Auschwitz-Birkenau hiljentää

Noin 60 km päässä Krakovasta on Auschwitz-Birkenau keskitysleiri, tai oikeastaan leirien verkosto. Se oli toiminnassa 1940-1945 ja on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Mieheni on käynyt siellä kerran aikaisemmin, minä en koskaan. Tuntui luonnolliselta ja tärkeältä sisältää siellä käyminen päiviemme ohjelmaan. On tärkeä muistaa:

Ajelimme sinne sunnuntaina 27.12. autolla jonka saimme lainata puolalaiselta ystävältämme jonka luona asustimme. Hänen avovaimonsa on toiminut kaksi vuotta oppaana leireillä joten häneltä saimme jonkin verran ohjeita.

Ja se olikin hyvä koska meillä ei ollut mahdollisuutta paikan päällä saada opasta, ehkä olisimme saaneet jotkut kuulokkeet jos aikaa olisi ollut enemmän. Mutta kun saavuimme sinne, sisäänpääsyportti oli auki enää muutaman minuutin, leiri meni aikaisemmin kiinni kuin nettisivuilla luki. Alueella sai kuitenkin olla muutaman tunnin.

Sekin auttoi että mieheni oli käynyt siellä aikaisemmin seurakuntanuorien ryhmän kanssa, oli silloin heidän tulkkinaan.

Aushwitzin leirin portti teksteineen: Työ tekee vapaaksi. 

Leiri perustettiin alun perin puolalaisia poliittisia vankeja varten. Hiljalleen leireille alettiin kuitenkin kuljettaa myös muita ihmisiä sotavankeja Neuvostoliitosta, romaneja, juutalaisia ja niin edelleen. Leiriverkosto kasvoi ja lopulta se kehittyi valtavaksi järjestelmäksi, jossa työskenneltiin, sairastettiin, näännyttiin, kärsittiin, käytettiin ihmisiä koe- eläiminä ja murhattiin arviolta 1,1-1,4 ihmistä teloittamalla, myrkkyruiskeilla ja kaasuttamalla. Auschwitzista muodostui todellinen kuolemantehdas.

Alueella oli hyvin hiljaista, ja sanoimme usein toisillemme että paikka jo hiljentää. Mekin melkein kuiskasimme vaikka olimme melkein kahdestaan.

Kunnioituksesta leirin uhreja kohtaan.

 Näissä rakennuksissa on erilaisia museoita jotka kertovat leirin historiasta. Rakennuksilla oli ollut oma tarkoituksensa: lääketieteellisiä kokeita, kuolemantalo, eräässä oli kokeellinen kaasukammio.

Koska vierailijoita oli niin vähän saimme luvan kuvata kohtuullisesti myös talojen sisällä. 

Tavallisesti sitä ei saa tehdä.  

Saimme lukea paljon historiasta. Tie Auschwitziin kulki vihan propagandasta erotteluun, ihmisten syrjintään ja rotuerotteluun. Tätä seurasi kokoaminen ja keskittäminen, karkotus ja lopulta fyysinen tuhoaminen erityisesti tätä varten rakennetuissa laitoksissa. Se on ihan käsittämätöntä.

Tästä taulusta näkee mistä paikoista juutalaisia ja muita leirin uhreja kuljetettiin leireille. 
Minun oli pakko lukea lisää Norjasta...Oslohan on kartassa mukana:

Lokakuun lopulla 1942 Trondheimissa, Bergenissä ja Oslossa pidätettiin satoja yli 16-vuotiaita juutalaisia miehiä. Heidät lähetettiin leireille ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Lokakuun 26. päivän vastaisena yönä pidätettiin myös juutalaisia naisia ja lapsia. Tuhatkunta henkeä onnistui välttämään pidätykset ja pakenemaan Ruotsiin. 

 Tässä näkyy kartta alueelta: 

• KL Auschwitz I – pääleiri, jonka rakentaminen alkoi toukokuussa 1940 lähelle Oświęcimin keskustaa. Nykyään alue on museona.
• KL Auschwitz II – Auschwitz-Birkenau, varsinainen tuhoamisleiri, jonka rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 1941.
• KL Auschwitz III – Monowitz, työleiri Oświęcimin lähellä Monowicen kylässä.

 Veren ja kyynelten paikka

Halina Birenbaum säilyi hengissä juutalaisten joukkotuhosta. 
Hän kuvaa silminnäkijänä lastauspaikkaa.

»He veivät meidät lastauspaikalle. Satoja kertoja kirotulle lastauspaikalle, joka oli veren ja kyynelten kyllästämä. Ilmassa kaikuivat junien vihellykset, junien, jotka kuljetivat pois satojatuhansia juutalaisia heidän elämänsä pääteasemalle. 

 Voi noita lapsia...en löydä sanoja.

