Huomenna...

Niin on koulut taas loppuneet, A ja T kävivät Suomessa yo-juhlissakin. Minä olin töissä, ja juuri olen tullut kotiin viimeisestä yöstä (kuusi takana). Toki väsyttää mutta samalla on niin juhlatunne:)

Onnea kaikille valmistuneille ja erityisesti
ihanalle kummitytöllemme
joka sai yo-lakin tummille kutreilleen tänä keväänä

Huomenna lähden Etelä-Ruotsiin hakemaan Lillemorin kotiin! Kyllä tätä päivää on odotettukin.

Näillä näkymin A ei pääse töiden takia mukaan:(...vaikka niin oli alunperin ajateltu. Mutta minä olen aina sellainen nopea suunnitelma B-ihminen. Keksin uuden kivan ratkaisun :D.
Eli: Ajelen huomenna rauhassa Oslosta Fjällbackan kautta Ystadiin jossa olen yhden yön. Sekä Fjällbacka että Ystad ovat "tuttuja kaupunkeja" filmeistä ja kirjoista. Fjällbacka Läckbergin krimit ja Ystad on puolestaan Kurt Wallanderin kaupunki. Siellä saa tehdä sellaisen kierroksenkin hänen jalanjäljissään. En varmaan koko kierrosta tee mutta osan kuitenkin...:) Odotan niin innolla; tiedän että kaupungit ovat kauniita ja olen krim-nörtti. Ja koskaan ei ole tullut lähdettyä ko. kaupunkeihin muuten vain. T on käynyt Ystadissa ja kadulla häntä vastaan käveli itse Wallander! Siis näyttelijä Krister Henriksson.
Sellaista onnea en uskalla edes toivoa...

Minä oikeasti itkin kun Wallander sairastui Alzhaimerin tautiin ja minä(kin) jouduin sanomaan hyvästit monivuotiselle ystävälle. Kirjat merkitsee ja ovat aina merkinneet minulle niin paljon, ja henkilöistä tulee ikäänkuin ystäviä...ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Filmit ovat sitten olleet ekstraa, mutta olen todella tykännyt Henrikssonin tulkinnasta Wallanderina.

Ainoa oikea filmi-Wallander...

Ystad

Fjällbacka

Ja perjantai-aamupäivällä saan sitten hakea Lillemorin kotia! Olemme ostaneet sille tosi turvallisen kuljetuslaukun (Sleepypod Air) autoon, koska aika paljonhan se meidän kanssa autolla matkustaa:

Ostettiin muuten juuri tällainen ruskea...

Lillemorinkin kanssa ajelemme rauhassa kotiin. En ole vielä 100% päättänyt ajanko takaisin Osloon vai menemmekö viikonlopuksi Tornitalolle. Se houkuttaisi koska vihdoinkin on luvattu lähelle 20 astetta sunnuntaiksi. Olisi kiva sitten olla siellä.
Keittiössäkin on tapahtunut paljon...Tiffany-lamput katossa ym. Ja kylpyhuone käyttökunnossa. Sen voisi pestä ja käydä ensimmäisessä kylvyssä Tornitalossa!
Riippuu vähän siitä kerkeääkö A Ruotsiin ollenkaan tänä viikonloppuna...se jää nähtäväksi.

Mutta nyt Nautin vapaista ja tulevasta reissusta!
Kummallista ajatella että parin päivän päästä Lillemor on kotona.

Lillemor katsoo kameraan päin.
Kuva viime viikolta.

Tervetuloa kotiin Lillemor!

