Yöhoitaja

Nämä seuraavat kuvat etc. ovat yhden todella nerokkaan, taitavan ja palkitun norjalaisen bloggarin Tegnehannen käsialaa. Hän on ihan huippu!

Tästä pääsette alkuperäiseen juttuun joka julkaistiin Aftenpostenissa viikonloppuna.

Hanne on sairaanhoitaja ja ollut nyt töissä puoli vuotta, ja työnkuvaan kuuluu myös silloin tällöin yövuorot. Ja niistä Hanne ei tykkää...

ei olekaan niin coolia kuin lukiolaisena olla valveilla vuorokausi putkeen.

Elimistökin protestoi.

(Minä en kyllä ihan ymmärrä seuraavien kuvien kaavoja,

mutta en minä ymmärrä läheskään kaikkea muutakaan. 

Varsinkaan jos jotenkikaan viittaa kemiaan... fysiikkaan tms. Mun aivoissa tapahtuu lamaannus...

Joten se ei ole mikään mittari, jos niin sanotaan.)

Kahvia tulee kyllä joinakin öinä juotua hervottoman paljon.

ja kaikki  tämä "filminä". Jotain outoa siis elimistössä tapahtuu, sen verran minäkin tajuan.

Eli yksinkertaisesti siitä syystä että meidät on tarkoitettu öisin lepoon, voi useimmiten unohtaa ne suunnitelmat "kaikesta siitä" mitä ei päivävuorossa ole kerennyt tehdä.
Se on kyllä usein niin tosi...se energiataso ja keskittymiskyky ei ole aina ihan satasessa:).

Minähän olen tehnyt enimmäkseen yövuoroja jo yli kymmenen vuotta.
Ihan oma valinta, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Esim. Winstonin kannalta se on tosi hyvä...sen ei tarvitse olla juuri ollenkaan yksin. Ja minä rakastan niitä pitkiä vapaita. Ja jollain oudolla tavalla yövuorojen tunnelmaa.

Silloin kun en "muka" opiskele, niin minulla on usein käsityö mukana...se auttaa pysymään hereillä jos on rauhallinen yö. Mutta aina ei onnistu mikään...on vain niin väsynyt ja huonovointinen:(. Ja vatsakipuinen...vatsahan voi turvotakin ihan jalkapalloksi.

Joskus voi yövuorolainen käyttäytyäkin erilailla kuin päivällä. Vaikka kyselemällä, juttelemalla pikkuisen outoja.

Oletko joskus pieraissut suihkussa?
Tuntuu kuin olis suljettu kaasukamariin.

Hannen mielestä yövuorossa jutellaankin lähinnä "outoja"?

Luulen että hän halusi vain karrikoida todellisuutta, koska mielestäni yövuorolaisten kanssa juurikin tulee juteltua ihan kaikenlaista. Joistakin tulee hyviä ystäviä (niin paljonhan työkavereiden kanssa aikaa viettää). Ja nuo ystävyydet eivät aina katso ikää eikä muutenkaan elämäntilannetta.

Syvällisiäkin jutellaan öisin ehkä enemmän kuin päivisin...  

Mietin että jos Jumala on olemassa niin ollaankohan
me hänen versionsa simsistä?

Tähän selvennykseksi niille, jotka ovat yhtä pihalla kuin minä. SIMS on jonkinlainen virtuaalimaailma jossa pelaajalla on omia simejä (virtuaali-ihmisiä) joiden elämää hallitsee ja ohjailee. 

Yöllä on herkemmällä mielellä kuin muuten.

Tässä Hanne oli laskenut väärin tiputusnopeuden ja otti sen raskaasti.

(Minun on "pakko" kirjoittaa huomioni: Meillä pitää aina saada työkaverin allekirjoitus kaikkeen mitä teemme; annamme lääkkeitä tms. Jopa tippanopeus pitää hyväksyttää. Vähentää inhimillisten erehdysten vaaraa).

Hanne, eikö tämän tipan pitäisi mennä puolessa tunnissa?
Joo?

Mutta ei silloin tule nopeudeksi 50,
vaan 200 ml tunnissa kun sulla on 100 ml liuosta, niinku.... 

Hetken päästä voi mieliala ollakin sitten jo ihan toinen:

Hahhaha...paras kaksi tomaattia- vitsi , jonka olen kuullut!!

Yövuorohuumori ja mille silloin nauretaan on kyllä joskus tosi erikoista. Se voi olla niin kuivaa ettei kukaan muu ymmärrä. Joinakin yönä olemme esim. löytäneet mielestämme maailman huvittavimman Youtub -filmin, nauraneet sille melkein pissat housussa. Ja sitten haluamme tarjota aamuvuorolaisille todella hauskan päivänalun, nauruhan pidentää ikää.
Ei anna mene kotiin, ei. Haha:).

Sitten, riippuen osastosta vaihtelee työtehtävien määrä aika paljonkin. Ennen meille tuli päivystyspotilaita ympäri vuorokauden. Ja usein juuri kun oli itse kaikkein väsynein...

(Kello 3-5 on minulle se pahin aika...silloin usein teen kaikenlaista että "unohtaisin" sen).

Tässä Hannen esittämä kaavio työmäärän ja väsymystilan korrelaatiosta:):

Ja sehän on niin että lääkärit yrittävät nukkua öisin. Eivätkä luonnollisesti toivo että heitä "häiritään" turhaan. Mutta tilanteita tulee, jolloin lääkärille on soitettava. 

Hanne kirjoittaa että se ei varmaan ole kovinkaan monelle muulle ongelma, mutta hän joka kärsii tilasta: "äärimmäisen suuri kunnioitus auktoriteetteja kohtaan" katsoisi mieluummin pornofilmin isovanhemmistaan kuin ottaisi tuon puhelun. 

(Naurua). 

Tässä vaiheessa on kello jo niin paljon että aivotoiminnasta ei ole paljon mitään jäljellä: 

Mikä on verenpaine?
Ee...tarkistan.
  

Ja...ei, se on hieno. Hyvä jalkapallo.

Minullahan on äärimmäisen suuri kunniotus auktoriteetteja kohtaan muuttunut normaaliksi kunniotukseksi työkaveria kohtaan. Suurin osa lääkäreistä tajuaa etteivät voi tehdä hyvää työtä ilman sairaanhoitajia ja vice versa.

Ja sitten tullaan siihen parhaimpaan osaan koko yövuoroilijan elämästä. Kuten Hanne kirjoittaa ei tarvitse kokeilla heroiinia tunteakseen huumaavan olotilan. Se on se, kun huippuväsyneenä, ehkä kerran jo kotimatkalla puoliksi nukahtaneena viimein rojahtaa omaan sänkyyn.

Nukahtaminen yövuoron jälkeen onkin ainoa huume jota minäkin elämässä tarvin.

Kuten parin tunnin päästä...