Elokuvissa on taikaa

Käytiin eilen iltapäivällä elokuvissa koko pikkuperheen kokoonpanolla. Mehän asumme pienen kävelymatkan päässä Colosseum-elokuvateatterista jossa on maailman suurin THX-sali. Se on kokemus!

Kävimme katsomassa elokuvan Revenant (katsoin suomennuksen joka voisi olla rauhaton sielu/ kostaja. Tykkäämme Leonardo di Capriosta näyttelijänä ja hän on jälleen kerran ehdolla saamaan parhaan miesosan Oscarin. Toivomme että hän saisi sen, olisi ansainnut.

No; elokuva oli tositapahtumista inspiroitunut. Näin kertoo Finnkino siitä:

Tositapahtumien inspiroima The Revenant on mukaansatempaava ja tunteikas elokuvakokemus, joka kertoo yhden miehen eloonjäämiskamppailusta ja ihmismielen uskomattomasta voimasta.

Tutkimusmatkalla Amerikan kartoittamattomassa erämaassa legendaarinen matkaaja Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) joutuu karhun raatelemaksi ja hänen oma metsästystiiminsä jättää hänet kuoleman omaksi. Selviytyäkseen Glassin on kestettävä uskomattomia vastoinkäymisiä ja ystävänsä John Fitzgeraldin (Tom Hardy) petos. Sisun ja perheensä rakkauden voimalla Glassin täytyy kulkea läpi ankaran talven periksiantamatta elääkseen ja löytääkseen pelastuksen. The Revenantin on ohjannut ja käsikirjoittanut palkittu elokuvantekijä, Oscar-voittaja Alejandro González Iñárritu (Birdman, Babel)


Filmi herätti ajatuksia ja teki mieli tutkia kuinka paljon siinä tarinassa oli totta.

Kohtuullisen paljon, mutta paljon on kirjoittajan fantasiaakin käytetty. Se on tietenkin luvallista. Hugh Glassin elämästä voi lukea esim täältä.


Elokuvissa käyminen on vain niin kivaa, hetken on ihan uudessa maailmassa. Kun kävelimme sinne viiden aikaan (menimme aikaiseen näytökseen mun työvuoron takia) oli Oslossa ihan keväinen ilta. Tiedätkö sellainen kun aurinko laskee sellaisena keltapunaisena, lumet 95% sulaneet..., vesi tippui räystäiltä, aika lämmin ja "ïllansuun valoisaa".


- Nyt minun pitää paneutua osaston aamutoimiin...verikokeiden ottoa, lääkkeitä ym. Minulla on yksi vauva tuossa vaunuissa mun vieressä nukkumassakin.

Kokemuksia ruoasta

Nyt meillä on toinen viikko menossa Godt Levert - lähetyksistä. Ja olemme huipputyytyväisiä. Tänään söimme tulista makkararisottoa. Siihen tuli valtavasti vihanneksia ja mm. 1/2 chiliä josta tulisuus.

Ja tämä, kuten muutkin reseptit ovat osottautuneet niin hyviksi. Tämä on sellaista arkipäivän luksusta, ja samalla tulee syötyä terveellisesti.

Meillehän tulee tuollainen Duo-lähetys joka on tarkoitettu kahdelle hengelle, mutta siitä riittää aivan reilusti kolmelle ellei neljällekin. Ellei T käy meillä syömässä saa mieheni ruoka-annoksen töihin mukaan.
Huomenna teen kirpakkaa arkilohta:

Joten tätä jatketaan ainakin toistaiseksi ja suosittelen kokeilemaan jos tällainen systeemi paikkakunnallasi on. Tässä ei ole mitää sitoutumista vaan tiistaisin saa päättää haluaako seuraavan viikon lähetyksen.

Olemme saaneet uudet tietokoneet Riksille joten pitkästä aikaa pystyn kirjoittamaan blogia töissä. Varmaan vuoteen en saanut sitä edes auki.
Tapaamisiin!

