla:

31) Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?
En varmasti poikkea muista kertoessani että Pariisin terrori-iskut liikutti. Olin töissä silloin yöllä joten seurasimme tapahtumia työkavereiden ja joidenkin vanhempien kanssa ihankuin livenä siitä hetkestä kun ensimmäisistä laukaisista uutisoitiin...

Vastaavaa tapahtuu eri mittasuhteissa muuallakin mutta Pariisi tuli niin lähelle. Siellä on käynyt, se kaupunki kaikkea kaunista, elämää ja iloa. Tapahtumat ikäänkuin konkretisoi tosiasian että noin voi käydä missä vain, milloin vain. Ja että maailmassa on satoja ihmisiä jotka suunnittelevat tuollaisia juttuja...Noin voi käydä vaikka Oslossa joka kaiken lisäksi on Nato-maa. Kun menin esim. töihin huomasin pelkääväni. Ajattelin joskus että vaikka tuosta autosta voi joku nyt alkaa ampumaan tms.
Pakolaistilanne mietityttää ja huolestuttaa, terrorismi ja fanattinen islamilaisuus suorastaan pelottaa vaikkei se jokapäiväisessä elämässä vieläkään näy.

32) Ketä kaipasit?

Kaikkia karvaisia rakkaitani joka päivä. Jonain päivänä ohikulkevana ajatuksena, toisena päivänä itkun kera. Välillä kaipaan Suomea ja ihmisiä siellä; muutenkin ystäviä joiden kanssa ei kerennyt olla tänä vuonna.

33) Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
No täytyy sanoa että yllätyin että sain A:n (paras arvosana) mun gradusta...sitä en olisi odottanut. 

Mitkä asiat asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita. 

- Että pystyn juoksemaan 5 km hengästymättä.
- Lisään kasvisten ja vihannesten määrää ruokailussa. Juon enemmän vettä.
- Remontista ja ym. kiireestä huolimatta käymme silloin tällöin reissussa.
- Olen armollinen itselleni enkä tee liikaa töitä.
- Mun pitäis kai kirjoittaa se artikkeli...huh-huh.
- Kirjoitan kerran kuukaudessa kuukausikatsauksen tänne blogiin...niinkuin päiväkirjan ellen     useammin saa aikaiseksi. Kehittelen omat kysymykset siihen ja ensi vuoden "katsaukseen". 

TORNITALOTAVOITTEET 2016 (siellähän ei homma lopu ♥)
- Skafferi valmiiksi, muutenkin keittiö.
- makuuhuone, garderobe, konttori valmiiksi tammi-helmikuun aikana. 
- verhojen suunnittelu ja tilaus keväällä? 
- kaikki terassit kesäksi (4 uutta)
- saunan teko
- alakerran WC ennen kesää
- meidän uudet sisäraput syksyksi
- uudet ulko-ovet syksyllä ?
- kamiinat kaikkiin asuntoihin
Vielä jää seuraavillekin vuosille...mm. kino, kirjaston sisutuksen tilaaminen, aita (monta sataa metriä), car-portit (5) jne jne.

Lopuksi haluan toivottaa ...

Muuttoa ja muutoksia

Me ollaan sitten lähdetty Valkoisesta talosta. Jotenkin on haikea mieli tietenkin kun ovet viimeisen kerran pani lukkoon. Samalla se oli helpotus, eihän me kahta asuinpaikkaa samalla paikkakunnalla voida pitää. Elämä sisältää paljon luopumisia...
Tässä on yks kuva (kaikki kuvat on otetu puhelimella:)) huhtikuun alussa, kun paljon on jo tyhjennetty ja jos katsoo tarkkaan yläkerran ikkunaa niin näkee että siellä on uusi remontti käynnissä. Perhe, joka muutti taloon huhtikuun lopussa sai kaksostytöt helmikuussa ja tarvitsivat yhden makuuhuonen lisää. He saivat luvan alkaa remontin teon ennen varsinaista muuttoa.
Iloitsen siitä kun talo ja puutarha täyttyy lasten äänistä.

