Hurtigruten osa 3/ Kuningasravut

Illalla oli mahdollisuus mennä katsomaan kannelle kuningasrapuja. Joka päivä (jos mahdollista) tulee kalastaja päivän saaliin kanssa Hurtigrutenille ja tuo ravut yläkannelle näytille.
Ja tottahan sitä piti mennä katsomaan. Olihan ne isoja ne ravut!
Minulle tuli mieleen siellä, että ihan kuin ravut olis vähän ihmeissään. Ja sattumalta juuri samana päivänä tätä oli (taas) käsitelty kansallistelevisiossa. Juuri tätä Hurtigruten-juttua. En ole ikinä ennen kiinnittänyt mitään huomiota tuohon keskusteluun.
Ravintoviranomaiset meinasivat että ravut kärsivät salamavaloista ja tulevat pahoinvoiviksi. Kalastajat puolestaan sanoivat, että tuo on arvelua, ja että he kohtelevat rapuja kunnioittavasti...ja kyllä tämä kalastajan ainakin koko ajan muistutti että varokaa tekemästä niin tai näin, rapu on elävä olento.
Ihan muutama päivä sitten tuli asiaan ratkaisu. Senioritutkija Siikavuopio, joka on tutkinut kuningasrapuja ja niiden käyttäytymistä vuodesta 1994 oli kalastajien puolella. Hän meinaa että kunigasrapu on hyvin primitiivinen eläin, joka kestää hyvin tuon että sitä esitellään jne. Joten kalastajat voittivat.

Juttu löytyy mm. tästä.

Kannella oli tällainen sininen valaistus...jos ihmettelet kuvien väriä.

Rapua sai pitää "sylissäkin" jos halusi.

Illallisella meille tarjottiin laivalla meribuffee. Siinä oli kaikkea mitä merestä voi löytyä! Hummereita, erilaisia simpukoita, rapuja...mm. kunigasrapuja ja kaikenlaisia lisukkeita niiden kanssa.Minua melkein hävettää kertoa, mutta söimme niin paljon ettemme meinanneet päästä enää hyttiin.

Olimme niin Ähkyssä. Mutta kuinka usein saa syödä noita herkkuja? Niin paljon kuin jaksaa...

Hurtigruten osa 2/ Nordkapp

Hurtigrutenhan pysähtyy todella monessa satamassa reittinsä aikana. Jättää ja ottaa lastia. Aina se ei joka satamaan pääse huonon sään vuoksi, mutta siihenkin on totuttu.
Useissa satamissa laiva on vain 15-20 minuuttia, joissakin se sitten seisoo kauemmin.
Tässä kuva reitistä:

Mehän lähdettiin Tromssasta ylöspäin.
Ensimmäinen kunnon pysähdys seuraavana päivänä oli Honningsvåg. Ja siellä oli mahdollisuus osallistua Nordkappiin menevälle retkelle. Nordkapp on Magerøyan saarella sijaitseva kunta. Sen kuuluisin paikka ja minkä mukaan kunta on nimensäkin saanut on juuri Nordkapp.
Sen  sanotaan olevan Norjan ja Euroopan pohjoisin kohta (Jäämeren ulkosaaria lukuunottamatta), vaikka tosiasiassa Knivskjellodden sijaitsee 1500 m pohjoisemassa. Koska se kuitenkin on vaikeapääsyinen, on Nordkapista tullut kuuluisampi.
Ja on se on siis ainakin pohjoisin paikka mihin pääsee autolla. Talvisin tosin vain lumiauran perässä.

Tuollaisella ohjatulla reissulla (eikähän sinne muuten olisi päässytkään laivan aikatauluilla) oppii ja kuulee todella paljon. Kuten vaikka sen, että tuo Magerøn vesistö on maailman kalarikkain, ja sieltä saa  todella hyvää, arvostettua kalaa ja kuningasrapuja. Parissa tunnissa voi saada esim. virvelillä niin suuren saaliin, ettei tiedä mitä kaikelle kalalle tekisi. Linnutkin syövät itsensä joskus ihan ähkyyn.

