Hurtigrutenhan pysähtyy todella monessa satamassa reittinsä aikana. Jättää ja ottaa lastia. Aina se ei joka satamaan pääse huonon sään vuoksi, mutta siihenkin on totuttu.
Useissa satamissa laiva on vain 15-20 minuuttia, joissakin se sitten seisoo kauemmin.
Tässä kuva reitistä:
Mehän lähdettiin Tromssasta ylöspäin.
Ensimmäinen kunnon pysähdys seuraavana päivänä oli Honningsvåg. Ja siellä oli mahdollisuus osallistua Nordkappiin menevälle retkelle. Nordkapp on Magerøyan saarella sijaitseva kunta. Sen kuuluisin paikka ja minkä mukaan kunta on nimensäkin saanut on juuri Nordkapp.
Sen sanotaan olevan Norjan ja Euroopan pohjoisin kohta (Jäämeren ulkosaaria lukuunottamatta), vaikka tosiasiassa Knivskjellodden sijaitsee 1500 m pohjoisemassa. Koska se kuitenkin on vaikeapääsyinen, on Nordkapista tullut kuuluisampi.
Ja on se on siis ainakin pohjoisin paikka mihin pääsee autolla. Talvisin tosin vain lumiauran perässä.
Tuollaisella ohjatulla reissulla (eikähän sinne muuten olisi päässytkään laivan aikatauluilla) oppii ja kuulee todella paljon. Kuten vaikka sen, että tuo Magerøn vesistö on maailman kalarikkain, ja sieltä saa todella hyvää, arvostettua kalaa ja kuningasrapuja. Parissa tunnissa voi saada esim. virvelillä niin suuren saaliin, ettei tiedä mitä kaikelle kalalle tekisi. Linnutkin syövät itsensä joskus ihan ähkyyn.
Ajaessamme Nordkapiin ihmettelimme pohjoisen subarktista maisemaa...
Sitten saavuimme perille...ja kyllä mun muistaakseni tästä oli kuva ala-asteen maantiedon kirjassa?
Kello oli vasta jotain kahden paikkeilla, mutta aurinko oli jo ihan laskemaisillaan. Meille sanottiin että kuvien ottamiseen on noin 15 min. ennenkuin on ihan pimeä.
Itse Nordkapp-tasanko on 307 m jääkylmän Pohjanmeren yläpuolella.
Turistiopas sanoo että tämän edestä pitää ottaa kuva, sillä usein ei näin pohjoisessa tule käytyä...ja kuva on miltei kultti. Ja ilman muuta oppaita totellaan:D.
On minustakin kuva,
mutta se on vieläkin A:n kamerassa/ puhelimessa...
Sitten siellä Nordkapissa on tällainen rakennus: Nordkapphalli.
Huomaatteko kaikki kuvaajat...tuona päivänähän siellä oli melkein vain Hurtigrutenilaisia (3 bussia).
Vuosittain Nordkapissa käy noin 200000 turistia.
Pääsin minä nyt ainakin tällaiseen kuvaan:).
Tuolla sisällä oli sitten sellainen iso matkamuistomyymälä, jossa oli norjalaiseen tapaan mm. paljon peikkoja ja kirjoneuleita myytävänä. Kirjoneuletakin ostinkin...peikkoja vain kuvasin:
Tämä iso ei ollut myynissä, kunhan muuten vain vahti
turistien touhuja.
Peikot ovat olleet tosi elävä juttu Pohjois-Norjassa asuneille. Niiden ajatellaan asuvan vuoristossa...ja on jopa sanottu, että peikoista tulee vuoria.
Ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi tuossa Nordkapphallissa oli paljon muutakin; ihan yllättäviäkin juttuja. Vai mitä sanotte tästä: Sieltä löytyi pieni "kullattu" thaimaalainen temppeli (täytynee olla maailman pohjoisin?).
Se on avattu vuonna 1989 sen muistoksi että Siamin (nykyinen Thaimaa) kuningas Chulalongkorn kävi Nordkapissa
vuonna 1907.
Hallin alla oli tunneli jota reunusti lasi-ikkunat joihin oli rakennettu/ taiteiltu kolmiulotteisesti kertomus Nordkapin löytymisestä:
Minusta ei varmaan koskaan tule niin aikuista ettenkö jaksaisi ihmetellä tällaisia.
Nimen Nordkapp on antanut englantilainen tutkimusmatkailija Richard Chacellor vuonna 1553 kun hän oli kolmen muun retkikunnan kanssa etsimässä koillisväylää. Hänen laivansa kiersi tämän korkeana kohoavan tasangon.
Tunneli jatkui edelleen...
...kertoen vielä kuvin ja vuosiluvuin Nordkapin vaiheista
...sekä alueen rikkaasta lintulajistosta. 15 km Nordkapista sijaitsee yksi maailman erikoisimmista luonnonalueista Gjesværstappan. Siellä pesii vuosittain noin 2 miljoonaa merilintua!
Nämä linnut ääntelehtivät ja kaikki oli tosi aidon oloista.
Ihan viimeiseksi kerettiin vielä sellaiseen oikein taiteelliseen valo- ja musiikkinäytökseen, joka oli
ikäänkuin alimpana hallin alla.
Valot ja musiikki vaihtuivat ja kertoivat tarinan vuodenajoista.
Ulkona vielä ihasteltiin maisemia, vaikka olikin pimeää.
Nordkapilla tuntee jotenkin sen että on pohjoisessa.
Ihan maailman äärilaidalla.
(siellä tuulee muuten tosi paljon).
Tässä kuvassa häämöttää Knivskjellodden, josta aluksi mainitsin.
Paljon näimme ja kuulimme...
joten iloisella mielellä lähdimme sitten
takaisin laivalle.
Takaisin ajaessamme oli pilkkopimeä.
Ja laivamme siellä odotti satamassa...ja nimenomaan meidän bussia joka oli vähän myöhässä. Ei onneksi meidän takia vaan yhden amerikkalaisen turistin joka ei ollut huomannut bussien lähtöä...
saatiin hänet sitten kuitenkin bussiin takaisin.
Olishan se aika kolkkoa jäädä laivasta.
Mutta nyt ei siis ainakaan jääty vaan astuttiin laivaan odottavin mielin...mitähän seuraavaksi?