                                           

Terveisin, Milli

Hammerfest- maailman pohjoisin kaupunki

Olemme vihdoinkin saapumassa Hammerfestiin, maailman pohjoisimpaan kaupunkiin. Tai ainakin norjalaiset kutsuvat sitä sellaiseksi - usein sitä kutsutaan yhdeksi maailman pohjoisimmista kaupungeista. Tiedä tuota...pohjoisessa se ainakin on.
Yötön yö (kesällä) kestää siellä yli kaksi kuukautta.
Kun olimme siellä oli juuri alkamassa kaamos, joten kuvat ovat kuin illalla otettuja vaikka kello oli vain yhden kahden aikaan päivällä. Iltapäivällä oli jo ihan pimeää, ja viikon päästä meidän käynnistä ei siis aurinko noussut enää ollenkaan.
Aikaa ilman aurinkoakin kestää 2-3 kk.
Ennen kuin saavuimme satamaan laivalla oli pelastushelikopteriharjoitus:

Hammerfestissa asuu noin 10000 ihmistä.
Ennen Hammerfestiin saapuessa  meitä "tervehti" Lumikki/ Snøhvit, suuri maakaasukenttä. Hyvin paljon keskusteltu projekti, sillä sitä pidetään suurien hiilidioksiidipäästöjen vuoksi vaarallisena herkälle Barentsinmerelle.

Hammerfest:

Luulisi ehkä että täällä on todella kylmä mutta niin ei ole. Golf-virta on lämmin virta, ja yli kymmenen asteen pakkasia ei juuri ole.
Hammerfestin satamassa on Jääkarhuklubi/ museo jossa ilmanmuuta piti käydä:

Museon näyttelytiloista löytyy mm. täytettyjä jääkarhuja, hylkeitä, ilveksiä, susia, jne.

Hammerfestin Jääkarhuklubi (www.isbjornklubben.no) on museo, joka esittelee Hammerfestin historiaa Arktisena metsästys ja kalastus keskuksena.

Tutuistuimme myös kaupungin keskustaan:

Moikka!

Satamassa meille toivotti hyvää merimatkaa venäläinen haitarinsoittaja hymyn kera...

Minä toivotan itselleni ja sinulle joka ehkä satut täällä käymään hyvää joulukuista keskiviikkopäivää. Kello on vasta kuusi, olen ollut jo puolisen tuntia hereillä.
Ulkona tuulee kovasti...Ruotsiin onkin luvattu myrskyä.
Mielen täyttää kiitollisuus siitä että on lämmin koti.
Minulla on muuten netin aloitussivuna Positiivareiden joulukalenteri joka on tänä vuonna erityisen ihana: Tommy Tabermannin ajatuksia ja kaunista, rauhallista musiikkia.
Sen lisäksi olen jo jonkin aikaa aloittanut aamuni niinikään Positiivareiden Ajatusten aamiaisella...tänään siellä luki:

Ethän koskaan ajattele, ettet olisi kyllin hyvä, 
sillä muut ihmiset näkevät sinut juuri sellaisena 
kuin sinä itse näet itsesi.

Kivan tsemppava teksti :D....
Näihin ajatuksiin ja tapaamisiin,

Milli

Hyvää viikonloppua

Nopsasti käväisen täällä ruusujen kera toivottavamassa hyvää viikonloppua.
Kokelin tässä meidän järjestelmäkameraa miettiessäni jaksanko ottaa sen reissulle mukaan vai en.

Kyllähän sillä ihania kuvia tulee, kun aihe on kaunis...varsiltaan rupsahtaneet ruusut hehkuvat uudelleen kun ne laittaa kauniiseen maljaan. Muutenkin aivan fantastinen koriste esim. juhlaruokapöytään perinteisen kukkakimpun sijaan. Joka kuitenkin nostetaan heti pois---kun ei sen läpi näe toisella puolella istuvaa :)...niin ainakin meillä tuppaa käymään.

Mehän lähdemme perjantaiyönä -kone lähtee kuuden jälkeen aamulla- Shanghaihin. Olemme siellä reilun viikon...en tiedä päivitänkö reissun aikana niin paljon...? Yleensä päivät menee NIIN nopeasti kun on reissussa...ellei muutenkin. Mutta ainakin sen jälkeen.

Ja jos tuolla pohjoisessa oli lumoavan rauhallista, hiljaista niin Shanghai taitaa olla toinen äärilaita:). Kiinan suurin kaupunki...ehkä myös maailman? Kukapa sen tarkkaan tietää. 