Ajaessamme Nordkapiin ihmettelimme pohjoisen subarktista maisemaa...
Sitten saavuimme perille...ja kyllä mun muistaakseni tästä oli kuva ala-asteen maantiedon kirjassa?
Kello oli vasta jotain kahden paikkeilla, mutta aurinko oli jo ihan laskemaisillaan. Meille sanottiin että kuvien ottamiseen on noin 15 min. ennenkuin on ihan pimeä.

Itse Nordkapp-tasanko on 307 m jääkylmän Pohjanmeren yläpuolella.

Turistiopas sanoo että tämän edestä pitää ottaa kuva, sillä usein ei näin pohjoisessa tule käytyä...ja kuva on miltei kultti. Ja ilman muuta oppaita totellaan:D.
On minustakin kuva,
mutta se on vieläkin A:n kamerassa/ puhelimessa...

Sitten siellä Nordkapissa on tällainen rakennus: Nordkapphalli.

 Huomaatteko kaikki kuvaajat...tuona päivänähän siellä oli melkein vain Hurtigrutenilaisia (3 bussia).
 Vuosittain Nordkapissa käy noin 200000 turistia.

 Pääsin minä nyt ainakin tällaiseen kuvaan:).

Tuolla sisällä oli sitten sellainen iso matkamuistomyymälä, jossa oli norjalaiseen tapaan mm. paljon peikkoja ja kirjoneuleita myytävänä. Kirjoneuletakin ostinkin...peikkoja vain kuvasin:

Tämä iso ei ollut myynissä, kunhan muuten vain vahti
turistien touhuja.
Peikot ovat olleet tosi elävä juttu Pohjois-Norjassa asuneille. Niiden ajatellaan asuvan vuoristossa...ja on jopa sanottu, että peikoista tulee vuoria.

Ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi tuossa Nordkapphallissa oli paljon muutakin;  ihan yllättäviäkin juttuja. Vai mitä sanotte tästä: Sieltä löytyi pieni "kullattu" thaimaalainen temppeli (täytynee olla maailman pohjoisin?).

Se on avattu vuonna 1989 sen muistoksi että Siamin (nykyinen Thaimaa) kuningas Chulalongkorn kävi Nordkapissa vuonna 1907.

Hallin alla oli tunneli jota reunusti lasi-ikkunat joihin oli rakennettu/ taiteiltu kolmiulotteisesti kertomus Nordkapin löytymisestä:

Minusta ei varmaan koskaan tule niin aikuista ettenkö jaksaisi ihmetellä tällaisia.

Nimen Nordkapp on antanut englantilainen tutkimusmatkailija  Richard Chacellor vuonna 1553 kun hän oli kolmen muun retkikunnan kanssa etsimässä koillisväylää. Hänen laivansa kiersi tämän korkeana kohoavan tasangon.

Tunneli jatkui edelleen...

 ...kertoen vielä kuvin ja vuosiluvuin Nordkapin vaiheista

...sekä alueen rikkaasta lintulajistosta. 15 km Nordkapista sijaitsee yksi maailman erikoisimmista luonnonalueista Gjesværstappan. Siellä pesii vuosittain noin 2 miljoonaa merilintua!

    Nämä linnut ääntelehtivät ja kaikki oli tosi aidon oloista.

     Ihan viimeiseksi kerettiin vielä sellaiseen oikein taiteelliseen valo- ja musiikkinäytökseen, joka oli
     ikäänkuin alimpana hallin alla.

 Valot ja musiikki vaihtuivat ja kertoivat tarinan vuodenajoista.

Ulkona vielä ihasteltiin maisemia, vaikka olikin pimeää. 

Nordkapilla tuntee jotenkin sen että on pohjoisessa.

Ihan maailman äärilaidalla.

(siellä tuulee muuten tosi paljon).