Todisteita kansanmurhasta:

Kuvia vangeista:

 Lapsia koe-eläiminä

Leirille jäi muiden muassa kaksikymmentä juutalaislasta, joiden ikä vaihteli viidestä kahteentoista vuoteen, kymmenen tyttöä ja kymmenen poikaa, joista kaksi oli sisaruspareja. He eivät kuuluneet pelastusoperaation piiriin. He olivat olleet useita kuukausia koekaniineina lääketieteellisissä »kokeissa«, joita Neuengammessa suoritti SS-lääkäri Kurt Heissmeyer. Hän oli leikannut pois lasten imusolmukkeet ja antanut heille tuberkuloosibakteereita sisältäviä ihonalaisruiskeita. Useille heistä bakteereita oli istutettu suoraan keuhkoihin sondin avulla. Kuulustelussa 1964 Heissmeyer selitti, että »hän ei periaatteessa nähnyt mitään eroa juutalaisten ja koe-eläinten välillä.«

Romaanilapsia lääketieteellisten kokeiden uhreina

PESUTILOJA:

Tämä maalaus jäi ihmetyttämään.
Ihan kuin olisi kyseessä tavallinen kylpyhuone,
normaalissa kodissa.

 Krematorio:

 Kaasukammio:

Rakennuksessa oli kolme uunia, joissa pystyttiin polttamaan 2–3 ruumista kerrallaan, päivässä yhteensä noin 350 ruumista. 

Sähköpiikkilanka-aita oli paikoillaan:

Teloitusseinä:

 Seinästä on tullut kukilla koristeltu tärkeä muistopaikka, koska paavi Benedictus XVI rukoili sen edessä vieraillessaan Auschwitzissa vuonna 2006.

Israelin viiri

Hirttopaikka:

Kertokaa se lapsillenne...

Auschwitz I:sta ajelimme hiljaa ja hiljakseen Aushwitz II:seen eli Birkenaun kuolemanleirille. Kun Aushwitz I toimii ikäänkuin hallintokeskuksena ja työleirinä oli Birkenau rakennettu ihan systemaattista joukkomurhaa varten.

Päärakennus ja kuolemanportti:

Juutalainen mies kansansa historian askelissa.

 Alueen suuruus (175 hehtaaria) aiheuttaa palan kurkkuun. Radan toisessa päässä on kaasukammioiden ja suurien polttouunien rauniot. 

 Alunperin näitä asuinparakkeja oli noin 300, nyt niitä on 15 jäljellä:

Tyypillinen asuinparakki. Parakit, joista osa oli alkujaan tarkoitettu hevosille, olivat aivan täyteen ahdettuja, likaisia ja huonosti lämmitettyjä. 

Albert Einstein sanoi:

Ei pidä unohtaa näiden kuolemanleirien historiaa. 

Antisemitismi on tänäpäivänäkin todella voimakasta.

Suositeltavaa luettavaa jota käytin osittain myös lähteenä:

Kirja juutalaisten joukkotuhosta Euroopassa 1933-1945.

Niin kaunis aurinkolasku Birkenaussa. Jumalan suuruus ikäänkuin laskeutui paikan päälle. 

Hän on suurempi kuin ihmisen pahuus.

Siihen luottaen voimme toimia Hänen kunniakseen,

olla ihmisenä ihmiselle.
Puolustaa heikompaa ja sorrettua.

Armosta.

Mietteitä vuodelta 2015

Innostuin kirjoittamaan tällaisen vuosikatsauksen johon törmäsin netissä.  Vastasin melkein kaikkiin kysymyksiin vaikka osa oli vähän hölmöjäkin...

1) Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Leikkautin silmäni. Sitä en ole tehnyt aikaisemmin ja toivon mukaan silmät toimii hyvin yhden leikkauksen jälkeen. Minulle siis vaihdettiin linssit. Se on ollut aivan uskomaton helpotus: en koskaan oikein oppinut käyttämään silmälaseja enkä löytänyt mallia joka ei olisi painanut. Minulla on vieläkin pienet merkit nenänvarressa lasien jäljliltä.
Töissä opin tekemään dialyysin kaikilla laitteilla sekä manuaalisesti.  

2) Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En muista mitä lupauksia olen tehnyt, mutta jos oli jotain terveelliseen syömiseen liittyvää niin en ole pitänyt. 

Muistan kyllä tein muutaman isomman tavoitteen ja niihin olen/ olemme päässeet. 
Eli möimme valkoisen talon ja muutimme sieltä. Kirjoitin gradun valmiiksi. Ostimme uuden auton. 

3) Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Ja olisi jäänyt sinne? En usko. Oikeastaan aika hätkähdyttävää että näinkö tosiaan on? Työni on jatkuvaa uusien ihmisien kohtaamista, ja osa heistä luonnollisesti tekee suuremman vaikutuksen elämääni, se on selvä. Mutta pääasiassa vanhoilla mennään: perheellä, vanhoilla ystävillä ja tutuilla. 

Täytyy kuitenkin mainita että olen saanut pari uutta työkaveria joista tykkään erityisen paljon ja siitä olen toki iloinen. Ja oikeastaan nuo uudet asukkaat jotka muuttivat Tornitaloon ovat tulleet pysyviksi "vaikuttajiksi"...

4) Menetitkö ketään läheistäsi?

Menetin. Kipeä, kipeä luopumisien vuosi.
Meillä on niin ikävä. 
Siitä olen onnellinen ettei näiden rakkaiden tarvinnut olla yksin. Aina oli joku meistä kotona.

Maailman kaunein koira 

5) Missä maissa vierailit? 