1.päivä leikkauksen jälkeen

Kirjoittelen jo tätä tekstiä ILMAN silmälaseja.
Se itse leikkaus ei käynyt kipeää, eikä ole ollut kipuja jälkeenpäinkään. Eilisen illan olin kuin sumussa, mutta siihen olin varautunutkin jollain tavalla. Silti se oli jotenkin hermostuttavaa.

Aloin kuitenkin jo neulomaan - olin niin kauan odottanut sitä että saan ottaa puikot käteeni. En neulonut juuri mitään viim. puolen aikana ettei se ainakaa olis sotkenut gradun loppuuntekemistä. Jään niin kiikkiin aina uuten projektiin etten tee sitten mitään muuta kuin neulon.

Tätä  villapaitaa aloin eilen tekemään.
Ohje uudesta Skappel-kirjasta...

Neuloa osaan vaikka silmät kiinni...miehen piti lukea mulle ohjeet:). Tänään saan jo luettua itse, en täydellisesti mutta paranee varmasti koko ajan. Valonarat silmät vieläkin on vaikka pupillit ovatkin jo paljon pienemmät kuin eilen. Aivan ihmeellistä oikeasti että noin pienellä operaatiolla voi saada tällaisen muutoksen aikaan...

Nyt jatkuu neulominen, se on niin ihanaa käpertyä sohvannurkkaan puikkojen kanssa ja sitä osaa arvostaa vielä enemmän kun se välillä oli "kiellettyä"...

Joudun kyllä jossain välissä käymään  Suomen Norjan suurelähetystössä. Mulla on passi mennyt umpeen. En ole päättänyt haenko Norjan kansalaisuuden vai vain uuden passin. Voi olla että haen kansalaisuuden ihan käytännön syistä vaikka suomalainen aina tulenkin olemaan. Kansalaisuus on mulla sydämessä eikä paperilla...

Hyvää viikonloppua !

Kevätkö tuli?

Ainakin lumi on sulanut vaikka sitä oli vielä pari päivää sitten vaikka muille jakaa.
Tultiin suuri kävelyltä Winstonin kanssa ja täytyy rehellisyyden nimessä sanoa että Oslo ei näyttänyt kauneinta puoltaan. Ei vaikka taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Kadut olivat niin roskaiset.
Se on tämän kaupungin varjopuoli. 
En tiedä mikä mättää. Eikö täällä satsata katujen siivoukseen, vai onko kaupungin asukkaat erityisen slarveja? Ehkä molemmat?
Ja sitten yksi valtavan suuri puute ainakin. Yleisiä roskiksia ei ole juuri ollenkaan, tai ainakin liian vähän. Luulen, että se osaltaan aiheuttaa sitä että roskat heitetään kadulle. EN silti puolusta heittämistä, mutta olen vain aika usein miettinyt tätä. Enkä ole ainoa. Siitä käydään aika ajoin keskustelua...seuraavat kuvat eivät ole herkkäsieluisille. Varoitus.

Tervetuloa Osloon...ikävä kyllä, mutta Juuri tältä voi maanantaiaamu näyttää.
Kuvat on (yhdestä) aihetta käsittelevästä lehtijutusta jonka löydät tästä. 

Luulen että suurin osa kuitenkin laittaisi roskat roskikseen jos niitä olisi tarpeeksi. Ne slarveimmatkin. Ja kaikenlaiset "älä heitä roskia kadulle", "poimithan koirasi jätökset" kampanjat ym. ovat mielestäni hukkaanheitettyä - en usko että roskaus sillä loppuu.
Ei niitä eikä seuraa ne joille ne on tarkoitettu. Roskiksia lisää on minun lääkkeeni.

No, ei ollut kovin ihana keväinen aihe, tulipahan vain mieleen.
Muuten on tottakai mielessä tuo gradu...olen viikonloppuna lukenut Gradutakuuta. Olin töissä koko viikonlopun joten paljon muuta en gradun eteen tehnyt. Nyt teen suunnitelmat tälle viikolle, perjantaiksi sovin treffit ohjaajan kanssa.