    Tässä kuvassa häämöttää Knivskjellodden, josta aluksi mainitsin.

     Paljon näimme ja kuulimme...

     joten iloisella mielellä lähdimme sitten

     takaisin laivalle. 

     Takaisin ajaessamme oli pilkkopimeä. 

 Ja laivamme siellä odotti satamassa...ja nimenomaan meidän bussia joka oli vähän myöhässä. Ei onneksi meidän takia vaan yhden amerikkalaisen turistin joka ei ollut huomannut bussien lähtöä...

saatiin hänet sitten kuitenkin bussiin takaisin.

Olishan se aika kolkkoa jäädä laivasta.

Mutta nyt ei siis ainakaan jääty vaan astuttiin laivaan odottavin mielin...mitähän seuraavaksi?

Hurtigruten, osa 1 /Tromssa

Olen tekemässä kuvakirjaa viikostamme Hurtigrutenilla viime marrakuussa. Tuon maailman kauneimman merireitin kokeminen on ollut pitkäaikainen toive, unelma. Sama kuin valehtelematta 90% Norjassa asuvista. Jokainen, jolle kerroin matkasta täällä, sanoi: Wau...se on minunkin unelmani. Olen aina sanonut että joskus vielä haluan Hurtigrutenille...mutta kun se on niin kallis.
On kai se, mutta sekin on priorisointikysymys. Meillä oli kuitenkin tuon unelman toteuttamiseen juuri nyt antoi lisäpotkua se, että rakas T on siellä nyt toista vuotta kadettina. Halusimme nähdä hänet työn touhussa, ja Hurtigruten myös antaa alennusta miehistön perheenjäsenille.

Hurtigruten on pala Norjaa, sen historiaa ja kulttuuria. Siinä on jotain ainutlaatuista jota ei oikein osaa selittää, vaan se pitää kokea. Siellä on ihan kuin omassa maailmassa...kaikki muu unohtuu. Se ei ole mikään "huvitteluristeily", vaan sinne tullaan ihastelemaan ja ihmettelemään luontoa.
Minä itkin...siis oikeasti itkin kun tuo ainutlaatuinen viikko oli ohi.

Ja nyt siis katselen valokuvia, valitsen ja suunnittelen kuvakirjaa matkasta. Annan sen miehelleni synttärilahjaksi (huhtikuussa). Jeps...tämä pysyy salaisuutena:9.
Ajattelin, että teen tänne samalla myös pienen matkakertomuksen.

Eli...nyt reissuun.
Lensimme aikaisin aamulla Tromssaan. Tässä vielä pilvien päällä:

 Jo lentokoneesta ihastelimme Pohjois-Norjan jylhää kauneutta.

Tässä on Tromssan silta. Tromssan kaupunkihan sijaitsee saarella. T kertoi että merimiehet kutsuvat tuota siltaa helvetin sillaksi...sen jälkeen alkaa vain pimeys ja myrskyt. Muutenhan Tromssaa joskus  kutsutaan Jäämeren portiksi tai Pohjolan Pariisiksi.

Pariisi tai ei, mutta me vietimme tehokkaan päivän Tromssassa ja ostimme miehelleni kaikenlaista vaatepuolta ja kahdet kengätkin. Ei sen vuoksi että Oslosta ei olisi löytynyt samoja juttuja, vaan koska aikaa ei ole löytynyt :).

Kirkko keskustassa.

Tromssan keskusta on oikein kiva, olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin mutta silloin oli kesä. Nyt oli alkamassa kaamos. Koko päivän oli hämärää ja kello 14.30 oli jo miltei pimeää.
Käveleskelimme ja katselimme kaikkea...ja minä keskityin kai lähinnä hysteerisenä siihen etten kaadu.
Oli tosi liukasta.
Yhtäkkiä kuului iso, matala törähdys...katsoimme merelle päin:
Hurtigruten oli saapumassa satamaan!
Juuri tuo Hurtigrutenin torven törähdys on osa Norjaa. Se kaikui juhlallisesti vuoristoisessa kaupungissa. Työkaverini kertoivat että vanha kansa saattaa säätää kellonsa sen mukaan, tai se voi toimia  merkkinä siitä, että nyt juodaan päiväkahvit. Hurtigruten on satamassa.