Mun piti oikein tarkistaa että ollaanko me vierailtu missään "ulkomailla" viime vuonna; ja ei olla Pohjolan ulkopuolella. Ei olla yksinkertaisesti keretty tai jaksettu.
Olen töissä Oslossa, viikonloput ja vapaa-ajat muutenkin Ruotsissa joten en laske näitä maita kuin asuinpaikakseni. Suomessa kävin kolme kertaa ja nuo Suomen reissuthan vie suuren osan loma-ajasta ym.

Joulun välipäivinä kävimme kyllä Krakovassa;  sehän kyllä tuli vielä viime vuoden puolelle. Lisää kuvia reissusta tulossa...

Krakovan torin laidalta.

6) Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

No tietenkin sellaista ihmekroppaa joka sallis kaiken syönnin ja ainoastaan liikalaihuuden ja  ylikunnon kanssa pitäis taistella. Enpä oikein tiedä saanko sitä minään vuonna...

7) Mitkä päivämäärät kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta vuodesta?

Keskiviikko 21.1. ja lauantai 3.10. jolloin jouduimme luopumaan rakkaistamme.
Perjantai 24.4. jolloin luovutimme Valkoisen talon avaimet ja kirjoitimme viimeiset kauppakirjat. Yksi vaihe elämästämme ohi.
Tiistai 15.9. jolloin lähetin gradun sensuuriin.
Tiistai 29.9... yksi kiva perhejuttu.
30.12. Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 60 vuotta. Heillä on niin ihastuttava suhde että aina siellä käytyämme huokaamme toisillemme: toivottavasti meilläkin on tuollaista sitten kun olemme tuossa iässä. Esikuvia siis.

8) Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Henkilökohtaisesti tuo gradu. Se oli painanut mua niin paljon että oli upeaa saada se pois kuvioista: 

9) Mikä oli suurin pettymyksesi?
Että en ole treenannut yhtään, se on henkilökohtainen pettymykseni. 

Sydän tarvitsee treeniä...

10) Sairastitko tai loukkaannuitko?
Kyllä jonkin verran taistelin korkean verenpaineen kanssa. Muuten sairastin pitkästä aikaa flunssan syksyllä, mutta se meni tosin ohi aika nopeasti. 

11) Mikä oli paras ostoksesi?
Lillemor. Surusta huolimatta emme haluaisi antaa kokemusta pois.

Loppuvuodesta ostimme myös uuden auton, plug-in-hybridin. Meidän oli myös uusien tullisääntöjen vuoksi ihan pakko ostaa norjalaisrekisteröity privaattiauto. Autoon olen todella tyytyväinen - kaupunkiajot kulkee pelkällä sähköllä mutta myös pitkiä matkoja voi ajaa huoletta hybridin vuoksi. Silloinkin se kuluttaa vähemmän bensaa, joten ajokustannukset ovat kohtuullisemmat ja samalla auto on ympäristöystävällinen.  Me ajamme todella paljon ja silloin se vaikuttaa. 

12) Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
ISIS-järjestön toiminta pöyristyttää kerta toisensa jälkeen.

13) Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
EI tarvitse paljon miettiä: taloon ja asuntoon. Remonttiin, lainoihin ym.

14) Mistä ihan todella, todella innostuit?
Ei minään uutena asiana mutta syksyllä minulla oli taas ihan neulomismania ja olin todella tuotteliaskin. 
Syksyllä valmistui Tornitalon kylpyhuone. Siellä on XL-kokoinen kylpyamme (tilasimme sen mittojen mukaan) ja mahdumme siihen yhdessä kylpymään: 

Siitä olen innostunut tosi paljon: juttelemme ja rentoudumme. Jälkeenpäin olo on kuin olisi käynyt saunassa, läpi asti puhdas, lämmin ja raukea.

15) Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta vuodesta?
Se on varmasti joku noista Vain elämää ohjelman kappaleista. Me tykätään niin katsoa sitä ohjelmaa, se edustaa meille Suomea parhaimmillaan. Ja tämä sesonki oli ihan huippu. Jälleen kerran. Anssi Kela oli ehkä minun suosikkini ja tämä kappale "Avara luonto" muistuttaa kyllä syksystä 2015 kun mieheni kanssa sohvalle käpertyinä matkasimme perjantaisin hetkeksi Suomeen.

16) Viime vuoteen verrattuna, oletko...

    A) onnellisempi vai onnettomampi:
     Oh-hoh mikä kysymys...Jokainen vuosi kun sisältää sekä  onnen että surun päiviä.
     Niin tämäkin vuosi. 

     B) laihempi vai lihavampi: 
     Varmaan suunnilleen samoissa, pikkupullee :).
     C) rikkaampi vai köyhempi: 
     Rahoille on aina selvä osoite niin kauan kuin Tornitaloa remontoidaan.
     Uusia kokemuksia rikkaampi olen tänäkin vuonna edelliseen verrattuna.

17) Mitä olisit toivonut tehneesi enemmän?
Treenannut, pitänyt kunnostani huolta. Huomaan että se ei todellakaan ole hyvä 

18) Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Ehkä töitä. Niitä olen tehnyt 140% eli yhtään enempää ei työsuojelulainkaan puitteissa olis saanut tehdä. Opiskelun ja muuttojen ohessa. Joten liian piippuun olen välillä itseni vetänyt. Toisaalta olen iloinen että olen jaksanut.