Paljon hyviä hetkiä tässä talossa vietimme. Kiitos niistä.
Nyt on seuraavan perheen aika tehdä muistonsa tässä talossa.

Me pakattiin ja kuskattiin sitten muuttokuorma poikineen!! HUH-HUH!! Mm. Tornitalolle,  jonka tuleva kirjasto on Täynnä tavaraa. (lisäksi A:n vuokraama tallitila).

Sattui myös niin sopivasti että meillä tyhjeni yksi asunto Tornitalossa juuri huhtikuun alkupuolella ja vasta kesäkuun alussa muuttaa seuraava perhe sinne. Olemme sitten ottaneet sinne sen verran tavaroita että elämme niillä nämä muutamat viikot kun olemme Ruotsissa.
Asunnossa tulee usein sellainen New Yorkin ullakkoasunto-fiilis, varsinkin makuuhuoneessa.
Se on aivan ihana...

 Meillä on puutarhakalusteet sisällä tässä väliaikaiskodissa...

Makkarista

Pieni konttorinurkkauskin meidän piti värkätä, kun kaikenlaista paperihommaa on molemmilla.
Ja, ei. En ole valmistunut maisteriksi kun en ole mitään kirjoittanutkaan. Kertakaikkiaan ei aika ole riittänyt...olen töissäkin tehnyt varmasti yli 100% koko kevään. Mutta nyt on Pakko- alkaa kaikki hermostumaan muhun, haha:). Pitäis kuulemma priorisoida erilailla? :D.

Meidän tulevaa asuntoa Tornitalossa nyt sitten vielä tehdään. Yksi kylpyhuone ammeella on viittä vaille valmis, keittiö kodinkoneineen on tilattu, ja kyllä se siitä.
Tornitalo on fantastinen asua - ei vähiten ympäristönsä vuoksi. Siellä on NIIN hiljaista, luonnonäänet vain kuuluu. Valtavasti linnunlaulua aamusta iltaan.
Asukkaatkin ovat todella mukavia jne.

                      Rappukäytävän ikkunasta otettu kuva ilta-auringosta vappuiltana...

Tornitalon toiselta puolelta...kuvan olis tietenkin voinut suoristaa mutta olkoon. 

 Tuo portti me ollaan teetetty, itseasiassa niitä on kolme. Toinen joka myös on iso ja sitten pieni joka saa johtaa metsään kävelypolulle. Ne eivät ole vielä paikallaan kun emme ole vielä kerenneet aidantekoon/tilaukseen asti. Emmekä ehdikään vähään aikaan.

Minusta on pikkuhiljaa tullut melkein viherpeukalo :).  Tai ainakin koko ajan haluaisin ostaa uusia kukkia ulos ja suunnittelen puutarhaa. Aika hyvin olen saanut kukat elämään vaikka pendlaankin, välillä muistutan työmiehiä että he kastelisivat niitä jos olen kauemmin pois. 

Elämän pieniä iloja onkin pelargonia joka kukkii talvehtimisen jälkeen:

Ikävä Winstonia on päivittäinen matkakumppani. Yhtäkkiä se vain tulee ja valtaa koko mielen. Olimme päättäneet että meille ei enää koskaan tule koiraa, kuka kestäisi enää yhtään menetystä? 

Sitten aloin/aloimme puhumaan että on niin tyhjää kun ei ole koiran tassun ääniä, nukun huonosti yövuorojen välissä kun ei ole tuhisevaa koiraystävää jne jne. Koti ei tuntunut samalta ilman koiraa.

Ja niinpä meille tulee kuin tuleekin uusi koira! Ei tule bulldogia koska niin pelkäämme sairauksia ja sitä huolta mitä se meille ja koiralle aiheuttaa...vaikka ne muuten ovat ihan erityisen lähellä meidän sydäntä.  Entisiä rakkaitammehan tämä uusi koira ei korvaakaan, mutta koemme kuin se olisi Taivaan tervehdys Impalalta ja Winstonilta meille. Ja ihan oma persoonansa.

