lauantai 2. tammikuuta 2016

Auschwitz-Birkenau hiljentää

Noin 60 km päässä Krakovasta on Auschwitz-Birkenau keskitysleiri, tai oikeastaan leirien verkosto. Se oli toiminnassa 1940-1945 ja on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Mieheni on käynyt siellä kerran aikaisemmin, minä en koskaan. Tuntui luonnolliselta ja tärkeältä sisältää siellä käyminen päiviemme ohjelmaan. On tärkeä muistaa:

Ajelimme sinne sunnuntaina 27.12. autolla jonka saimme lainata puolalaiselta ystävältämme jonka luona asustimme. Hänen avovaimonsa on toiminut kaksi vuotta oppaana leireillä joten häneltä saimme jonkin verran ohjeita.
Ja se olikin hyvä koska meillä ei ollut mahdollisuutta paikan päällä saada opasta, ehkä olisimme saaneet jotkut kuulokkeet jos aikaa olisi ollut enemmän. Mutta kun saavuimme sinne, sisäänpääsyportti oli auki enää muutaman minuutin, leiri meni aikaisemmin kiinni kuin nettisivuilla luki. Alueella sai kuitenkin olla muutaman tunnin.
Sekin auttoi että mieheni oli käynyt siellä aikaisemmin seurakuntanuorien ryhmän kanssa, oli silloin heidän tulkkinaan.

Aushwitzin leirin portti teksteineen: Työ tekee vapaaksi. 

Leiri perustettiin alun perin puolalaisia poliittisia vankeja varten. Hiljalleen leireille alettiin kuitenkin kuljettaa myös muita ihmisiä sotavankeja Neuvostoliitosta, romaneja, juutalaisia ja niin edelleen. Leiriverkosto kasvoi ja lopulta se kehittyi valtavaksi järjestelmäksi, jossa työskenneltiin, sairastettiin, näännyttiin, kärsittiin, käytettiin ihmisiä koe- eläiminä ja murhattiin arviolta 1,1-1,4 ihmistä teloittamalla, myrkkyruiskeilla ja kaasuttamalla. Auschwitzista muodostui todellinen kuolemantehdas.
Alueella oli hyvin hiljaista, ja sanoimme usein toisillemme että paikka jo hiljentää. Mekin melkein kuiskasimme vaikka olimme melkein kahdestaan.
Kunnioituksesta leirin uhreja kohtaan.
 Näissä rakennuksissa on erilaisia museoita jotka kertovat leirin historiasta. Rakennuksilla oli ollut oma tarkoituksensa: lääketieteellisiä kokeita, kuolemantalo, eräässä oli kokeellinen kaasukammio.

Koska vierailijoita oli niin vähän saimme luvan kuvata kohtuullisesti myös talojen sisällä. 
Tavallisesti sitä ei saa tehdä.  

Saimme lukea paljon historiasta. Tie Auschwitziin kulki vihan propagandasta erotteluun, ihmisten syrjintään ja rotuerotteluun. Tätä seurasi kokoaminen ja keskittäminen, karkotus ja lopulta fyysinen tuhoaminen erityisesti tätä varten rakennetuissa laitoksissa. Se on ihan käsittämätöntä.
Tästä taulusta näkee mistä paikoista juutalaisia ja muita leirin uhreja kuljetettiin leireille. 
Minun oli pakko lukea lisää Norjasta...Oslohan on kartassa mukana:


Lokakuun lopulla 1942 Trondheimissa, Bergenissä ja Oslossa pidätettiin satoja yli 16-vuotiaita juutalaisia miehiä. Heidät lähetettiin leireille ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Lokakuun 26. päivän vastaisena yönä pidätettiin myös juutalaisia naisia ja lapsia. Tuhatkunta henkeä onnistui välttämään pidätykset ja pakenemaan Ruotsiin. 



 Tässä näkyy kartta alueelta: 
  • KL Auschwitz I – pääleiri, jonka rakentaminen alkoi toukokuussa 1940 lähelle Oświęcimin keskustaa. Nykyään alue on museona.
  • KL Auschwitz II – Auschwitz-Birkenau, varsinainen tuhoamisleiri, jonka rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 1941.
  • KL Auschwitz III – Monowitz, työleiri Oświęcimin lähellä Monowicen kylässä.
 Veren ja kyynelten paikka

Halina Birenbaum säilyi hengissä juutalaisten joukkotuhosta. 
Hän kuvaa silminnäkijänä lastauspaikkaa.
»He veivät meidät lastauspaikalle. Satoja kertoja kirotulle lastauspaikalle, joka oli veren ja kyynelten kyllästämä. Ilmassa kaikuivat junien vihellykset, junien, jotka kuljetivat pois satojatuhansia juutalaisia heidän elämänsä pääteasemalle. 


 Voi noita lapsia...en löydä sanoja.