Tässä me näimme ensimmäisen vilahduksen tuosta laivastamme, Finnmarkenista.
T oli luonnollisesti meitä vastassa kun kirjauduimme sisään (siellähän on ikäänkuin hotellin aula).
Ihastelimme laivan kauneutta ja huonettamme. T oli järjestänyt meille puolisviitin
Otimme mukaan hyttiin ison kasan erilaisia esitteitä ym. mitä viikon aikana voisi nähdä ja kokea.
Siitä ja muustakin toisena päivänä...nyt minun on palattava kouluhommiin.

Oikein mukavaa viikonloppua -  tapaamisiin.

Yöhoitaja

Nämä seuraavat kuvat etc. ovat yhden todella nerokkaan, taitavan ja palkitun norjalaisen bloggarin Tegnehannen käsialaa. Hän on ihan huippu!

Tästä pääsette alkuperäiseen juttuun joka julkaistiin Aftenpostenissa viikonloppuna.

Hanne on sairaanhoitaja ja ollut nyt töissä puoli vuotta, ja työnkuvaan kuuluu myös silloin tällöin yövuorot. Ja niistä Hanne ei tykkää...

ei olekaan niin coolia kuin lukiolaisena olla valveilla vuorokausi putkeen.

Elimistökin protestoi.

(Minä en kyllä ihan ymmärrä seuraavien kuvien kaavoja,

mutta en minä ymmärrä läheskään kaikkea muutakaan. 

Varsinkaan jos jotenkikaan viittaa kemiaan... fysiikkaan tms. Mun aivoissa tapahtuu lamaannus...

Joten se ei ole mikään mittari, jos niin sanotaan.)

Kahvia tulee kyllä joinakin öinä juotua hervottoman paljon.

ja kaikki  tämä "filminä". Jotain outoa siis elimistössä tapahtuu, sen verran minäkin tajuan.

Eli yksinkertaisesti siitä syystä että meidät on tarkoitettu öisin lepoon, voi useimmiten unohtaa ne suunnitelmat "kaikesta siitä" mitä ei päivävuorossa ole kerennyt tehdä.
Se on kyllä usein niin tosi...se energiataso ja keskittymiskyky ei ole aina ihan satasessa:).

Minähän olen tehnyt enimmäkseen yövuoroja jo yli kymmenen vuotta.
Ihan oma valinta, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Esim. Winstonin kannalta se on tosi hyvä...sen ei tarvitse olla juuri ollenkaan yksin. Ja minä rakastan niitä pitkiä vapaita. Ja jollain oudolla tavalla yövuorojen tunnelmaa.

Silloin kun en "muka" opiskele, niin minulla on usein käsityö mukana...se auttaa pysymään hereillä jos on rauhallinen yö. Mutta aina ei onnistu mikään...on vain niin väsynyt ja huonovointinen:(. Ja vatsakipuinen...vatsahan voi turvotakin ihan jalkapalloksi.

Joskus voi yövuorolainen käyttäytyäkin erilailla kuin päivällä. Vaikka kyselemällä, juttelemalla pikkuisen outoja.

Oletko joskus pieraissut suihkussa?
Tuntuu kuin olis suljettu kaasukamariin.

Hannen mielestä yövuorossa jutellaankin lähinnä "outoja"?

Luulen että hän halusi vain karrikoida todellisuutta, koska mielestäni yövuorolaisten kanssa juurikin tulee juteltua ihan kaikenlaista. Joistakin tulee hyviä ystäviä (niin paljonhan työkavereiden kanssa aikaa viettää). Ja nuo ystävyydet eivät aina katso ikää eikä muutenkaan elämäntilannetta.