Harkittuani (olen saanut aikalailla itse päättää rodun) ja tutkittuani päädyin Shih Apsoon, eli 

Shih Tzun ja Lhasa Apson ristetykseen. Pieneen temppelikoiraan, jotka rotuna ovat satoja vuosia vanhoja - munkkien koiria Tiibetistä. Nuo maininut rodut  ovat aikalailla samannäköisiä pieniä pitkäturkkisia koiria molemmat ja niiden ristetys on kovin suosittu Ruotsissa. 

Toivomme tervettä, pitkäikäistä koiraystävää...ja päädyimme siksi pieneen/ tavallaan sekarotuiseen, koska emme ole kiinnostuneita näyttelyistä ym. Mieheni veljellä oli pieni sekarotuinen joka eli 19 vuotiaaksi. (Eihän se sanottua tietenkään ole.)

Näin sitten ilmoituksessa tämän kuvan ja olin myyty:

Se on ihankuin Winstonin ja Impalan sekoitus pentuna. Aikuisena toki ihan erinäköinen ja kokoinen, mutta minä vain koin että tämä on meidän koira. 

Pikkuisen tyttökoiran nimeksi olemme jo antaneet Lillemor.

Hän on syntynyt 3.4. ja painoi syntyessään 200g.

27.4. hän painoi 700 g.

Saamme hakea hänet kotiin kesäkuun alussa.

Lisäkuvia Lillemorista, kasvattaja sanoi että sitä on vaikea kuvata koska se on niin villi...

Olemme nyt onnellisia asiasta vaikka samalla myös haikeita, vaikea selittää. 

Lillemor tulee olemaan niin pikkuinen että minun on yksinkin helppo ottaa se junaan mukaan jne. 

Siitä ei myöskään lähde karvaa, vaan turkki vaatii säännöllistä harjausta ja hoitoa. 

Pidän sen lyhyehkönä, vaikka A sanoi että kasvatetaan se nyt ainakin kerran ihan pitkäksi niinkuin näyttelykoirilla. Saa nähdä :).

Tornitalossa asuu kaksi huippusuloista tyttöä, noin 10-vuotiasta jotka rakastavat koiria ja rakastivat Winstonia ihan yli kaiken. Luulen että hekin tulevat iloiseksi kun saavat tutustua Lillemoriin. 

Ja Lillemor kun se saa leikkiä lasten kanssa, 

kasvattajalla on nimittäin lapsia ja Lillemor tykkää heistä tosi paljon.  

Että tämmöistä tänne. Aika kuluu NIIN nopeasti että me emme ihan oikeasti pysy perässä! Haluaisin pysäyttää ajan juuri nyt. Kevät on minun lempivuodenaikani...se on niin ihana. 

Kaikki kukkii taas,  ja illoissa on ihan oma taikansa. Eikö kaikki tunne sen?

Tulee jotenkin nuoruuskin mieleen. 

Oman elämän kevät. 

Näin keväisin terveisin, 

Milli

Vintagehylly

Huomenta taas! Olen ollut hereillä jo viidestä lähtien ja faktiskt ollut ahkera kouluhommien kanssa. Tein eilen kaikki mitä "To Do listassa"-oli, kirjoitin kauemminkin kuin 6h! 

Kaikenalaisia pausseja pidin kyllä paljon käden vuoksi. 

Ja mietin jotain muita päivän juttuja...tänäaamuna tuli mieleen tuo hyllyn hakeminen.

Nimittäin,  yhtenä päivänä viime viikolla eksyin erääseen sisustusliikkeeseen 

ja huomasin että yksi vintagehylly oli myynnissä. 

Sellainen aito vanha, täynnä elämisen jälkiä oleva hyllykkö, jota liike käytti myyntihyllynä.

Se on täyttä puuta, aika iso ja painava.

Minä ostin sitten sen ...siinä oli sitä jotain minun silmääni. Kuvittelin jo sopivat astiat lasien taakse,

isot pastalautaset tasolle, kenties keittokirjoja hyllyille (meillä ei ole niille tarpeeksi tilaa) etc. 