Todisteita kansanmurhasta:










Kuvia vangeista:


 Lapsia koe-eläiminä
Leirille jäi muiden muassa kaksikymmentä juutalaislasta, joiden ikä vaihteli viidestä kahteentoista vuoteen, kymmenen tyttöä ja kymmenen poikaa, joista kaksi oli sisaruspareja. He eivät kuuluneet pelastusoperaation piiriin. He olivat olleet useita kuukausia koekaniineina lääketieteellisissä »kokeissa«, joita Neuengammessa suoritti SS-lääkäri Kurt Heissmeyer. Hän oli leikannut pois lasten imusolmukkeet ja antanut heille tuberkuloosibakteereita sisältäviä ihonalaisruiskeita. Useille heistä bakteereita oli istutettu suoraan keuhkoihin sondin avulla. Kuulustelussa 1964 Heissmeyer selitti, että »hän ei periaatteessa nähnyt mitään eroa juutalaisten ja koe-eläinten välillä.«
Romaanilapsia lääketieteellisten kokeiden uhreina

PESUTILOJA:


Tämä maalaus jäi ihmetyttämään.
Ihan kuin olisi kyseessä tavallinen kylpyhuone,

normaalissa kodissa.




 Krematorio:
 Kaasukammio:
Rakennuksessa oli kolme uunia, joissa pystyttiin polttamaan 2–3 ruumista kerrallaan, päivässä yhteensä noin 350 ruumista. 


Sähköpiikkilanka-aita oli paikoillaan:





Teloitusseinä:

 Seinästä on tullut kukilla koristeltu tärkeä muistopaikka, koska paavi Benedictus XVI rukoili sen edessä vieraillessaan Auschwitzissa vuonna 2006.
Israelin viiri





Hirttopaikka:

Kertokaa se lapsillenne...


Auschwitz I:sta ajelimme hiljaa ja hiljakseen Aushwitz II:seen eli Birkenaun kuolemanleirille. Kun Aushwitz I toimii ikäänkuin hallintokeskuksena ja työleirinä oli Birkenau rakennettu ihan systemaattista joukkomurhaa varten.

Päärakennus ja kuolemanportti:







Juutalainen mies kansansa historian askelissa.


 Alueen suuruus (175 hehtaaria) aiheuttaa palan kurkkuun. Radan toisessa päässä on kaasukammioiden ja suurien polttouunien rauniot. 

 Alunperin näitä asuinparakkeja oli noin 300, nyt niitä on 15 jäljellä:

Tyypillinen asuinparakki. Parakit, joista osa oli alkujaan tarkoitettu hevosille, olivat aivan täyteen ahdettuja, likaisia ja huonosti lämmitettyjä. 





Albert Einstein sanoi:

Ei pidä unohtaa näiden kuolemanleirien historiaa. 
Antisemitismi on tänäpäivänäkin todella voimakasta.

Suositeltavaa luettavaa jota käytin osittain myös lähteenä:
Niin kaunis aurinkolasku Birkenaussa. Jumalan suuruus ikäänkuin laskeutui paikan päälle. 
Hän on suurempi kuin ihmisen pahuus.
Siihen luottaen voimme toimia Hänen kunniakseen,
olla ihmisenä ihmiselle.
Puolustaa heikompaa ja sorrettua.
Armosta.

2 kommenttia:

  1. Järkyttävää.
    Se, mitä tapahtui ja se, että maailmassa on ihmisiä, jotka väittävät, että se ei koskaan tapahtunut.

    Olet ottanut puhuttelevia kuvia ja kirjoittanut hyvin.
    Ehkä itsekin joskus pääsen käymään tuolla. Jos pystyn. Yksin ei varmaan ole hyvä mennä...

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin törmäsin nettikirjoituksiin aiheesta lukiessani jotka "todistelivat" ettei kuolemanleirejä koskaan ole ollutkaan. Että A-B oli itse asiassa aika mukava työleiri, ikäänkuin kolleektiivi. Näin sanotaan vaikka hengissä säilyneitä on, jotka ovat kirjoittaneet ja kertoneet tarinansa, nuo valokuvat (ne on joku SS-upseeri salaa ottanut), SS-upseerien ja lääkäreiden kuulustelulausunnot: eivät hekään kieltäneet. Jne. Mutta me tiedämme ja emme unohda.
      Meihin sattui erityisesti se kun leirillä käytyämme keskustelimme ihan normaalien puolalaisten kanssa leiristä ja juutalaisten vainosta vuosituhansien ajan. Silloin eräs heistä sanoi että se on kyllä ihan ymmärrettävää, koska juutalaiset nyt ovat mitä ovat. Meidän täytyi lopettaa keskustelu hyvin nopeasti sanottuamme vain oma mielipiteemme. Olemme jälkeenpäin keskenämme keskustelleet siitä kuinka vahvaa antisemitismi on; se ei ole vain uusnatsien tai äärioikeistolaisten aate. Sitä on jokapaikassa.

      Leireillä käynti kannattaa, se on unohtumaton ja vaikka on nähnyt kuvia paikka ikäänkuin tekee omaa työtä sydämessä. Joka jatkuu jälkeenpäinkin. Minä en osaa sanoa kannattaako sinne mennä yksin: me ihmiset olemme niin erilaisia. Jollekin voi olla tärkeääkin kokea tällainen paikka ihan omassa rauhassa, omalla tavallaan. Ihan yksinhän emme kuitenkaan koskaan ole. Mutta on aika ihana kun voi jälkeenpäin keskustella näkemästään ja kokemastaan jonkun kanssa. Minä olen keskustellut paljon A:n kanssa ja nyt täällä blogissa vielä jäsentelin ajatuksiani.

      Poista