19) Miten vietit juhannusta? Entä juhannusta?

Juhannuksena olin kai? töissä Oslossa, siellä se on ihan tavallinen päivä. En ole mikään "juhannusjuhlija"...se saa yleensä tulla ja mennä aika lailla suunnittelematta...

Juhannus 2014

Joulu on minulle tärkeä aika, johon liittyy tärkeänä osana adventtiaika 

joululauluineen ja kynttilöineen; ihana kuukausi. 

Varsinaista joulua vietimme kahdestaan mieheni kanssa Ruotsissa.

Joulualuspäivät järjestimme tiloja...ja remontoimme Tornitaloa.

Aatonaattona meille tuli valtavasti lattia- ja seinälaattoja ja kun olimme kantaneet ne sisälle jäsenissä tuntui. Nukahdimme tosi aikaisin :). Jouluaattoaamuna kuitenkin rauhoituimme ihan vain olemaan...kyllä ne työt jaksaa odottaa. 
Mutta väsyneitä olimme...varmaan kaikki touhuaminen kostaantui kun antoi luvan vain olla. Nukuimme paljon ja olimme pyjamat päällä koko päivän. Nautimme hetken stressittömyydestä.
Kaiken kaikkiaan jälleen kerran ihana joulu. 

Tällaisen kuvan lähetin sukulaisille aattoaamuna:

Joulupäivänä lähdimme jo ajamaan Osloon koska lento Krakovaan oli jo kello 9 Tapaninpäivänä.
Vietämme joulua vielä toisen kerran sunnuntaina 3.1. kun T:llakin oli mahdollisuus tulla käymään. Vasta silloin avaamme lahjat... 

20) Rakastuitko vuoden aikana?
Minä rakastan perhettäni ♥ yli kaiken ja monesti huomaan ajattelevani kuinka onnekas olen kun saan  jakaa elämäni heidän kanssaan. Rakastuin uuteen koiraan vuoden aikana.
Töissä usein tunnen valtavaa rakkautta pieniä potilaitani kohtaan, ihan niin että sydämestä sattuu. Sanon silloin rakastuneeni...

21) Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
En katso juurikaan tv:tä  enkä voi sanoa että tällä hetkellä olis mitään lempiohjelmaa. Silti tästä tulee pisin vastaus :).
Katson  sarjoja Netflixistä tms. koska se ei sido mihinkään ja episodin voi katsoa milloin se itselle sopii. Tänä vuonna olen mm. katsonut: Game of Thrones, Greys Anatomy (en kokonaan), 

Greys Anatomy

Scandal ja Big Love. 

Scandal/ Olivia Pope

Big Love

Näistä olen siis tykännyt. Game of Thrones me katsottiin mieheni kanssa  ja sarjamaratooni yhdessä on meidän mielestä ihan huippua. Me sanotaan silloin toisillemme että vielä yks episodi...ja keitetään teetä, keskustellaan henkilöistä ja jännitetään tapahtumia. 

Game of Thrones 

Game of Thronessa on paljon sellaistakin mikä ärsytti meitä, vähempikin olis riittänyt. Juoni kuitenkin kiehtoi ja odotetaan uutta sesonkia.
Katsottiin kesällä yhdessä Mr Selfridge- sarja Netflixiltä: aivan suurenmoinen! Samantapainen tavaratalosarja on The Paradise, jota me myös ollaan katsottu yhdessä. Suosittelen. 

The Paradise

Lisäksi me lähes rakastetaan Downtown Abbey-sarjaa: se on muuten mieheni mielestä kaikkien aikojen paras sarja. Siitä katsottiin tämän syksyn aikana viimeinen sesonki. Nyyh...

Downton Abbey

Yksi aika huvittava vaihe meillä oli tänä kesänä (usein viileää ja sateista) dokumenttien katseleminen. Mehän oltiin Oslossa töissä: ei keretty kolmeen kuukauteen edes Ruotsiin käymään ja illalla ennen nukkumaanmenoa katsottiin usein joku dokumentti. Oltiinkin hetki niin viisaita että... Meidän yövieraatkin joutu katselemaan kaikenlaisia dokumentteja koska meillä on Oslossa niin pieni asunto että pakoonkaan ei pääse. Ollaan jälkeenpäin kuultu melkein kuin pilailua tuosta vaiheesta...:D.

22) Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Voin kai sanoa vihaavani ISIStä järjestönä ja kaikkea sitä pahuutta mitä se edustaa ja harjoittaa erityisesti lapsia kohtaan. Muistaakseni en tiennyt koko järjestöstä viime vuonna...?

23) Mikä oli paras lukemasi kirja?
Jag heter inte Miriam . Sain sen lahjaksi hyvältä ystävältäni valmistuttuani maisteriksi. 

Kerron kirjasta myöhemmin lisää...

24) Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Oikeastaan vois sanoa että tuon Vain Elämää- ohjelman kautta löysin mm. Anssi Kelan, olin kuullut nimen mutten koskaan kuunnellut hänen musiikkiaan. Samaa voi sanoa ohjelman muistakin artisteista, niin kiva tutustua niiden musiikkiin ja persoonallisuuksiin. Nyt olen kuunnellut Vain elämää levyä Spotifyn kautta ja sitä kai voi sanoa musiikilliseksi löydöksi kun koskaan ennen en ollut mitään kappaleita näiltä artisteilta. (Enkä edes kuullut Sannista, Ville-Gallesta tai Maija Vilkkumaasta). 