Syvällisiäkin jutellaan öisin ehkä enemmän kuin päivisin...  

Mietin että jos Jumala on olemassa niin ollaankohan
me hänen versionsa simsistä?

Tähän selvennykseksi niille, jotka ovat yhtä pihalla kuin minä. SIMS on jonkinlainen virtuaalimaailma jossa pelaajalla on omia simejä (virtuaali-ihmisiä) joiden elämää hallitsee ja ohjailee. 

Yöllä on herkemmällä mielellä kuin muuten.

Tässä Hanne oli laskenut väärin tiputusnopeuden ja otti sen raskaasti.

(Minun on "pakko" kirjoittaa huomioni: Meillä pitää aina saada työkaverin allekirjoitus kaikkeen mitä teemme; annamme lääkkeitä tms. Jopa tippanopeus pitää hyväksyttää. Vähentää inhimillisten erehdysten vaaraa).

Hanne, eikö tämän tipan pitäisi mennä puolessa tunnissa?
Joo?

Mutta ei silloin tule nopeudeksi 50,
vaan 200 ml tunnissa kun sulla on 100 ml liuosta, niinku.... 

Hetken päästä voi mieliala ollakin sitten jo ihan toinen:

Hahhaha...paras kaksi tomaattia- vitsi , jonka olen kuullut!!

Yövuorohuumori ja mille silloin nauretaan on kyllä joskus tosi erikoista. Se voi olla niin kuivaa ettei kukaan muu ymmärrä. Joinakin yönä olemme esim. löytäneet mielestämme maailman huvittavimman Youtub -filmin, nauraneet sille melkein pissat housussa. Ja sitten haluamme tarjota aamuvuorolaisille todella hauskan päivänalun, nauruhan pidentää ikää.
Ei anna mene kotiin, ei. Haha:).

Sitten, riippuen osastosta vaihtelee työtehtävien määrä aika paljonkin. Ennen meille tuli päivystyspotilaita ympäri vuorokauden. Ja usein juuri kun oli itse kaikkein väsynein...

(Kello 3-5 on minulle se pahin aika...silloin usein teen kaikenlaista että "unohtaisin" sen).

Tässä Hannen esittämä kaavio työmäärän ja väsymystilan korrelaatiosta:):

Ja sehän on niin että lääkärit yrittävät nukkua öisin. Eivätkä luonnollisesti toivo että heitä "häiritään" turhaan. Mutta tilanteita tulee, jolloin lääkärille on soitettava. 

Hanne kirjoittaa että se ei varmaan ole kovinkaan monelle muulle ongelma, mutta hän joka kärsii tilasta: "äärimmäisen suuri kunnioitus auktoriteetteja kohtaan" katsoisi mieluummin pornofilmin isovanhemmistaan kuin ottaisi tuon puhelun. 

(Naurua). 

Tässä vaiheessa on kello jo niin paljon että aivotoiminnasta ei ole paljon mitään jäljellä: 

Mikä on verenpaine?
Ee...tarkistan.
  

Ja...ei, se on hieno. Hyvä jalkapallo.

Minullahan on äärimmäisen suuri kunniotus auktoriteetteja kohtaan muuttunut normaaliksi kunniotukseksi työkaveria kohtaan. Suurin osa lääkäreistä tajuaa etteivät voi tehdä hyvää työtä ilman sairaanhoitajia ja vice versa.

Ja sitten tullaan siihen parhaimpaan osaan koko yövuoroilijan elämästä. Kuten Hanne kirjoittaa ei tarvitse kokeilla heroiinia tunteakseen huumaavan olotilan. Se on se, kun huippuväsyneenä, ehkä kerran jo kotimatkalla puoliksi nukahtaneena viimein rojahtaa omaan sänkyyn.

Nukahtaminen yövuoron jälkeen onkin ainoa huume jota minäkin elämässä tarvin.

Kuten parin tunnin päästä...