(Noin 25 milj. asukasta)

Siellä on paljon katsottavaa ja koettavaa, josta pyrimme ne "tärkeimmät" reilun viikon aikana ehtiä. Kotiin tullessa viimeistään kerron tuon kaupungin tunnelmista.

Silloin jatkuu myös Hurtigruten-kertomus.

Nyt en vain ole kerennyt enempää...paljon tekemistä ennen matkaa. Huomenna on mm. tärkeä tapaaminen ohjaajan kanssa ja siihen on valmistauduttava kunnolla. Winstonkin pitää käyttää omalla eläinlääkärillä ennen sitä. Hän on muuten juuri tuo iloinen, suloinen nainen joka on kuvassa.

Kaikkea hyvää ja nähdään taas!

Kiitos ja ruusuja kommenteista, ne on kyllä niin ihania.

Lämmittää sydäntä.

Auringonnousu Jäämerellä / Hurtigruten osa 5

Seuraavana aamuna olimme lähestymässä maailman pohjoisinta kaupunkia ja meitä hellittiin ja lellittiin taas kerran huikealla auringonnousulla.  Sehän ei tapahtunut ihan kukonlaulun aikaan, niin hyvin kerkesi kannelle kuvaamaan vielä aamiaisen jälkeenkin:). Ihan kuin se olisi erityisen kaunis...?edellisillan kovan merenkäynnin jälkeen.
Tuli mieleen Muumipappa joka arveli että:
Luultavasti myrskyjä on vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.
Sehän on ihana ajatus...ja ehkä se on niin? Elämänkin merellä.

       Toisella puolella olivat värit puolestaan pastellinpehmeät:

     Sivuutimme  ylösmenevän Hurtigrutenin:

Tästä parin tunnin päästä saavuimme sitten maailman pohjoisimpaan kaupunkiin, Hammerfestiin.
Siitä ensi kerralla...

Hurtigruten osa 3/ Kuningasravut

Illalla oli mahdollisuus mennä katsomaan kannelle kuningasrapuja. Joka päivä (jos mahdollista) tulee kalastaja päivän saaliin kanssa Hurtigrutenille ja tuo ravut yläkannelle näytille.
Ja tottahan sitä piti mennä katsomaan. Olihan ne isoja ne ravut!
Minulle tuli mieleen siellä, että ihan kuin ravut olis vähän ihmeissään. Ja sattumalta juuri samana päivänä tätä oli (taas) käsitelty kansallistelevisiossa. Juuri tätä Hurtigruten-juttua. En ole ikinä ennen kiinnittänyt mitään huomiota tuohon keskusteluun.
Ravintoviranomaiset meinasivat että ravut kärsivät salamavaloista ja tulevat pahoinvoiviksi. Kalastajat puolestaan sanoivat, että tuo on arvelua, ja että he kohtelevat rapuja kunnioittavasti...ja kyllä tämä kalastajan ainakin koko ajan muistutti että varokaa tekemästä niin tai näin, rapu on elävä olento.
Ihan muutama päivä sitten tuli asiaan ratkaisu. Senioritutkija Siikavuopio, joka on tutkinut kuningasrapuja ja niiden käyttäytymistä vuodesta 1994 oli kalastajien puolella. Hän meinaa että kunigasrapu on hyvin primitiivinen eläin, joka kestää hyvin tuon että sitä esitellään jne. Joten kalastajat voittivat.

Juttu löytyy mm. tästä.

Kannella oli tällainen sininen valaistus...jos ihmettelet kuvien väriä.

Rapua sai pitää "sylissäkin" jos halusi.

Illallisella meille tarjottiin laivalla meribuffee. Siinä oli kaikkea mitä merestä voi löytyä! Hummereita, erilaisia simpukoita, rapuja...mm. kunigasrapuja ja kaikenlaisia lisukkeita niiden kanssa.Minua melkein hävettää kertoa, mutta söimme niin paljon ettemme meinanneet päästä enää hyttiin.

Olimme niin Ähkyssä. Mutta kuinka usein saa syödä noita herkkuja? Niin paljon kuin jaksaa...