Muuten on mielessä oikeastaan 99,9 % ajasta Winston. Se uusi ruokavalio ei taida sopia. Olemme olleet tosi tarkkoja, se ei ainakaan siitä ole kiinni. Paistoimme niitä lammaskarkkejakin, ja niistä tuli onnistuneita. Mutta ei se auta;  ehkä...ehkä Winstonin kutina ruokailun jälkeen on helpottunut, mutta korvat ovat pahentuneet. Samoin vatsa on aika sekaisin. Winstonillahan on nimittäin vielä sekin: erittäin herkkä vatsa! Ollut vauvasta lähtien. Huomasimme heti suuren eron esim. Impalaan joka pystyi syömään mitä vain. Winston reagoi pienimpäänkin. Siihen loppui Hillsin hypoallergen ruoan kokeileminen. Winston meni viikon sisällä vesiripulille ja sen piti päästä ulos 2-3 kertaa yönkin aikana. Joten pitäisi löytää ravinto joka sopii sekä iholle että vatsalle. Ilman kanaa, nautaa, ehkä sianlihaakin...you name it.
Me ei oikeastaan tiedetä mitä me tehtäis, kirjoitankin nyt sille Baddakylle,...vaikka tuntuu että se parhaimmilla asiantuntijoillakin on kuitenkin ihan hakuammuntaa tuo koiran hoito ja hoito-ohjeiden anto. Mutta kun me niin toivoittais että Winston pääsisi kutinasta ja infektiokierteestä eroon.
Yksi päätös me ollaan tehty. Yhtään leikkausta Winstonille ei tehdä ellei saada tätä primääriasiaa kuntoon. Jokainen koiranomistaja tietää että keskittymiskykyä muihin asioihin on vaikea löytää ellei sillä rakkaalla ole kaikki hyvin.
Tässä pieni filminpätkä Winstonista kun se lohduttaa minua kun olin lievässä flunssassa ja lepäsin. Jos ihmettelette ympäristöä niin se on Tornitalon yläkerrasta eli rakennustyömaalta. Sinne me tehtiin tuollainen "lepotila". Silmät ovat siis paremmat...tuossa vaiheessa epäilimme ettei Winston näekään kunnolla. Kyllä se näkee ja silmät ovat nyt kirkkaat...
En saa sitä filmiä ainakaan tähän hätään onnistuneesti tänne. Harmi. Tässä on yksi kuva samasta tilanteesta:

Winstonhan on tuossa lohduttamisessakin aika ronski poika. Tyyliin...no niin emäntä täältä tulee suukkoja! Eikä tahdo ymmärtää että se on aika painava kun lepäilee tuossa päällä, haha.
Meille se on vain niin rakas juuri sellaisena kun se on.
Hyvää maanantaita ja alkanutta viikkoa!
Hurtigruten-kertomuskin jatkuu kun vain taas kerkeän paussille:)
Virtuaalihalauksin, Milli

Tammikuisen viikon tohinoita ja onnea

Pitäis tammikuun olla sellainen hidas kuukausi. Että ihminen yhdessä luonnon kanssa jollain tavalla vain lepäis. 

Minä ainakin huomaan tarvitsevani enemmän unta, mutta kovin nopeasti aika tammikuussakin menee.
Ja tuntuu että koko ajan olis jotain tekemistäkin:).
Tässä joitakin välähdyksiä...

Kävimme keskiviikkona Winstonin kanssa tapaamassa Babette Baddaky nimistä eläinlääkäriä.
Hän on eläinlääketieteen tohtori ja erikoistunut ihosairauksiin. 

Hän on tuon Baddaky-klinikan johtaja, ja käy joka toinen viikko Pet-Vet ketjun sairaalassa Oslossa. Aivan huippusympaattinen ja pätevä lääkäri. Kallis kyllä...ihan tuollaisia summia en itseeni käyttäis, haha:).