25) Mitä halusit ja sait?
Sain kliinisen hoitotieteen maisterin paperit. Siitä olen todella iloinen ja helpottunut. Se oli mielestäni kova homma...yli 100 sivua norjankielistä hoitotiedetekstiä työn ohessa. Haastatteluthan olin tehnyt jo edellisvuonna...

26) Mikä oli vuoden paras elokuva?

Voi että me ollaan käyty vähän elokuvissa tänä vuonna. Ja muutenkin seurattu todella huonosti mitä uusia leffoja on tullut. Ei ole oikeasti mitään tietoa... James Bond käytiin toki katsomassa ja Mission Impossible. Näistä meidän perheessä jälkimmäinen voitti. 

27) Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Minä täytin 48 vuotta, olin yövuorossa ja leivoin kai pullaa työkavereille että saavat juhlia mua. Joo niin tein... Ja he lauloivat mulle sitten aamulla. Menin yöksi taas töihin niin ei kai siinä sitten hirveesti mitään juhlittu. Mieheni tuli illalla kotiin jättisushiannoksen ja kukkien kanssa...meillä juhlitaan usein asioita sushilla. 

28) Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?
Jos Lillemor olisi ollut terve ja olisi saanut jäädä tänne meidän rakastettavaksi ja antamaan meille niin paljon iloa ja rakkautta. 
Kun vein Lillemorin lauantaiaamuna 3.10. (alla oleva kuva on otettu perjantai-iltana 2.lokakuuta) eläinlääkäriin luulin että olisimme jo iltapäivällä saaneet kotiin pirteämmän koiran...arvelin että se oli sairastunut tavallista pahempaan oksennustautiin joka ei kotikonsteilla parane. Emmekä uskaltaneet odottaa yhtään koska Lillemor oli niin pieni, noin 3 kg. 
Lillemorilla todettiin progressiivinen nefropatia = munuaisen kuorikerroksen rappeuma, josta emme tienneet eikä eläinlääkärimmekään ollut koskaan edes epäillyt. Vaikka olimme aikaisemmilla käynneillä (madotusten, rokotusten ja kerran vatsataudin takia) ihmetellen kertoneet eläinlääkärille että mielestämme Lillemor juo erikoisen paljon ja syö välillä tosi huonosti, ihan kuin se olisi pahoinvoiva. Eläinlääkäri pani sen pentukäytöksen piikkiin kun se muuten oli niin pirteä. 
Vointi romahti lopuksi yhtäkkiä ja vasta silloin tutkimuksissa todettiin että munuaisista ei toiminut kuin 15-20%. Se järkytys oli suunnaton kun kuulin tämän ja näin Lillemorin kunnon joka oli hoidoista huolimatta entisestään heikentynyt eikä mitään ollut tehtävissä. Kaikki neste mitä eläinlääkäriasemalla suonensisäisesti annettiin ajatui sisäelimiin...keuhkoihin, sydämeen jne. Lillemor ei kestänyt sitä.  Luulin että elän painajaista josta herään milloin tahansa...

Pidin tuota rusettipäistä karvaturria sylissäni kun jouduimme luopumaan hänestä. 

Kun luin netistä jälkeenpäin tästä sairaudesta siellä lukee näin (tulokset shih tzu -tutkimuksesta):

Koirat, jotka eivät eläneet vuotta vanhemmiksi voimakkaan munuaisten vajavaisuuden takia, sairastuivat yleensä erittäin nopeasti, joko voimakkaasti oksennellen ja/tai ripulilla. Yhteyttä munuaissairauteen ei osattu heti todeta pennuilla, jotka olivat vain muutamaa päivää aikaisemmin olleet täysin oireettomia. 

Kokemus on ollut niin traumaattinen että en tiedä uskallammeko enää koskaan ottaa omaa koiraa. Me rakastutaan niihin niin täysillä ja sydän hajoaa kun niistä pitää luopua. 

Lillemor ♥ 

29) Mikä piti sinut järjissäsi?

Usko elämään ja siihen että se kuitenkin aina kantaa. Että kaikki järjestyy jotenkin. Keskittyminen positiviisiin puoliin ja asioiden paneminen oikeisiin mittasuhteisiin niin ettei murehdi ihan liikaa. Hyvä suhde omaan perheeseen on valtava voimavara, se että tietää olevansa rakastettu omana itsenään ja että voimme myös surra yhdessä. 

30) Ketä julkkista himoitsit eniten?
No en kyllä ketään se on ihan varma. Hassu kysymys tai sitten olen vain niin tylsä :).

Mutta; Minä olen ikuinen Mr. Darcy- fani jonka monet tietääkin. Mieheni ja koko lähipiirini. Koskaan ei varmaan valkokankaalle enää astu Mr. Darcyn eikä sarjan Ylpeys ja ennakkoluulo voittajaa. Tykkään kyllä yhtä paljon Elisabeth Bennetistä eli Mr. Darcyn vastanäyttelijästä. 