Se tulisi melko varmasti valkoiseen taloon ruokasaliin- vaikka ei se kyllä sali ole:). 

Joku sentapainen kuitenkin missä syödään kun on vieraita/ enemmän porukkaa. 

Mieheni soitti sitten pyynnöstä liikkeeseen ja sopi että hän hakee sen perjantaina (tänään),

 menomatkalla Ruotsiin. Ja on alusta asti sanonut että hän kantaa kaapin yksin! 

Hän on vahva kuin härkä mutta arvelen ettei sitä voi yksin kantaa, kaiken lisäksi aika ahtaan kaupan läpi. Kävin muutama päivä sitten ottamassa todistusaineistoa hänelle:). Kaupan superkiva myyjä meni viereen seisomaan että mieheni oikein ymmärtäis että hylly on painava - poistin hänestä puolet...toivon ettei myyjä ole enää tunnistettavissa.

He olivat kaupassa jo tyhjentäneet hyllyn meitä varten. Minussa tuollainen vanha, kulahtanut hyllykkö saa mielikuvituksen juoksemaan...sille voit tehdä paljon tai olla tekemättä...
Sen saa aika näyttää miten se kotiutuu uuteen ympäristöönsä. 

 Yhden muutoksen tiedän jo nyt. Alhaalle tulee lukonreikien tilalle uudet kauniit vetimet.
Ja jos lasit sattuisivat menemään kuljetuksessa rikki teettäisin joko kuviolasit tai lyijylasit...

Kauniita vetimiä on niin tavattoman paljon. Tuossakin kaupassa oli kokonainen lipasto täynnä erilaisia.

Toivottavasti kaikki menee hyvin...nyt jokatapauksessa herätän Ruotsiin lähtijän. 

Aamukahville, yhdessä minun kanssani.

Voisko hän mitään hienompaa päivänalkua edes toivoa?

Kysyn vaan:).

Hyvää perjantaipäivää meille kaikille, viikonloppu on taas täällä!

Milli

Home, sweet home

Kotihan on siellä missä sydän on. Se on ihan totta.
Jos taas ajatellaan "kuoria, rakennuksia" jossa sydämet fyysisesti sykkii, niin minulle kovin rakas paikka on Valkoinen talo, joka on nyt ollut vuokrattuna reilun vuoden. Sinä aikana olemme asuneet pääasiassa Oslon asunnossa. (Kesän olin Tornitalossa vaikkei se olekaan valmis).

Helmikuun alussa otamme takaisin valkoisen taloon, tarvitsemme ja pidämme sen vapaa-ajan kotinamme ainakin niin kauan kunnes Tornitalo on valmis...

Iloitsen ihan valtavasti ja mieli kumpuaa ideoita ja haaveita.

Sydämeni valtaa erityinen levollisuus,  kun avaan nuo talon pariovet ja astun talon sisään

Ensi kesänäkään en haluaisi varmaan olla missään muualla kuin pikkukaupungissamme...niin ajattelin viimekin kesänä asuessani keskeneräisessä Tornitalossa. 

Siellä on kaikki mitä kesältä kaipaan, säästä riippumatta.

Jotain pieniä muutoksiakin aiomme talossa tehdä, 

isot saavat odottaa kunnes tiedämme mitä talolle lopullisesti teemme. 

Thuijat ovat muuten aikoja sitten kasvaneet korkeammaksi kuin tuo puuaita, viime kesänä tasoitettiin ensimmäisen kerran latvat. Korkeutta pensaille jätettiin 190 cm. Ja thuija-aita on niin tiheä että pihalle eikä terassille näe enää mitään:).

Ps. Niille jotka eivät tiedä niin valkoinen talo nimitys on pikkukaupunkimme asukkaiden antama. 

Itse kutsuimme taloa ensin kadunnimellä, 

mutta kun muut puhuivat valkoisesta talosta se tarttui meillekin, ja tuntuu nyt ihan omalle. 

Näissä tunnelmissa yritän taas saada unen...

Milli