Mutta tunnin hän sitten meidän kanssa juttelikin ja teki hoitosuunnitelman Winstonille. Winston saa syödä vain lammas-riisi ruokaa seuraavat 8 viikkoa. Ei edes hammastikkuja tai yhtä ainutta maksakarkkia saa antaa tuona aikana. Sen vuoksi paistamme lampaanlihasta omatekoisia "karkkeja" Winstonille. Niihinkin saimme "reseptin".

Ja mukaan lähti taas melkoiset määrät purnukoita, pesulappuja ym...

Siitä tulimme iloiseksi kun hän sanoi että siitä huolimatta että Winston on niin allerginen (sehän testattiin viime vuonna juuri ko. klinikalla), on se kuulemma todella hienossa kunnossa oleva englanninbulldoggi.
Babetella on paljon kokemusta juuri tästä rodusta. 

Ja hän meinasi, että Winston näyttäis ihan eriltä ellemme koko ajan olisi tehnyt ennaltaehkäisevää hoitoa. 

Kaikelle emme kuitenkaan voi mitään...ja sitäkin hän painotti monta kertaa.

Tapasimme myös silmäspesialistin joka meinas että Wimpun silmät näyttävät paremmilta.
Hoito jatkuu ennallaan.

Kävi muuten ilmi että Winston on resistentti melkein kaikille antibiooteille, 

joten se saattaa joskus tuottaa ongelman jos se esim. saa kovan infektion:(. 

Kyllä me ollaankin nyt halailtu tuota karvaista ystäväämme ihan erikoisen paljon...

Yötyövuorojen lisäksi olen ollut koululla...

Ihan uusi hoitotieteen oppilaitos.
Me olimme viime  toissasyksynä sen ensimmäiset opiskelijat.

Ihastellut kivoja kahviloita ja kuppiloita:

Niistä jotkut tarjoavat jotain hyvääkin ohikulkevalle...:

Todellakin mmm...minulle aina maistuu!!

Käynyt visiiteillä lempikaupoissani. 

(tässä by Malene Birger Bogstadveienillä)

      Siellä näinkin tosi kiva viikonloppukassin. Minulla on samankuvioinen huivi...

(En ostanut kuitenkaan.)

Lisäksi olen tehnyt yhden haastattelun...silloin olin melkein puoli päivää Thon hotellissa keskustassa:

Torstai-iltana kävin toivottamassa onnea eteenpäin eräälle ystävälle joka muuttaa Kööpenhaminaan.

Olimme porukalla syömässä Lille Asiassa joka on onneksi lähellä meitä.

 (kuva netistä)

Siellä on huippuhyvä ruoka! Suosittelen lämpimästi. 

He tekevät tällaisia huippukauniita annoksia joita koristelevat kukilla ym.

Nämä kuvat ovat kylläkin netistä otettu:

Minä valitsin tällä kertaa thaimaalaista:

Kylling i panang karrisaus med kokosmelk, paprika, sukkererter, grønne bønner, gresskar, søt basilikum og kaffirlimeblader

Oli todella herkullinen annos,  ja vaikken kauan kerennyt ollakaan niin lyhytkin hetki hyvässä seurassa on kullan arvoinen.

Postista (ravintolan vieressä) hain samalla Suomesta tilaamani kirjalähetyksen:

Gradutakuu (Kimmo S.) ...No niin, tästä se nyt lähtee.

 Jon Richardsin: Kuinka fiksu koira sinulla on? (aion testata:))

 ja Tommy Tabermannin Runot 1970-2010 sekä ko. kirjaan kuuluva CD.

Haluan tutustua Tabermannin tuotantoon laajemmin ja tästä kokoelmakirjasta

 löysinkin heti ihastuttavan runon jonka haluan jakaa :

Onni

Lennä, lennä 

hetken tulinen lintu

Tee pesä pilvien väliin

Sitä se onni on 

ettei hetkeen katso taakseen

eikä eteen. 