Tom Cruisesta olen myös aina tykännyt. Coctailista lähtien:  

Ja toinen niin romanttinen kohtaaminen valkokankaalla:

31) Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?
En varmasti poikkea muista kertoessani että Pariisin terrori-iskut liikutti. Olin töissä silloin yöllä joten seurasimme tapahtumia työkavereiden ja joidenkin vanhempien kanssa ihankuin livenä siitä hetkestä kun ensimmäisistä laukaisista uutisoitiin...

Vastaavaa tapahtuu eri mittasuhteissa muuallakin mutta Pariisi tuli niin lähelle. Siellä on käynyt, se kaupunki kaikkea kaunista, elämää ja iloa. Tapahtumat ikäänkuin konkretisoi tosiasian että noin voi käydä missä vain, milloin vain. Ja että maailmassa on satoja ihmisiä jotka suunnittelevat tuollaisia juttuja...Noin voi käydä vaikka Oslossa joka kaiken lisäksi on Nato-maa. Kun menin esim. töihin huomasin pelkääväni. Ajattelin joskus että vaikka tuosta autosta voi joku nyt alkaa ampumaan tms.
Pakolaistilanne mietityttää ja huolestuttaa, terrorismi ja fanattinen islamilaisuus suorastaan pelottaa vaikkei se jokapäiväisessä elämässä vieläkään näy.

32) Ketä kaipasit?

Kaikkia karvaisia rakkaitani joka päivä. Jonain päivänä ohikulkevana ajatuksena, toisena päivänä itkun kera. Välillä kaipaan Suomea ja ihmisiä siellä; muutenkin ystäviä joiden kanssa ei kerennyt olla tänä vuonna.

33) Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
No täytyy sanoa että yllätyin että sain A:n (paras arvosana) mun gradusta...sitä en olisi odottanut. 

Mitkä asiat asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita. 

- Että pystyn juoksemaan 5 km hengästymättä.
- Lisään kasvisten ja vihannesten määrää ruokailussa. Juon enemmän vettä.
- Remontista ja ym. kiireestä huolimatta käymme silloin tällöin reissussa.
- Olen armollinen itselleni enkä tee liikaa töitä.
- Mun pitäis kai kirjoittaa se artikkeli...huh-huh.
- Kirjoitan kerran kuukaudessa kuukausikatsauksen tänne blogiin...niinkuin päiväkirjan ellen     useammin saa aikaiseksi. Kehittelen omat kysymykset siihen ja ensi vuoden "katsaukseen". 

TORNITALOTAVOITTEET 2016 (siellähän ei homma lopu ♥)
- Skafferi valmiiksi, muutenkin keittiö.
- makuuhuone, garderobe, konttori valmiiksi tammi-helmikuun aikana. 
- verhojen suunnittelu ja tilaus keväällä? 
- kaikki terassit kesäksi (4 uutta)
- saunan teko
- alakerran WC ennen kesää
- meidän uudet sisäraput syksyksi
- uudet ulko-ovet syksyllä ?
- kamiinat kaikkiin asuntoihin
Vielä jää seuraavillekin vuosille...mm. kino, kirjaston sisutuksen tilaaminen, aita (monta sataa metriä), car-portit (5) jne jne.

Lopuksi haluan toivottaa ...

Puikot kilisee...

3. päivä silmäleikkauksesta ja olen jo tehnyt yhden ekstrayön. Pe-la, ja ihan hyvin meni. Aivan täydellisesti ei lukeminen tms. vielä onnistu mutten sitä odottanutkaan. Yllättävän hyvin kuitenkin, pystyin lukemaan raporttilapun- siinä on aika pieni teksti- ennen en nähnyt suunnilleen muuta kuin että jokin lappuhan se siinä on...Ainoa oli, kun menin lääkehuoneeseen jossa on kirkkaat valot niin silmiin tuli ikäänkuin salamoita mutta sen meni heti ohi kun tulin sielä pois. Mulla on ensimmäinen jälkitarkastus torstaina ja aion mainita tuosta. Olin myös yön "pomo" eli ylimänä vastuussa kaikesta, ja tein uudet raporttilaput ja raportoin aamuvuorolaisille yön tapahtumat. Ja kaikki meni hyvin...näin siis moitteetta.  Oikeasti nämä uudet silmät hämmästyttävät- olen melkein unohtanut että ne on leikattu!

Gradun kirjoittamisen takia jätin käsityöt joksikin aikaa pois ja nyt olen huomannut kuinka valtavasti olen niitä kaivannut. On ollut niin huippuihanaa taas neuloa...Se on ihan parasta terapiaa ja rentoutumista (jos siitä siis tykkää :D).

Oltiin Lillemorin kanssa koirapuistossa tänään. Se on varmaan alkanut ymmärtämään että sen on hankala leikkiä Rottweilerin kanssa koska se ei nyt enää edes yritä. Mutta se tykkää touhuilla siellä omiaan ja katsella kun isommat leikkii. Vieläkään en ole kuvia alkanut ottamaan...

Kuumailmapallosta otin tässä yhtenä päivänä kuvan...ne ovat niin kauniita!

Mun "bucket-listalla" onkin joskus päästä kuumailmapalloajelulle...