                                                 (Veren sokeri, 2008)

Hyvä muistutus tammikuisen(kin) tohinoinnin keskellä...

Minulle tuottaa myös onnea kun saan rastittaa uusia juttuja To Do-listasta. 

En tiedä kyllä sopiiko se tuohon runon ajatukseen ollenkaan? :D.

Mutta minulle se on onni. Rastitettu tehtävä---

Kuten vaikka tänään:

 Noihin lappuihin tulee usein piirreltyä jotain...

Ja välillä niitä tärkeitä pausseja:)

Oikein ihanaa perjantaita ja viikonloppua!

Tapaamisiin taas, 

Milli

Tähti tähdistä kirkkain

Tänään vietetään loppiaista, jota alkuaan vietettiin Jeesuksen syntymäjuhlana mutta varhaisesta keskiajasta lähtien sen aiheena on ollut kolme tietäjää jotka suuri tähti johdatti osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle.
Päivän kunniaksi otin muutaman kuvan joulutähdistä jotka valaisevat ikkunoita täällä Oslon Majorstuen-Fagerborgin kaduilla:

Kuvausapulaisena minulla oli luonnollisesti Winston.
Ihan kävelymatkamme aluksi satoi suuria "hiutaleita" joita olin nähnyt ikkunasta ja melkein ryntäsimme koiruuden kanssa ulos. Lumi osottautui kuitenkin raskaaksi räntäsateeksi joka suli ennenkuin pääsi juuri maahan asti.
Ennenkuin olimme taas kotona, tihkutti jo ihan vettä...

Joulutähti on mielestäni yksi kauneimpia joulukoristeita.
Ja minulle tulee usein (aina:)) mieleen tähtiä katsellessani tuo kaunis, kaunis joululaulu:
"Tähden tähdistä kirkkaimman..."
Minulla tulee tosiaan usein noita lauluja mieleen eikä se ei jää siihen. Ne eivät siis ainoastaan tule mieleen vaan ihan huomaamattani ellen lauleskele niin ainakin hyräilen niitä.
Kaikenlaisissa tilanteissa - kun laitan ruokaa, siivoan, neulon, autossa, Winstonin kanssa kävelyllä...onneksi mieheni mielestä se on kodikasta sen jälkeen kun ensin tottui siihen:).
Joskus ihan huomaamattani hyräilen (ja lauleskelen) myös töissä... Vauvat kyllä tykkää, muista en tiedä, haha. On kai se vähän outoa:)
Näin sitten kerran dokumentin nykyään jo ex-pääministeristämme Jens Stoltenbergista jossa kerrottiin että hän on kova hyräilemään itsekseen.
Huomasin olevani tapani kanssa ihan isojen poikien liigassa ;D.

Joten vapaasti vain tänäänkin hyräilin
...tähden tähdistä kirkkaimman 
mä toivoisin hohtavan 
taas Joulun sanomaa...

Tähän ihastuttavaan lauluun, loppiaisena,  on hyvä lopettaa tämän vuoden jouluhymistely
Onneksi Joulu tulee taas vajaan vuoden päästä uudelleen.

Oikein ihanaa pyhäpäivää sinne Suomeen - täällä loppiainen on muuten ihan tavallinen arkipäivä...ja minulla työyökin tulossa. Autan erästä kollegaa, joka välttämättä tarvitsi vapaata.

Nähdään taas!

Milli

Yksijalkainen kaupungilla...

Eilen käväsin suihkugeeli- ja Winstonin hammastikkuostoksilla Bogstadveienillä, joka on parin minuutin kävelymatkan päässä meiltä.
Kaupunki on vieläkin aika tyhjä...oslolaiset taitaa edelleen olla mökeillään/ vuoristossa.

Eksyin Lindexiin...onhan sielläkin suihkugeelejä yms.
Huomasin myös yhden ihan kivan perusneuleen -50 %, jota sitten myös kokeilin. Mukaankin se lähti.
Pukuhuoneessa tuli mieleen että minäpä otankin viikon arkiasu-kuvan, haha:).
Perus-oslolainen look.