Vaikka USA:han, New Mexicoon...

Tänään ollaan kyllä jo suunniteltu formulamatkoja. Minä en ole koskaan käynyt, mieheni on muutaman kerran. Fanitamme Räikkösta ja jos hän ensi vielä suunnitelmien mukaan ajaa Ferrarilla, olisi kiva ainakin yksissä kisoissa käydä. 

Ykkösvaihtoehto on Singaporen ajo, koska se on iltakisa ja uusi mielenkiintoinen maa. Varasin jo hotellin - senhän saa perua. Mutta ei tiedä kuinka ne myydään loppuun. 

Nyt syksyllä emme vieläkään reissaa kovin paljon koska pitkästä aikaa pääsemme Tornitalolle ja siellä on paljon hommaa. Siksi toisekseen minulla ei ole passia, se meni umpeen. Ja nyt laitoin haikea mieli sydämessä hakemuksen Suomen kansalaisuudesta luopumisesta. Koko prosessi saattaa kestää 4-5 kk ennenkuin minulla on Norjan kansalaisuus ja passi. Suomeen olemme näillä näkymillä tulossa jouluksi mutta sinnehän ei passia tarvitse. Ja kohtahan se joulun aika taas onkin täällä: IHANAA! 

Oikein hyvää uutta viikkoa meille kaikille <3

Minä menen huomenna DIPS-kurssille ja tiistaina mulla alkaa 6 yön putki...

1.päivä leikkauksen jälkeen

Kirjoittelen jo tätä tekstiä ILMAN silmälaseja.
Se itse leikkaus ei käynyt kipeää, eikä ole ollut kipuja jälkeenpäinkään. Eilisen illan olin kuin sumussa, mutta siihen olin varautunutkin jollain tavalla. Silti se oli jotenkin hermostuttavaa.

Aloin kuitenkin jo neulomaan - olin niin kauan odottanut sitä että saan ottaa puikot käteeni. En neulonut juuri mitään viim. puolen aikana ettei se ainakaa olis sotkenut gradun loppuuntekemistä. Jään niin kiikkiin aina uuten projektiin etten tee sitten mitään muuta kuin neulon.

Tätä  villapaitaa aloin eilen tekemään.
Ohje uudesta Skappel-kirjasta...

Neuloa osaan vaikka silmät kiinni...miehen piti lukea mulle ohjeet:). Tänään saan jo luettua itse, en täydellisesti mutta paranee varmasti koko ajan. Valonarat silmät vieläkin on vaikka pupillit ovatkin jo paljon pienemmät kuin eilen. Aivan ihmeellistä oikeasti että noin pienellä operaatiolla voi saada tällaisen muutoksen aikaan...

Nyt jatkuu neulominen, se on niin ihanaa käpertyä sohvannurkkaan puikkojen kanssa ja sitä osaa arvostaa vielä enemmän kun se välillä oli "kiellettyä"...

Joudun kyllä jossain välissä käymään  Suomen Norjan suurelähetystössä. Mulla on passi mennyt umpeen. En ole päättänyt haenko Norjan kansalaisuuden vai vain uuden passin. Voi olla että haen kansalaisuuden ihan käytännön syistä vaikka suomalainen aina tulenkin olemaan. Kansalaisuus on mulla sydämessä eikä paperilla...

Hyvää viikonloppua !

RLE- silmäleikkaukseen

Menen tänään silmäleikkaukseen. Olen yksi niistä joka ei koskaan tottunut laseihin. Ja aloin tarvitsemaan laseja koko ajan, ja mielellään erilaisia: lukemiseen, datalla olemiseen, neulomiseen, normaalielämään. Siihen en lähtenyt mukaan, vaan päätin mieluummin leikkauttaa silmiin uudet linssit- eli  mulle tehdään nk. RLE-moniteholinssileikkaus.  Tehdään tuolla Memirassa, joka tosiaan on Pohjoismaiden suurin näkökirurgian yritys.

Tämä resepsjon on muuten ihan samannäköinen kun täällä Oslossa...

Sehän on Suomessakin, jokin aika sitten avasttiin Vaasaan uusi. Tässä uutinen ja infoa mun leikkauksesta:

Pohjoismaiden suurin näkökirurgiayritys Memira avasi toisen Suomen klinikkansa Vaasan Postitalossa. Vapaamuotoisessa avajaistilaisuudessa tutustuttiin klinikan avariin tiloihin, ja keskusteltiin näkökirurgian näkymistä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Eniten keskustelua tilaisuudessa herätti ikänäön korjaava RLE-linssileikkaus. Leikkaustekniikka on Suomessa vielä verrattain harvinainen, ja asiakkaat eivät yleensä tiedä, että ikänäön hoitamiseen on olemassa pysyvä ratkaisu. Lisäksi tiedotusvälineissä ja julkisessa keskustelussa kyseinen leikkaus rinnastetaan edelleen yleisesti virheellisesti kaihileikkaukseen, ja aiheesta puhuttiin runsaasti myös Memiran lehdistötilaisuudessa. 

”Käytettävän leikkausteknologian samankaltaisuudesta huolimatta harmaakaihileikkaus ja ikänäköä korjaavaa RLE-linssileikkaus eivät ole identtisiä”, kertoo Memiran markkinointi- ja viestintäpäällikkö Enni Hannula. ”Molemmissa korvataan  silmän mykiö korvataan keinotekoisella linssillä, mutta käytettävissä linsseissä on suuri ero. Kaihileikkauksessa käytetään yleisesti standardoituja yksiteholinssejä, kun taas ikänäköleikkauksessa linssi valitaan aina yksilöllisen tarpeen mukaan. Kaihileikkauksessa pyritään eroon harmaakaihista, ja potilas joutuu leikkauksen jälkeen käyttämään silmälaseja, kun taas RLE-linssileikkauksella pyritään eroon silmälaseista ja piilolinsseistä ” Hannula korostaa. 

KELA-korvauskäytännöistä huolimatta ikänäköleikkaukset kiinnostavat
RLE-linssileikkaus estää harmaakaihin kehittymisen, joten se voidaan nähdä myös kaihia ennalta ehkäisevänä hoitona. Toisin kuin harmaakaihileikkauksesta, siitä ei kuitenkaan saa KELA-korvausta. Korvauskäytäntöä tulisi harkita uudelleen RLE-linssileikkausten yleistyessä, sillä yksityisellä puolella tehty leikkaus tuottaa merkittäviä säästöjä tulevaisuudessa ” esittää Memira Suomen ja Ruotsin toimitusjohtaja Michael Lagerbäck. 

Korvaustilanteesta huolimatta nimenomaan ikänäköleikkaukset kiinnostavat Memira-asiakkaista Suomessa, ja suuri osa varatuista leikkauksista sekä Turussa että Vaasassa on RLE-linssileikkauksia. ”Kiinnostus on ollut valtavaa, ja olemme iloisia voidessamme tarjota todellisen, kestävän vaihtoehdon ikänäön hoitoon nyt myös länsirannikolla” Lagerbäck iloitsee. 

Tällä hetkellä Memira toimii Suomessa Vaasassa ja Turussa, mutta suunnitelmissa on toiminnan laajentaminen. 

Jos väittäisin etten yhtään jännitä, valehtelisin. Näkö on näkö - niin tärkeä aisti ja kun silmiin kosketaan niin tottakai se hermostuttaa. Mutta olen punninnut vaihtoehdot ja haluan tämän leikkauksen. Katsotaan miten nopeasti kirjoittelu sen jälkeen sujuun.

Tuo lähin Oslon Memira on vain noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä meiltä joka luonnollisesti helpottaa leikkauspäivää, tarkastuksia ym. Memira antaa 5 vuoden takuu johon kuuluu ilmainen laserleikkaus tarvittaessa. Tämä ei tietenkään ole mainos, selvitän vain itselleni ja muille miksi valitsin juuri ko. yrityksen. 

Olen nyt pari päivää laittanut 3 kertaa päivässä silmätippoja, infektioita ehkäiseviä. Ne jatkuu vielä kolme viikkoa leikkauksen jälkeen. 

Eli aika jännittävä ja tärkeä päivä tulossa...

Gradu on valmis!

Aaah mikä tunne!! Eilen jätin sitten graduni arvioitavaksi. Täällä Norjassa on varmaan erilainen systeemi kuin Suomessa, meidän koululla on mahdollisuus jättää ne arvoitavaksi 4 kertaa vuodessa, seuraava kerta olis ollut marraskuussa.

Varmaan olisin voinut loppuhiennalla saada paremman arvosanan mutta...nyt riitti mulle. Tuli sellainen tunne. Ja koko elokuun suunnilleen kirjoitin kaikki valveillaoloajat diskusjonia. Töissähän olen käynyt koko ajan.

Se oli aika iso gradu. 60 pistettä. Mun ohjaaja (norjalainen) on väitellyt tohtoriksi ja kertoi että Suomessa on usein ainakin sairaanhoitoalan gradut 30 pistettä...en ole tutkinut asiaa mutta kyllä tuo ainakin aikaa vei. Nyt kerkeän sitten tosi hyvällä omalla tunnolla olemaan mm. Lillemorin kanssa...

Pikkuneiti tosiaan asuu nyt meidän kanssa. Jos Winston oli itsepäinen niin on tämäkin tapaus. Ja rohkea pieni typsykkä - leikkis vaikka Rottweilereiden kanssa jos sais. Kokoeron takia ei uskalla antaa, sattuu vielä vaihinko. Tässä me ollaan Stenparkenissa yhtenä elokuisena aamuna ja Lillemor siellä yleensä ajaa noita variksia takaa. Ja ne kiusoittelee Lillemoria...ihan oikeasti tulevat lähemmäksi ja lähemmäksi ja raakkuvat niin että se lähtis niiden perään. Tietävät ettei se kuitenkaan kiinni saa. Hauskan näköistä.

Pitää alkaa nyt taas ottamaan enemmän kuviakin. Tässä alhaalla on kuva vielä kun Lilliksen naamasta oli karvat siistitty pentumaisesti. Nyt sillä on kasvatusvaihe ja aikamoinen pörrö :D. 

Odotan että ssan laittaa kunnon ponnarin sille.

Suloinehan se on kuin mikä ja meidän sydämet sulattanut.

Nyt tavataan usemammin. Moikka niin kauan!