Vanha kunnon parkas Odd Mollylta.
Pipo on DIY-projekti.
Saappaat on mun surullisenihanat italialaiset
MOMAt. Surulliseen tulee selitys joskus:)

Olen nimittäin koko Uuden vuoden töissä: ma-pe, joten samoilla kuteilla taidetaan mennä...eihän ne kuitenkaan ole päällä kuin muutaman tunnin vuorokaudessa:).
Paitsi että vaihdoin nahkasaappaat kumisiin sateen yltyessä.

Neuletakissa on jotain kivaa
ja boheemia. Odd Mollya sekin.

Tässä on se perusneule alesta.
Ihanan pehmee ja kiva, Holly & White- sarjaa Lindexiltä.

Viimeisenä tulikin paras kuva kaikista...me kikatettiin mun työkavereiden kanssa sille viime yönä.

Onko mulla vain yksi jalka? 

Sanoin että onneksi se sitten on noin (tanakkaa) tukevaa tekoa 

että jaksaa kantaa koko naisen.

Yksijalkaisena tai kaksijalkaisena toivotan kuitenkin

iloisena oikein hyvää vuoden viimeistä päivää /iltaa...!

Milli

Sateinen joulukaupunki

Olin äsken Winstonin kanssa ulkona. Oslo on melkein jo tyhjentynyt, monet lähtevät täältä muualle joulun viettoon. Niin mekin, siitä enemmän myöhemmin.

Tuli nyt kävelyllä mieleen kuinka nämä joulusäät vaihtelee. Juuri tuli dokumentti siitä kuinka lumettomat joulut ovat kuitenkin yleistyneet viime vuosikymmeninä.
Löysin muutaman, pari vuotta sitten ottamani kuvan sateisesta jouluisesta Oslosta.
Ihan kuin taas tänä vuonna. Vettä sataa tai tihkuttaa.

Tässäkin on ihan oma kauneutensa ja sielunsa. 

Viime yönä juttelin töissä tanskalaisen (Kööpenhaminassa syntyneen ja kasvaneen) työkaverini kanssa.

Hänelle sateinen kaupunki onkin se aito lapsuuden joulumaisema.

Se mikä hänelle edelleen symbolisoi oikeaa joulutunnelmaa.

Minä lapsuudestani taas varmasti monen muun kanssa muistan ainoastaan ne lumiset jouluaatot.
Ne pitkät jouluaatot. Oliko tunteja enemmän vai olivatko tunnit pidempiä? Ainakin aatto oli niin valtavan pitkä vaikka en usko että joulupukki meille niin kovin myöhään koskaan tuli - meillähän oli kotona aina niin monta pikkutaaperoa ettei sitä turhaan venytetty:)

Tänä jouluna lähdemme tosiaan pois kaupungista. Olemme vuokranneet mökin Hafjellin alueelta, jossa olemme maanantaista (huomisesta) perjantaihin. Vuoristossa on paljon lunta ja tarkoituksenamme on virittää uudelleen (lapsuuden) hiihtoharrastus. Se ettei hiihto ole ollut meidän talviemme ykkösajanviete, on melkein ollut hysh-hysh juttu täällä Norjassa asuessamme. Täällä nimittäin KAIKKI hiihtää, ainakin tuntuu siltä. Mutta nyt olemme tosiaan ostaneet uudet sukset, sauvat ja monot koko poppoolle ja ainakin innokkaasti lähdemme kokeilemaan hiihtämistä ja muutenkin yhteiseen jouluviettoon.
Iloitsemme siitä suunnattomasti!

Nyt on kahvipaussi kohta ohi. Vähän vielä järjestelyä tässä kotosalla.  Enää tämä yksi työyö ja sitten alkaa viikon jouluvapaa!

Hyvää joulukuista iltaa & yötä sairaaloihin ja sairaaloiden ulkopuolellekin:)...eli kaikille!

Milli